sunnuntai 6. elokuuta 2017

Hemulin lempikasveja



- Sinähän olet ihan Hemuli, sanoi äitini eräänä päivänä kun kerroin lähteväni kuvaamaan kämmeköitä. Moni varmasti muistaakin, miten Muumi -piirrossarjan Hemuli puhui aina  kämmeköistä, ja erityisesti siitä löytämästään hemulensis -lajista. Lapsena en tietenkään tiennyt mikä se kämmekkä oikein oli, ja kun sitten jonakin kesänä törmäsin ensimmäisen kerran maariankämmekkään, olin aivan riemuissani: näitä Hemulin lempikukkia on siis oikeasti olemassa!

Tänä kesänä on tullut hemuloitua tavallista enemmän, ja olen etsiskellyt ja kuvaillut lähiseudulta löytyviä kämmeköitä. Eihän täältä mitään suuria harvinaisuuksia löytynyt, mutta onneksi nämä yleisemmätkin lajit ovat todella kauniita.


Maariankämmekkä hämyisässä metsässä.

Monet kämmekät ovat melkein liian upeita ilmestyksiä Suomen luontoon. Ja ihmekös tuo, että ovat kauniita, sillä kuuluvathan ne sentään samaan heimoon kuin trooppiset orkideat. Kämmeköissä erityisen kiehtovaa on mielestäni se, että monen lajin yksittäisistä kukista voi löytää yllättäviä muotoja ja hahmoja.

Maariankämmekkä on kämmeköistämme yleisimpiä. Se on näyttävä kasvi jonka huomaa jo kaukaakin, mutta sen kukkia kannattaa kumartua tarkastelemaan myös hieman lähempää. Ainakin omissa silmissäni kasvi nimittäin koostuu lukuisista hyvistä haltiatädeistä.

Maariankämmekkä

Kukka lähempää: haltiakummi?

Tämä haltia oli oikein erityisen iloinen.




Tosin jotkin haltiatädeistä näyttivät hieman vähemmän hyviltä kuin toiset...


Maariankämmekkä on todellinen kameleonttikasvi, jonka ulkonäkö on hyvin vaihteleva. Kukkien väri voikin olla mitä tahansa valkean, punaisen ja violetin väliltä, ja myös lehtien ulkonäkö muuntelee hieman.  Yleensä lehdissä on kuitenkin nähtävissä hauskoja pantterin pilkkuja, jotka sopivat hyvin yhteen trooppisen näköisten kukkien kanssa.

Maariankämmekän pantterilehdet

Myös valkolehdokin huumaavalta tuoksuvissa kukissa voi nähdä siivekkäitä hahmoja. Erään legendan mukaan nämä kukat syntyivät, kun enkelit laskeutuivat lohduttamaan Kristusta ristiinnaulitsemista edeltävänä yönä ja asettuivat lehdokin kukkiin. Vielä tänäkin päivänä voi valkolehdokissa nähdä pieniä enkeleitä, jos katsoo oikein tarkasti...

Valkolehdokki


Enkelikukkia
Enkeleitä?

Herttakaksikko oli sellainen kämmekkä, jota en ollut nähnyt ennen tätä vuotta. Ei se mikään harvinaisuus ole, mutta herttakaksikko on niin pieni ja väritön, että sitä on todella hankala löytää. (Toisin kuin upeat maariankämmekkä ja valkolehdokki.) Luin näiden kämmeköiden viihtyvän märissä kuusimetsissä, ja kuinka ollakaan, kun seuraavan kerran kävelin tuollaisessa korpikuusikossa ja katselin tarkkaavaisena maahan, osui silmiini muutama herttakaksikko.

Herttakaksikko

Herttakaksikossa ihastuin ennen kaikkea tuohon nimeen, jonka kasvi on saanut hieman sydäntä muistuttavasta lehtiparistaan. Kukat olivat hyvin pieniä ja vaatimattomia, mutta oikeastaan niistäkin löytyi kauniita violetin sävyjä kun oikein läheltä katsoi.


Herttakaksikon lehdet. Kaipa niissä voi hyvällä mielikuvituksella nähdä herttaparin, vaikka löytyyhän luonnosta kasveja joiden lehdet ovat tätäkin selkeämpiä sydämiä.


Herttakaksikon kukat




Kämmeköiden Matti Myöhänen on pieni valkea yövilkka. Se vaatii kasvupaikaltaan paksun sammalpeitteen, ja onkin siksi viimeisimpiä kasveja, jotka liittyvät vanhenevan metsän ruohojen joukkoon. Yövilkka on myöhäinen myös vuoden kiertokulussa, sillä se on viimeisiä kukkaan puhkeavia kämmeköitä.

Yövilkka

Yövilkka on pienuudestaan huolimatta hyvin kaunis kasvi, jonka pörröisten kukkien valkeus korostuu hämyisässä kuusimetsässä. Se on todellinen mustikanpoimijan ystävä, joka tulee usein vastaan marjametsässä. Tänäkin vuonna olen tainnut löytää yövilkkoja jokaisella mustikkareissullani. Monelta kulkijalta vain jää tämä pienehkö kukka täysin huomaamatta.
Yövilkan kukat puhkeavat yleensä kaikki samalle puolelle.


Karvaiset kukat
Pörröisiä kukkia


Hauskan heimonimensä kämmekät ovat muuten saaneet juurimukuloistaan, ne kun näyttävät monella lajilla ihan ihmisen kämmeniltä. Utelias veljeni kaivoi joskus esiin maariankämmekän juuren, nähdäkseen paljastuisiko sieltä oikeasti kämmen. No, eipä sieltä ihan kämmentä tullut, mutta olihan tuo mukula kuin ilmetty pienen peikon jalka...

Maariankämmekän juurimukula. Kuin pieni peikonjalka...

Monia kämmekkälajeja minulla on vielä näkemättä, mutta kaikkein eniten haluaisin joskus päästä näkemään  harvinaisen neidonkengän. Kuten nimestäkin voi jo päätellä, on kukka kuin metsäkeijun kadottama kaunis tossu. Se näyttää jo kuvissakin niin ihmeelliseltä, että voin vain kuvitella miten satumainen ilmestys se on omin silmin nähtynä, hämärässä kuusikossa sammalen keskellä... 

Maariankämmekän kukkia
Täytyy sanoa, että ymmärrän hyvin miksi Hemuli piti niin kovasti kämmeköistä. Paitsi että ne ovat hurjan kauniita, löytyy niiden kukista hauskoja piilotettuja hahmoja ja muita muotoja. Lisäksi itse ainakin ihastuin monien lajien suomalaisiin nimiin, jotka ovat toinen toistaan kauniimpia ja taianomaisempia: herttakaksikko, yövilkka, neidonkenkä, tikankontti, neidonvaippa, miehenkämmekkä, pesäjuuri, metsänemä... Ja jo pelkästään tuo  nimi "kämmekkä" on sanana suorastaan ihastuttava! Monet kämmekät ovatkin, sekä ulkonäöltään että nimeltään, kuin suoraan jostakin sadusta temmattuja.


12 kommenttia:

  1. Metsäorkideat ovat ihastuttavia. Olet saanut kauniita lähikuvia joissa värit hyvin erottuvat. Hauska juurimukula, toisiaan kuin peikonjalka :-) Meillä lähimetsässä kasvaa kuulemma tikankonttia, mutta enpä ole nähnyt, olisi hieno saada kuva kasvista. Jään vielä lueskelemaan vanhempia juttuja tänne. Lupsakkaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa. Terkuin Katja https://paleredrose.blogspot.fi Tervetuloa visiitille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, tikankontti olisi myös hieno nähdä, on aivan valtava kukka! Mukavaa viikkoa sinne! :)

      Poista
  2. Hei vaan ihanainen Hemuli:))😍 Niin upeita kuvia olet ottanut♥ Minusta on niin mukava lukea näitä sinun postauksia kun oikein odotan mitä jännää vastaan tulee ja noita sinun kertomuksia on niin mukava lukea! Jänniä nuo Maariankämmekkään pilkut lehdissä..tosiaan kuin pantterinturkki:) ja näytti kuin ne haltijat olisivat yhdessä pilvessä lentäneet....On tuolla luonnossa vaan kaikkea niin ihmeellistä kun osaa oikein silmin katsoa♥ Leppoisaa sunnuntai-iltaa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Lämmittää niin sydäntä tällaiset kommentit <3 Hauskaa alkanutta viikkoa!

      Poista
  3. Upeat kuvat ja paljon tietoa. :)

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia! <3 Tämä olikin minulle ihan uutta tietoa, että kämmekät kuuluvat samaan heimoon orkideoiden kanssa. Taas oppi uutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin tuli tuo yllätyksenä pari vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran lueskelin kämmeköistä. Uskomatonta että meilläkin löytyy luonnonvaraisia orkideoita :)

      Poista
  5. Mainioita kuvia tosiaan! :) Hemuli oli ihan paras muumihahmo juuri noiden hassujen kasvitiedejuttujensa takia. :D

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...