Tekstit

Hirvipojat uimasilla

Kuva
"Onkos tuossa kohtaa muka kiviä?" ihmettelin huomattuani kaksi tummaa hahmoa vedessä. "No ei kyllä ole, taitaa olla hirviä uimassa!" totesi perheen miesväki ja isä käänsi oitis veneen kohti näitä uimareita. Onneksi tuli kamera mukaan, riemuitsin.



Kaksi nuorta hirvipoikaa siellä oli pienellä juhannusuinnilla. Tai oikeastaan ne olivat varmaankin lähteneet pakoon koiria kävelyttävää äitiäni, sillä hirvet olivat menneen veteen mökkitiemme kohdalta, ja olimme kuulleet innokasta haukkumista pian äidin lähdettyä. Koirat saavat kuitenkin vainuja harva se päivä, joten emme olleet kiinnittäneet siihen sen enempää huomiota. Varmaan siellä on pyörinyt taas joku supikoira tai orava, olimme ajatelleet lähtiessämme järvelle verkkoja kokemaan. 




Hirvet uivat yllättävän nopeasti ja lopulta ne nousivat maihin vastakkaisella rannalla. Hetkeksi hirvisonnit kääntyivät katsomaan meitä kohti, mutta lähtivät sitten pakoon niin nopeasti, ettei toinen niistä ehtinyt edes ravistella isteään kui…

Peukaloislapsia

Kuva
Mitä pienempi lintu, sitä suloisempi nimi. Peukaloinen on hippiäisen jälkeen pienin lintumme, ja se on helppo tunnistaa pirteästi pystyssä sojottavasta pyrstöstään. Parhaiten peukaloisia pääsee näkemään, kun opettelee tunnistamaan niiden laulun (peukaloisella on yllättävän iso ääni niin pieneksi linnuksi), sillä muuten ei ryteiköissä ja risukasoissa viihtyvää lintua helposti huomaa. 


Kuvasin tässä yksi päivä peukaloispesuetta, joka vipelsi hakkuuaukean risukoissa. Suloisia olivat pienet peukaloisenpojat, sellaisia haituvapäitä ja hieman hömelöitä, kuten lintulapset yleensäkin. Kovin kauaa en kuitenkaan viitsinyt pesuetta häiritä, sillä emot eivät selvästikään halunneet lapsilleen valokuvamallin uraa. Kovasti huusivat varoituksiaan ja johdattelivat poikasia kauemmas kameran luota.








Juhannushalko

Kuva
Tein  viime kesänä juhannuspöytään koivunhalkotortun, ja hyvin teki kauppansa tämä herkku. Resepti jäi tuolloin laittamatta tänne blogiin, mutta julkaistaanpa se sitten nyt, kun juhannus alkaa jälleen olla ajankohtainen. 

Juhannushalon täytteessä maistuvat tietenkin suomalaisittain turkinpippuri, lakritsi ja metsämarjat. Kääretorttutaikinaa piristämään lisäsin hiukan sitruunaa, ja kuorrute saa mukavaa lisämakua ja makeutta valkosuklaasta. 




Ainesosat:
Kääretorttupohja 4 munaa1,5 dl sokeria0.75 dl perunajauhoja1 tl leivinjauhetta1 (luomu)struunan kuori raastettuna2 tl sitruunasta puristettua mehuaTäyte ja kuorrute 250 g mascarpone-juustoa2dl vispikermaa75 g turkinpippurirouhetta (+vähän koristeluun)0,5 dl lakritsikastiketta (+vähän koristeluun)50 g valkosuklaata(3 rkl apteekin salmiakki-mixeriä, tai hieman salmiakkijauhetta)n. 0,5-1 litraa marjoja (esim. vadelmat ja mustikat sopivat ihanasti yhteen salmiakin ja lakritsin kanssa!)
Valmistusohje Pese sitruuna, raasta kuori ja purista mehu.Vatkaa…

Taistelevat metsot

Kuva
Arvasin että tässä kävisi näin. Tein kirjoituksen metson soitimesta, ajatellen että soidin alkoi olla ohi tältä keväältä. Oltiin kuitenkin jo toukokuun puolella ja riistakameran mukaan soidinkukkulalla ei oltu käyty muutamaan päivään laisinkaan. Kirjoitin siis postauksen ja tein videokoosteen soitimesta, mutta jätin kameran vielä varmuuden vuoksi metsometsään. Saattoivathan metsot soidintaa laiskasti ja satunnaisesti vielä toukokuussakin, mutta tuskin siellä enää mitään merkittävää tapahtuisi. Näin siis ajattelin.

No, eikös siellä sitten ollut muistikortti taas täynnä soidinvideoita, kun menin myöhemmin tarkastamaan riistakameran. Ilmojen lämmittyä ukkometsot olivat innostuneet esittämään vielä soidinnäytöksen loppuhuipennuksen, ja keikistelivät kameran edessä kahden aamun verran. Soidinlaulua oli melkein tuntikaupalla, mutta sen lisäksi kameralle tallentui jotain, mitä en ollut uskaltanut edes toivoa kuvaavani, nimittäin ihka oikeat taistelevat metsot. Siinä ne kukot tappelivat keskel…

Metsojen yö

Kuva
Vuosi sitten kirjoitin, miten löysin metson soitimen melko läheltä mökkiämme. Seurasin jälkiä lumessa, etsin maasta höyheniä ja hiippailin korvat höröllä aamuisessa metsässä. Kun sitten vihdoin löysin soidinalueen, tuntui kuin olisin päässyt jyvälle tarkoin varjellusta salaisuudesta. Sain tirkistellä korven salaperäistä näytelmää, jota lintujen aateliset metsän kätköissä harjoittivat. Sillä toisin kuin teeret, jotka pulputtavat keväisin kovaan ääneen aukeilla ja näkyvillä paikoilla, soidintavat metsot keskellä suojaisaa metsää, kaukana teistä ja asutuksesta, ja niin hiljaa, että laulu kantautuu parhaimmillaankin vain reilun sadan metrin päähän. Ja jos joku tunkeilija yrittää tulla katsomaan tätä salaista näytelmää, niin äkkiä kukot lopettavat laulunsa ja katoavat metsän siimekseen. 

(Hullut metsot ovat tietenkin asia erikseen, ja niiden toilailuja pääsee näkemään helpommin kuin oikeaa soidinta.)

Kun vuosi sitten seisoin aamuisessa metsässä, metsojen jylhää laulua kuunnellen, syttyi miel…

Haarahäntä

Kuva
"Löysin Palomäeltä kaksihäntäisen sisiliskon. Haluutko tulla kuvaamaan?"

No totta kai haluan, vastasin siskoni viestiin. Juoksin äkkiä puolisen kilometriä Palomäelle (paikan lempinimi), ja siellähän lisko vieläkin nautiskeli ilta-auringosta puun rungolla. Sen häntä haaraitui siististi kahdeksi piikiksi lähellä kärkeä, tuoden mieleen pienen lohikäärmeen.





Ilmeisesti liskon häntä on vaurioitunut tai hännän katkaisu ei ole mennyt ihan putkeen, jolloin vanhan hännän viereen on alkanut kasvaa toinen hännänpää. Erään toisen teorian mukaan kaksihäntäisillä liskoilla vanha häntä irtoaa kokonaan, ja tilalle kasvavaan uuteen häntään tulee sitten jokin kasvuhäiriö. Mutta oli mekanismi mikä tahansa, hauska luonnonoikku tämä haarahäntä oli joka tapauksessa. 






Seuraa somessa:




Kääpiöpöllö

Kuva
Istun mökkisaunan lauteilla ja katselen ikkunasta ulos, kun takametsän kuusikkoon pyrähtää kummallinen pikkulintu. Se on jotenkin laatikkomainen, siivet ovat leveät ja lyhyet ja lentotapakin on hieman erilainen kuin tavallisilla pikkulinnuilla. Voisiko se olla varpuspöllö? Äkkiä kylytakki päälle ja kameran kanssa ulos etsimään lintua. Ja siellähän se pikkuruinen pöllö istuukin kuusen oksalla, mutta niin hämärässä ettei kuvissa näy kuin musta läiskä.

Seuraavana aamuna näen saman pöllön uudelleen - tällä kertaa ulkohuussin ikkunasta. Taas äkkiä takaisin mökkiin kameraa etsimään ja pöllöä kuvaamaan. Nyt kuvat onnistuvat; pöllö tarkkailee lintulautaa valppaana ja taustalla näkyy aamuauringon kultaaman metsän sävyjä. Tiaiset tajuavat kuitenkin pysyä poissa lintulaudalta tuona aamuna, ja pian pöllö jatkaakin matkaansa. 

Mietin siinä miten mukavaa mökkeily joskus onkaan, kun voi saunassa ja huussissa istuessaan katsella pöllöjä... Mökillä luonto on aina lähellä!





Varpuspöllö ei ole mikään ihan u…
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...