Kuvauksellinen keisarinviitta

Keisarinviitalla on aika komea ja mahtipontinen nimi, mutta uljaasti perhonen pystyy sen kantamaan. Se on hopeatäplistä suurin ja näyttävin, ja taivuttaessaan siipensä kaarelle tuo se tosiaan mieleen hallitsijan, jolla on harteillaan upeasti kirjailtu viitta.

Tämä oli urosperhonen (siivissä mustat juovat).

Lapsina me kutsuttiin sitä Duracell-perhoseksi. Se kun lensi aina hurjaa vauhtia ohi, koskaan pysähtymättä. Keisarinviitta onkin vahva lentäjä, kuten suurista ja virtaviivaisista siivistä voi päätelläkin.

Keisarinviitan, kuten muutkin hopeatäplät tunnistaa varmimmin siiven alapinnasta.

Tänäkin kesänä keisarinviittoja on tullut jo useita vastaan, mutta ei niistä oikein ole kuvia saanut. Viime viikolla lähdin etsimään sienipaikkoja mönkijällä, ja ajoin heti alkumatkasta kolmen keisarinviitan ohi. Ensimmäinen niistä lensi oitis pakoon, samoin toinenkin. Mutta kolmas pyrähtikin vain hieman kauempana olevaan kukkaan. Pysäytin siis mönkijän ja kaivoin kamerani esiin.

Aluksi jouduin kuvaamaan keisarinviittaa zoomilla, sillä hieman se säikkyi minua ja kameraa. Vähän ajan kuluttua perhonen kuitenkin lennähti aivan eteeni, ja ilmeisesti löysi sisäisen linssiluteensa sillä sen jälkeen se ei enää kameraa pelännyt. Kauniisti se poseerasi vaaleanpunaisilla ohdakkeilla, taittoi siipensä komealle kaarelle ja katsoi lähikuvissa hauskasti suoraan kameraan.

Slurp! Mun alkaa tehdä mieli pirtelöä kun katsoo tätä kuvaa...

Kuin viitta keisarin harteilla.

Ihanan ilmeikäs perhonen, melkein kuin joku sarjakuvahahmo :D

Ja niinhän siinä kävi, että sienireissuni tössäsi tuohon. Kuvailin ja katselin perhosta sen verran kauan, etten sitten enää viitsinyt mennä mitään sieniä etsimään. Mutta hyvä "saalis" oli tämäkin, oikeastaan melkein jopa parempi :)

Seuraa somessa: