Taskut täynnä

Kesä alkaa olla pikku hiljaa lopuillaan, joten nyt olisi sitten viimeisen perhospostauksen aika. Ja mihinpä sitä olisikaan perhoskesä mukavampi päättää, kuin kuviin upeasta ritariperhosesta. R itareista kirjoitin kyllä jo  aiemminkin , silloin kun sain niistä ihka ensimmäiset kuvani. Mutta eivätpä ne ritariperhoset siihen loppuneet, vaan niitä liihotteli vastaan yhdellä jos toisellakin kävelyllä, ja myös kuvia tuli mukavasti lisää. Tämä kesä tuleekin jäämään mieleeni (paitsi kylmänä ja koleana, myös) ritariperhosten kesänä, sillä en ole koskaan aiemmin nähnyt niitä edes lähellekään näin runsaasti.  Tässä siis vielä muutama kuva upeasta ja uljaasta perhosritaristamme :) Näissä neljässä kuvassa on kaikissa sama ritariperhonen, joka asusti pienen laskettelukeskuksen huipulla. Siellä se lenteli monesti, kun käväisin mäen päällä. Pari kertaa ritariperhonen piipahti käymään myös mökkipihassamme. Suureksi riemukseni tuo vierailija oli erityisen rohkea ...

Perhosten aatelinen ei usein suostu keikaroimaan kameran edessä. Ritariperhosia näkee muutenkin harvoin, ehkä kerran tai pari kesässä, ja silloinkin kun niitä näkee on niillä yleensä niin hurja vauhti päällä, ettei siinä ehdi juuri kameraa kaivaa esiin (jos sellainen sattuu edes olemaan mukana). Ritareilla on nimittäin parempaakin puuhaa kuin paistatella vähäpätöisten ihmisotusten katseltavina. Sir -perhosten pitää partioida ahkerasti valtakuntaansa, joka sijaitsee usein korkean kukkulan huipulla. Dame- perhoset taas etsiskelevät sitä omaa uljasta ritariaan, jota voi joutuakin tovin etsimään, kyseessä kun on melko harvalukuinen perhonen. Ja pitäähän sillä medelläkin ehtiä herkutella jossain välissä. Tänä kesänä olen kuitenkin onnistunut näkemään ritariperhosen jo neljä kertaa, ja yhdellä noista kerroista kaikki osui kohdalleen: kamera oli mukana, koirat eivät, ja perhonenkin pyöri aika pitkään siinä ympärilläni. Sain siis vihdoin napattua ensimmäiset kuvani ritariperhosest...