torstai 17. elokuuta 2017

Kuvauksellinen keisarinviitta


Keisarinviitalla on aika komea ja mahtipontinen nimi, mutta uljaasti perhonen pystyy sen kantamaan. Se on hopeatäplistä suurin ja näyttävin, ja taivuttaessaan siipensä kaarelle tuo se tosiaan mieleen hallitsijan, jolla on harteillaan upeasti kirjailtu viitta.

Tämä oli urosperhonen (siivissä mustat juovat).


Lapsina me kutsuttiin sitä Duracell-perhoseksi. Se kun lensi aina hurjaa vauhtia ohi, koskaan pysähtymättä. Keisarinviitta onkin vahva lentäjä, kuten suurista ja virtaviivaisista siivistä voi päätelläkin.

Keisarinviitan, kuten muutkin hopeatäplät tunnistaa varmimmin siiven alapinnasta.

Tänäkin kesänä keisarinviittoja on tullut jo useita vastaan, mutta ei niistä oikein ole kuvia saanut. Viime viikolla lähdin etsimään sienipaikkoja mönkijällä, ja ajoin heti alkumatkasta kolmen keisarinviitan ohi. Ensimmäinen niistä lensi oitis pakoon, samoin toinenkin. Mutta kolmas pyrähtikin vain hieman kauempana olevaan kukkaan. Pysäytin siis mönkijän ja kaivoin kamerani esiin.


Aluksi jouduin kuvaamaan keisarinviittaa zoomilla, sillä hieman se säikkyi minua ja kameraa. Vähän ajan kuluttua perhonen kuitenkin lennähti aivan eteeni, ja ilmeisesti löysi sisäisen linssiluteensa sillä sen jälkeen se ei enää kameraa pelännyt. Kauniisti se poseerasi vaaleanpunaisilla ohdakkeilla, taittoi siipensä komealle kaarelle ja katsoi lähikuvissa hauskasti suoraan kameraan.



Slurp! Mun alkaa tehdä mieli pirtelöä kun katsoo tätä kuvaa...

Kuin viitta keisarin harteilla.


Ihanan ilmeikäs perhonen, melkein kuin joku sarjakuvahahmo :D




Ja niinhän siinä kävi, että sienireissuni tössäsi tuohon. Kuvailin ja katselin perhosta sen verran kauan, etten sitten enää viitsinyt mennä mitään sieniä etsimään. Mutta hyvä "saalis" oli tämäkin, oikeastaan melkein jopa parempi :)

Luontokuva


tiistai 15. elokuuta 2017

Sisu-pavlova (eli lakritsi-turkinpippuri-pavlova)

Jatkan Suomi 100-reseptien listaani toisellakin varsin suomalaisella versiolla pavlovasta (sen ensimmäisen, kuningas-pavlovan ohjeen voit katsoa täältä). Tämä marenkikakku ei ole pelkkää keveyttä ja poutapilveä, vaan se saa vähän ytyä ja suomalaista sisua lakritsista sekä turkinpippurista. Ja suomalaiseen tyyliin kakku koristellaan villeillä metsämarjoilla, jotka nekin ovat aika sisukasta superruokaa (tai käyhän tähän toki puutarhamarjatkin jos ei luonnonmarjoja ole käytettävissä).

Tämän reseptin kehittelin jo pari vuotta sitten, ja itse asiassa se on kulkenut lähipiirissäni nimellä "pablova". Alkuperäinen pavlovahan on saanut nimensä balettitanssija Anna Pavlovalta, kun taas tässä versiossa minua inspiroi musta ja metsissä viihtyvä koiramme nimeltä Pablo. Ja siitä syntyi vähän puolivahingossa todellinen unelmajälkkäri, jossa yhdistyvät luonnonmarjojen raikas maku, lakritsin ja salmiakin tujuus sekä marengin ja valkosuklaan makeus. Siitä tuli yksi ehdottomista jälkiruokasuosikeistani.


Pablovassa piilotin yleensä vadelmat vaahdon alle, ja laitoin päälle mustikoita. Tässä vaahto on lisäksi värjätty tummemmaksi karamellivärillä.


Minä tykkään murskata turkinpippurit itse, jolloin mukaan tulee enemmän sitä hienoa ja kirpakkaa turkinpippuripölyä, mutta myös valmis rouhe sopii tähän. Itse rouhittaessa kannattaa kuitenkin valikoida rouheesta vain sitä pienempää murskaa, sillä osa pippurinapalasista jää murskatessa helposti turhan suuriksi.

Ja marenkiohje jälleen hyvin yksityiskohtaisessa muodossa :)


Sisu-pavlova

Ainesosat:

Marenki
  • 4 kananmunan valkuaista
  • 2,5 dl hienokide-/taloussokeria tai 3,75 dl tomusokeria
  • 2 tl maissitärkkelystä
  • 1 tl valko-/ omenaviinietikkaa tms. / sitruunamehua (ei maistu kakussa, mutta hapon ansiosta marengin sisus jää hieman tahmeaksi)
  • 1/2 dl turkinpippurirouhetta (mielellään melko hienoa)
Täyte
  • 250 g mascarpone - juustoa
  • 2 dl vispikermaa
  • 1/2 dl lakritsikastiketta
  • 50 g valkosuklaata (täysin laktoosittomaan versioon voi jättää pois, lisää silloin tarvittaessa hitusen sokeria)
  • 1/2 dl turkinpippurirouhetta
  • (Mustaa elintarvikeväriä)
Päälle
  • vadelmaa ja mustikkaa (tai jompaa kumpaa) / muita marjoja

Valmistusohje:

Marenkipohja
  • Erottele valkuaiset (sekaan ei saa päästä yhtään keltuaista). Mikäli säilytät munia jääkaapissa anna valkuaisten lämmetä huoneenlämpöisiksi ennen vatkausta.
  • Tee kaikki esivalmistelut ennen vaahdotusta, sillä vaahto lässähtää jos se joutuu odottamaan:
    • Piirrä leivinpaperille lyijykynällä ympyrä, jonka halkaisija on 25 cm. Öljyä leivinpaperi.
    • Esilämmitä uuni 120 °
    • Ota kaikki ainesosat ja tarvikkeet valmiiksi esille
  • Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi puhtaassa astiassa. Vähäinenkin rasvajäämä estää valkuaista vaahdottumasta kunnolla. Paras astia vaahdotukseen olisi metallinen pyöreäpohjainen kulho, sillä siihen rasva ei tartu yhtä hyvin kuin muoviseen, ja pyöreässä astiassa valkuainen vaahdottuu tasaisesti. Mutta ei hätää jos tällaista ei kotoa löydy, minulla on onnistunut valkuaisvaahto hyvin myös vanhassa muovikulhossa! 
  • Valkuaisvaahto saa siis todella olla hyvin kovaa, eli vatkaa kunnes voit kääntää astian ylösalaisin vaahdon tippumatta. vatkaa ennemmin "liikaa" (en edes tiedä voiko sitä liian kauan vatkata...) kuin liian vähän.
  • Lisää lähes kaikki sokeri vaahtoon pienissä erissä, koko ajan vatkaten. Varsinkin alussa kannattaa malttaa lisätä vain pikkuisen sokeria kerrallaan (1-2 rkl) ja vatkata hetken ennen uutta lisäystä. Näin vaahdosta tulee kuohkeampi.
  • Sekoita viimeiseen sokerierään maissitärkkelys, ja lisää vaahtoon. Vatkaa, kunnes marenki muuttuu tahmeaksi ja kiiltäväksi, ja kaikki sokeri on liuennut siihen. Voit ottaa hieman vaahtoa sormiesi väliin kokeillaksesi, tuntuuko siinä vielä sokerihippuja. Tomusokeri liukenee nopeasti, mutta karkeampaa sokeria joutuu vatkaamaan kauemmin. Vatkaa jälleen ennemmin "liikaa" kuin liian vähän.
  • Lisää etikka/sitruunamehu ja vatkaa pienellä teholla sekaisin. 
  • Lisää lopuksi turkinpippurirouhe ja kääntele kevyesti sekaisin lastalla tai nuolijalla. (Älä sekoittele liikaa).
  • Pursota/kaavi marenki leivinpaperille. Tee kakusta pesämäinen, eli muotoile reunat hieman keskustaa korkeammiksi. Pursottamiseen kelpaa hyvin myös pakastepussi, jonka kulmaan leikkaat reiän. Kakusta ei kannata tehdä juuri tuota 25 cm suurempaa, ettei pohjasta tule turhan ohut. (Ohut pohja ei sinällään haittaa mitään, mutta parempaa ja tahmeampaa marenki on keskeltä jos se on vähän paksumpaa.)
  • Paista 120° 1,5 tuntia. Älä avaa uunin luukkua paiston aikana. Puolentoista tunnin paiston jälkeen voit kokeilla varovasti lastalla, irtoavatko kakun reunat helposti leivinpaperista. Jos pohja tuntuu vielä tahmealta, paista hetki lisää. (Mutta tuon 1,5 tuntia pitäisi kyllä hyvin riittää.). 
  • Ota uuni pois päältä, avaa luukku raolleen ja anna pavlovan jäähtyä uunissa, vähintään tunnin tai pari, mutta mielellään vaikka yön yli. Näin marenki jäähtyy tasaisemmin ja hitaammin eikä halkeile ja hajoa niin pahasti.
Pavlovan kokoaminen
  • Kokoa pavlova vasta juuri ennen tarjoilua, ettei vaahto pehmennä marenkia.
  • Sulata valkosuklaa pienellä teholla mikrossa, välillä sekoittaen.
  • Vaahdota kerma ja lisää vaahtoon valkosuklaa (mielellään samalla vatkaten), lakristikastike, mascarpone ja turkinpippurirouhe. Vatkaa sekaisin.
  • Levitä/pursota vaahtoa marenkipohjalle ja koristele marjoilla.
  • Tarjoile heti.
Suomalainen pavlova


Mustikka, vadelma
Käsin poimittuja mustikoita ja vattuja :P



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...