Tekstit

Rosvokoira

Kuva
Tuli kävelyllä vastaan supikoira. Eihän se ensimmäinen kerta ollut, tarkkanenäinen Pablo-koira kun näitä vainuaa aika tehokkaasti, mutta aiemmin en ole supikoirasta saanut kameralla kuvia. Nytkin olisi pitänyt ottaa kamera esiin heti kun näin jotain liikettä heinikon seassa, sillä vain pienen hetken supikoira katseli minua astuttuaan esiin ja köpötteli pian suojaan kiven alle. Sieltä se sitten murisi hurjana Pablolle.



Olihan se suloinen, pieni pörröinen otus rosvomaski naamallaan, mutta eipä noista supikoirista voi oikein tykätä. Vieraalla maalla ovat, ryöväämässä muutenkin taantuneiden metsäkanojen pesiä ja levittämässä tauteja. Viime aikoina on tosin ollut hieman ristiriitaista kirjoitusta supikoirien haitallisuudesta. Vieraslajit.fi -sivuston mukaan supikoira ei olisikaan metsäkanalintujen kannalta yhtä haitallinen laji kuin on luultu. Maaseudun tulevaisuuden jutussa taas tyrmätään täysin ne tutkimukset, joiden mukaan supikoirilla ei ole suurta vaikutusta lintukantoihin. 

Tautien kan…

Prinsessa-pannacotta

Kuva
Tästä jälkiruoasta tuli niin sievä, että se kelpaisi varmasti prinsessallekin. Luonnonkaunis prinsessa-pannacotta ei tietenkään mitään lisättyjä väriaineita tarvitse, vaan hehkuvan ulkonäkönsä se saa upealta luonnoltamme, jota koristavat tällä hetkellä leiskuvat maitohorsmat ja makeat metsämarjat. Horsmankukat ja herkkumarjat saavat makuparikseen raikasta sitruunaa ja pehmeää vaniljaa, jolloin jälkiruoan makumaailmasta tulee hempeän herkullinen. Sillä pitäähän todellisen prinsessan olla muutakin kuin vain kaunis ulkokuori.

Reseptin pohjana ja innoittajana toimi viime kesänä kokeiltu horsmankukkajuoma. Halutessasi voit vaikka tehdä kaksinkertaisen annoksen horsmamehua, käyttää siitä puolet näihin jälkiruokiin ja juoda puolet mehuna. 

Pannacotan voi valmistaa myös viini-tai shampanjalaseihin niin, että kerrokset menevät vinottain. Tällöin kannattaa tehdä varmuuden vuoksi kaksinkertainen annos vaniljapannacottaa, sillä päällimmäistä vanukasta tarvitaan enemmän kuin alempaa. Laita lasit kal…

Hulluttele vaikka koko kesäyö

Kuva
Olen ehdottomasti aamuihminen. En yleensä jaksa valvoa myöhään yöhön, enkä ole koskaan osannut nukkua pitkälle aamupäivään. Välillä sitä täytyy kuitenkin uhrata yöunensa, jos haluaa nähdä ja kokea jotain uskomattoman kaunista, kuten syksyisen tähtitaivaan, talvisen kuutamon, leiskuvat revontulet - tai taianomaisen kesäyön.



Söimme tässä eräänä iltana Kingiksiä mökillä, sellaisia joiden tikuista paljastui aina jokin mukava lausahdus, ja sekä minun että siskoni jätskitikussa luki "hulluttele vaikka koko yö". No eiköhän sitten lähdetä retkelle kesäyöhön, päätettiin yksissä tuumin. Yöretki oli ollut meillä suunnitelmissa jo koko alkukesän, mutta jotenkin se oli aina jäänyt toteuttamatta.

Hyppäsimme aluksi mönkijän kyytiin ja lähdimme pienelle auringonlaskuajelulle. Ajoimme pitkin kiemuraisia ja mäkisiä hiekkateitä, pysähtyen aina jos tuli vastaan jotain kaunista tai mielenkiintoista (eli aika usein). Onneksi mönkijän saa kätevästi parkkeerattua melkeinpä mihin vain.













Ajelun jälkeen l…

Julma luonto

Kuva
Palataanpa vielä hetkeksi metsometsään, josta minulla on tällä kertaa kerrottavana huonoja uutisia. Hakiessani riistakameran pois soitimen jälkeen tuli metsässä vastaan surullinen näky: iso kasa höyheniä sekä irtonainen ukkometson pää. No, sellainen se luonto on, ajattelin. Se karsii pois heikot ja vanhat, ja uusia metsoja kasvaa ja nousee tilalle. Soidin on ukkometsoille rankka ja pitkä koettelemus ja niiden kuolleisuus onkin suurinta juuri soitimen jälkeen. Valitettavasti tästä metsosta oli jäljellä vain yksittäinen pyrstösulka, joten en saanut tunnistettua oliko kyseessä jokin tuttu, riistakameravideoissa näkynyt yksilö. Eniten videoissa esiintynyttä nuorehkoa metsoa ei ollut kuitenkaan näkynyt enää laisinkaan soitimen viimeisinä päivinä, eli kyseessä saattoi olla tuo ukkometso.

Otimme pään talteen, ja kun mukana ei sattunut tuolla kertaa olemaan mitään muovipussia, noukasi isä kallon kepin nokkaan. Siinä sitten kuljettiin metsässä jonossa, isä ensimmäisenä "metsonpääsauva"…

Hirvipojat uimasilla

Kuva
"Onkos tuossa kohtaa muka kiviä?" ihmettelin huomattuani kaksi tummaa hahmoa vedessä. "No ei kyllä ole, taitaa olla hirviä uimassa!" totesi perheen miesväki ja isä käänsi oitis veneen kohti näitä uimareita. Onneksi tuli kamera mukaan, riemuitsin.



Kaksi nuorta hirvipoikaa siellä oli pienellä juhannusuinnilla. Tai oikeastaan ne olivat varmaankin lähteneet pakoon koiria kävelyttävää äitiäni, sillä hirvet olivat menneen veteen mökkitiemme kohdalta, ja olimme kuulleet innokasta haukkumista pian äidin lähdettyä. Koirat saavat kuitenkin vainuja harva se päivä, joten emme olleet kiinnittäneet siihen sen enempää huomiota. Varmaan siellä on pyörinyt taas joku supikoira tai orava, olimme ajatelleet lähtiessämme järvelle verkkoja kokemaan. 




Hirvet uivat yllättävän nopeasti ja lopulta ne nousivat maihin vastakkaisella rannalla. Hetkeksi hirvisonnit kääntyivät katsomaan meitä kohti, mutta lähtivät sitten pakoon niin nopeasti, ettei toinen niistä ehtinyt edes ravistella isteään kui…

Peukaloislapsia

Kuva
Mitä pienempi lintu, sitä suloisempi nimi. Peukaloinen on hippiäisen jälkeen pienin lintumme, ja se on helppo tunnistaa pirteästi pystyssä sojottavasta pyrstöstään. Parhaiten peukaloisia pääsee näkemään, kun opettelee tunnistamaan niiden laulun (peukaloisella on yllättävän iso ääni niin pieneksi linnuksi), sillä muuten ei ryteiköissä ja risukasoissa viihtyvää lintua helposti huomaa. 


Kuvasin tässä yksi päivä peukaloispesuetta, joka vipelsi hakkuuaukean risukoissa. Suloisia olivat pienet peukaloisenpojat, sellaisia haituvapäitä ja hieman hömelöitä, kuten lintulapset yleensäkin. Kovin kauaa en kuitenkaan viitsinyt pesuetta häiritä, sillä emot eivät selvästikään halunneet lapsilleen valokuvamallin uraa. Kovasti huusivat varoituksiaan ja johdattelivat poikasia kauemmas kameran luota.








Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...