Ritariperhosten kesä

Kesä alkaa olla pikku hiljaa lopuillaan, joten nyt olisi sitten viimeisen perhospostauksen aika. Ja mihinpä sitä olisikaan perhoskesä mukavampi päättää, kuin kuviin upeasta ritariperhosesta.

Ritareista kirjoitin kyllä jo aiemminkin, silloin kun sain niistä ihka ensimmäiset kuvani. Mutta eivätpä ne ritariperhoset siihen loppuneet, vaan niitä liihotteli vastaan yhdellä jos toisellakin kävelyllä, ja myös kuvia tuli mukavasti lisää. Tämä kesä tuleekin jäämään mieleeni (paitsi kylmänä ja koleana, myös) ritariperhosten kesänä, sillä en ole koskaan aiemmin nähnyt niitä edes lähellekään näin runsaasti. 

Tässä siis vielä muutama kuva upeasta ja uljaasta perhosritaristamme :)

Näissä neljässä kuvassa on kaikissa sama ritariperhonen, joka asusti pienen laskettelukeskuksen huipulla. Siellä se lenteli monesti, kun käväisin mäen päällä.

Pari kertaa ritariperhonen piipahti käymään myös mökkipihassamme. Suureksi riemukseni tuo vierailija oli erityisen rohkea ritari, eikä pelännyt meitä ollenkaan.

Tosin eipä tämäkään turhan kauaa yhdessä kukassa viipynyt...

Piilossa...

Ihmeellisen lähelle tämä ritari päästi kameran kanssa!

Loppukesästä löysin myös pieniä ritarinalkuja. Kauniita ovat jo toukkinakin...

Tämä nuori ritari ei aluksi ilahtunut kamerasta, vaan työnsi uhkaavat sarviulokkeensa esiin.

Mutta aika pian se kuitenkin leppyi.

Edellisiä suurempi toukka.

Voisikohan näihin koskaan kyllästyä? Kesä-heinäkuun vaihteessa ritariperhosia tuntui tulevan vastaan joka kävelyllä, ja silti, joka kerta kun ritarin näin, en voinut kuin henkäistä ihastuksesta. On se vaan niin kaunis.

Seuraa somessa: