Taskut täynnä

Yhden päivän lomastamme vietimme Varaderon 20 kilometriä pitkillä hiekkarannoilla - ja tietenkin tuona päivänä oli sitten varsin myrskyisää. Tuima mutta kuitenkin lämmin tuuli puhkui mereltä, aurinko pilkahti vain pikaisesti pilvien lomasta ja tyrskyt olivat sen verran hurjat, että rantavahdit olivat vetäneet punaiset liput salkoon.  Auringossa loikoilu jäi siis tällä kertaa väliin, mutta sitäkin enemmän meitä harmitti ettei edes uimaan päässyt. Onneksi myrskytuuli toi kuitenkin mukanaan myös jotain mielenkiintoista. Kauaa emme nimittäin ehtineet rannalla kävellä, kun vastaan tuli ensimmäinen outo sininen olio, jonka siskoni tunnisti oitis portugalinsotalaivaksi. Näitä legendaarisia merten kauhuja emme olleetkaan ennen päässeet ihastelemaan, joten mielemme piristyivät kummasti eikä myrskyisä sää enää niin haitannut. Haaksirikkoutunut portugalinsotalaiva (ylösalaisin)  Pian v astaan tuli toinenkin haaksirikkoutunut sotalaiva, ja kolmas ja neljäs ja viides... Sitten niitä alko

Havanna on kaupunkina aikamoinen hurmuri. Onhan se hieman rapistunut, eikä ehkä edes kaunein Kuuban kaupungeista, mutta jotain todella karismaattista siinä on. Havannan kadut tulvivat musiikkia, iloa ja paikallista elämää. Ilmassa on aistittavissa entisaikojen henkeä, ja kaupungin heleät sävyt tuovat väriä harmaimpiinkin päiviin (joita Karibialla nyt ei paljoa ole, paitsi silloin kun me sinne menimme). Ei siis ihme, että Havannan sanotaan olevan Karibian tunnelmallisin ja kiehtovin kaupunki. Itse tosin olen sitä mieltä, että se saattaisi hyvin olla myös koko maailman ihastuttavimpia kaupunkeja.  Näkymä hotellimme (Iberostar Parque Central) kattobaarista.  Havannaa kunnostetaan kovaa vauhtia, ja Vanhan Havannan pääkadut ovatkin jo hyvin siistejä ja kiillotettuja. Mutta ei tarvitse kuin vähän poiketa sivukaduille tai muihin kaupunginosiin, niin huomaa astuneensa aivan toiseen maailmaan: kaikki on vähän rempallaan, vastaan tulee pelkkiä paikallisia ja joskus sitä jo

Jos olet koskaan haaveillut aikamatkustamisesta, niin kannattaa suunnata Kuuban ihmeelliseen maailmaan. Aikaero Suomen ja Kuuban välillä on nimittäin seitsemän tuntia ja 50-60 vuotta, kuten matkaoppaamme hyvin osuvasti sanoi. Amerikanraudat vilistävät yhä katukuvassa, puhelinkopit ovat ahkerassa käytössä ja lapset pelaavat kännykkäpelien sijasta ulkona palloa. Matkakohteena Kuuba on aivan ainutlaatuinen, ja ainakin näiden reissaajien sydämet se valloitti täysin. Ainoa huono puoli matkassamme oli sää, sillä amerikkalainen talvimyrsky ulottui Kuubaankin asti. Aurinko paistoi vain parina päivänä, tuuli tuiversi ja lämpötila laski välillä jopa vähän alle 20 asteen, jolloin osa paikallisista veti pipot ja karvalakit päähänsä. Emme kuitenkaan antaneet sään pilata reissuamme: Havannassa jaksoi kävellä paremmin kun ei ollut tuskaisen kuuma, ja onneksi Kuubassa riittää väriä vaikka taivas olisikin harmaa. Havannan värejä. Tällä kertaa keskityn kertomaan Kuubasta ja kokemuksi