Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2019.

Ei ihan peruslumiukkoja

Kuva
  Lumitaide on hetkellistä. Se kestää päivän, viikon tai kuukauden... Vain niin kauan kuin luonto haluaa. Viimeistään kevättalven koittaessa veistos menettää muotonsa ja katoaa lopulta taivaan tuuliin ja maan puroihin. Toisaalta se on surullista, mutta siinä on myös jotain viehättävää.  On jotenkin mahtavaa katsella kättensä töitä, tietäen, että kohta siitä ei ole jäljellä enää mitään. Sitä täytyy ihailla täysin siemauksin tässä ja nyt. Ja onneksi on sentään olemassa kamerat, joilla saa muistoksi kuvia tuosta hetkellisestä taiteesta. Lumiveistosten teko on minulle lähes jokatalvinen harrastus, ja vuosien saatossa lapsuuden lumiukot ovat kehittyneet hieman monimutkaisemmiksi hahmoiksi. Tässä siis parhaimmat lumitekeleeni vuosien varrelta.  Vapaudenpatsas vuosien takaa. Milou - tuttu kaveri kaikille Tinttejä lukeneille. Milou Tämän kammotuksen teimme kerran veljeni kanssa äitiä säikäyttämään... Lumihirvi Lumiukon kaukainen sukulainen.   Ja