Perhonen kuin pala yötaivasta

Haapaperhonen on sellainen hieman erilainen perhonen. Siiviltään se on synkkä ja mustanpuhuva, eikä se kukistakaan juuri välitä. Sille ovat enempi mieleen raadot, hikiset sukat ja muut ällöttävät asiat, joita ei ihan heti kuvittelisi kauniin perhosen herkuiksi. 

Haapaperhoset rakastavat mm. hikisiä lenkkareita...

Haapaperhosia näkee usein imemässä kosteutta tien pinnasta.

.

Ehkä juuri erilaisuutensa vuoksi haapaperhoset ovatkin mielestäni niin kiehtovia. Niiden kauneus on vähän särmikkäämpää kuin muiden päiväperhosten, jotka on tehty pelkästä hempeydestä, kukkasista ja väriloistosta. 

Naaraat ovat kookkaampia, ja niillä on leveämpi valkea vyö.

Kiehtovaa haapaperhosessa on myös se, että sillä on ikään kuin kaksi puolta: selkä on tehty tummasta sametista ja on synkkä kuin öinen taivas, mutta siiven alapinnalla hehkuvat auringonlaskun värit kuin tropiikin perhosilla konsanaan. Se on siis samaan aikaan sekä synkkä että hohdokas perhonen.

 

Yö ja iltarusko samojen siipien eri puolilla.

Eikä se tumma selkäkään pelkkää pimeyttä ole. Perhosen ruskeanmusta viitta on kirjailtu pienillä oransseilla ja valkoisilla täplillä, ja oikeassa valossa tummassa sametissa voi nähdä häivähdyksen sinistä, vihreää tai violettia. 

Ja kun aurinko ja varjo oikein leikkivät siivillä, alkavat pienet valkeat täplät loistaa kuin tähdet tummuvalla taivaalla. Melkein kuin olisi palanen yötaivasta pudonnut keskelle kesän valoa, lentelemään meidän iloksemme.

Haapaperhosen siipien loistoa kauneimmillaan.

Siivissään öinen taivas ja tähtien vyö ☆☆☆