Taskut täynnä

Kiuasnyytit ovat yksiä suosikkimökkiherkuistani. Ne täytetään sillä mitä kaapista ja lähimetsistä löytyy, paistetaan (puulämmitteisellä) kiukaalla ja nautitaan saunomisen ja järvessä pulahtamisen jälkeen. Niissä maistuu siis todellinen mökki-illan tunnelma :) Ja nyyteistähän voi jokainen ruokailija kätevästi tehdä sellaisen kuin haluaa, kunhan taittelee niiden "hatut" niin että jokainen tunnistaa omansa (esim. jos joku on kasvissyöjä tai ei pidä sienistä/aurajuustosta). Eikä näistä paljoa tiskiäkään tule, joten siinäkin suhteessa sopivat hyvin mökkiolosuhteisiin! Kiuasnyytit "Mitä kaapista ja lähimetsistä löytyy", eli esim. makkaraa (nakkia, lihapullia...) kantarelleja tai muita sieniä sipulia paprikaa pakastekasviksia (kukkakaali-porkkana-parsakaali) juustoa (Aura, Koskenlaskija, Emmental...) ketsuppia, sinappia, chilikastiketta, salsaa... Leikkaa leivinpaperista ja alumiinifoliosta neliöt ja laita ne päällekkäin, folio alle. P

Tuli vastaan hirmuinen ja kavala olento. Hyi miten säikähdinkään! Siinä se tuijotti minua julmilla silmillään, v a rmasti suunnitellen hyökkäystä kimppuuni. Onneksi ehdin kuitenkin turvaan, - kotikolooni kiven alle. Pieni varoituksen sana: tämä kirjoitus sisältää siis käärmeitä, ja vieläpä niitä myrkyllisiä ja vihattuja luikertelijoita eli kyitä. Silti toivoisin kovasti, että myös käärmekammoiset ihmiset  uskaltautuisivat lukemaan tämän, varsinkin jos kyy herättää mielessä kuvan äkäisestä, ihmisiä väijyvästä ja kaikin puolin ilkeästä ja turhasta olennosta. On nimittäin muutama asia, jotka kaikkien pitäisi mielestäni tietää ja ymmärtää kyystä.  Kyy ei ole yleensä yhtä musta kuin maineensa... Myrkkyä ei turhaan tuhlailla Ensiksi haluaisin painottaa, että myrkky on käärmeelle kultaakin kalliimpaa. Se on sen elanto, keino hankkia ruokaa. Sitä ei tuhlata. Kyy syö noin kerran viikossa, ja myrkkyrauhasen täyttyminen kestää viitisen päivää, eli aika kauan. Siksi

Haapaperhonen on sellainen hieman erilainen perhonen. Siiviltään se on synkkä ja mustanpuhuva, eikä se kukistakaan juuri välitä. Sille ovat enempi mieleen raadot, hikiset sukat ja muut ällöttävät asiat, joita ei ihan heti kuvittelisi kauniin perhosen herkuiksi.  Haapaperhoset rakastavat mm. hikisiä lenkkareita... Haapaperhosia näkee usein imemässä kosteutta tien pinnasta. . Ehkä juuri erilaisuutensa vuoksi haapaperhoset ovatkin mielestäni niin kiehtovia. Niiden kauneus on vähän särmikkäämpää kuin muiden päiväperhosten, jotka on tehty pelkästä hempeydestä, kukkasista ja väriloistosta.  Naaraat ovat kookkaampia, ja niillä on leveämpi valkea vyö. Kiehtovaa haapaperhosessa on myös se, että sillä on ikään kuin kaksi puolta: selkä on tehty tummasta sametista ja on synkkä kuin öinen taivas, mutta siiven alapinnalla hehkuvat auringonlaskun värit kuin tropiikin perhosilla konsanaan. Se on siis samaan aikaan sekä synkkä että hohdokas perhonen.  

Marjat, mascarpone ja marenki . Siinä on lyömätön kolmikko, josta saa loihdittua vaikka mitä herkullisia jälkiruokia. Tässä kesäisessä jälkkärissä tuo kolmikko saa kaverikseen vielä limen ja valkosuklaan, ja kun on kyse todellisesta kesäherkusta, niin marjoiksihan on valittu tietenkin (metsä)mansikoita .   Marenkiin käytin Perinneruokaa prkl -blogin ohjetta, johon lisäsin hiukan vaniljaa. Nopeampiakin marenkiohjeita löytyy kyllä netistä, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan täydellisen marengin salaisuus on pitkä paisto-/kuivatusaika, sekä tilkka happoa. Näin marengin sisus jää hitusen tahmaiseksi. Halutessaan marengin voi toki myös ostaa valmiina kaupasta. Itse kasasin jälkkärin annoskulhoihin, mutta kesäkulhon voi tehdä myös suurempaan astiaan, josta jokainen kauhoo herkkua omalle lautaselleen. Tähän kesäkulhoon kävin keräämässä luonnosta metsämansikoita, ne kun alkoivat viimeinkin kypsyä, mutta myös puutarhamansikat sopivat hyvin! Kesäkulho n. 6-8 annosta Wanhan

Perinnemaisemat sekä niiden kasvit ovat melko harvassa tänä päivänä, kun pienet maatilat ovat vähentyneet ja tehotuotanto lisääntynyt. Mutta onneksi vielä nykyäänkin löytyy tiloja, jotka vaalivat lajistoltaan monimuotoisia perinneympäristöjä, kuten niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Vuorenkylässä sijaitsee perinnemaisemien ylläpitoon erikoistunut Harjun tila , jolla kävimme viikonloppuna opastetulla kasvikävelyllä. Retkellä kuljettiin niittyjen ja ketojen lisäksi myös muun muassa metsien läpi sekä järvenrantaa pitkin, ja näimmekin kävelyn aikana laajan kirjon kasvikunnan aarteita, kuten esimerkiksi noitien taika-avaimia, kultaisia apiloita sekä kukkasoihtuja.  Nämä kaverit yhdessä isäntäväen kanssa huolehtivat siitä, että Harju pysyy otollisena kasvupaikkana monille harvinaistuville lajeille. Itse asiassa olen käynyt tuolla kasviretkellä kerran aiemminkin. Halusin kuitenkin mennä Harjulle uudelleen tänä vuonna, koska ensinnäkin pidin kovasti retkestä viimeksikin, ja