torstai 31. elokuuta 2017

Kukkapenkin sisiliskot


Huomasimme kesällä, että äidin uuteen kivikkokukkapenkkiin oli muuttanut asumaan joukko sisiliskoja (ja joku rupikonnakin siellä taisi asustaa, mutta se ei suostunut kuvattavaksi). Liskot ottivat mielellään aurinkoa penkkiä reunustavilla uppotukeilla ja kivillä, ja nälän yllättäessä ne lähtivät kiipeilemään kukkien sekaan, muurahaisia etsien. Se oli niille kaikin puolin oivallinen koti.

- Hyvä. Siellä onkin vähän turhan paljon muurahaisia, kommentoi äitini näitä kukkapenkin uusia asukkaita. - Ne ovat hyviä pikku puutarhureita.


Sisilisko uppopuulla


Sisisisko kukkapenkissä

Sieltä löytyi muurahainen suuhunpantavaksi. 





Ah, aurinkoa!


Sisilisko puulla, makrokuva

Sisiliskon poikanen
Äiti ja lapsi.

Liskovauva

makrokuva


maanantai 28. elokuuta 2017

Kummat kesäkelit -kuvakooste


Kesä tuli ja meni, tai välillä sitä mietti että tuliko se laisinkaan tänä vuonna. Mittarin elohopea ei meillä kertaakaan noussut 23 asteen yläpuolelle, eikä se tuossakaan lukemassa kyllä montaa kertaa käväissyt. Mutta onneksi Suomen kesä on paljon muutakin kuin pelkkää lämpöä ja hellettä, kuten valoisia öitä, eläväistä luontoa ja tuoreita marjoja... Ja kun katson näitä kesän aikana ottamiani kuvia, niin eipä voi kuin todeta että kaunis se oli tämäkin kesä, kaikesta huolimatta.


Pahaenteinen pilvi...






Sadetta ja ankeita kelejä riitti varsinkin heinäkuussa, mutta ilmeisesti jopa tasaisen harmauden keskeltä voi löytää pieniä ihmeitä. Kerran
sade nimittäin näytti kirjoittavan järveen jonkinlaista viestiä! Me ei vaan ihan päästy selvyyteen siitä, mitä se tarkoitti...


Kirjoitusta vedessä
Sade kirjoitti järveen viestin.

Kesäsateet ovat siitä mukavia, että ne lähtevät usein yhtä nopeasti kuin tulevatkin. Ja kun aurinko ja sade vaihtavat vuoroja näyttämöllä, saattavat ne innostua pieneen yhteiseenkin leikkiin. Silloin ei ainakaan maisemasta värejä puutu.



Sateen ja auringon yhteinen leikkihetki.



Vene
Tällä venereissulla kastuttiin kunnolla, mutta eipä se haitannut.



Hauskoja olivat myös sellaiset päivät, kun sää ei oikein osannut päättää, mitä tekisi... Sataako vaiko eikö sataa?


Kummallinen sää
Suomen kesäkelit tiivistettynä yhteen kuvaan.







Outo sää
Tämä on otettu hetkeä ennen sitä sateenkaari ja vene -kuvaa!
Kostean sään ansiosta saimme myös runsaasti usvaisia aamuja ja iltoja. Eli loppujen lopuksi sateet toivat meille aika paljon kauneuttakin, eikä vain ankeita harmaansävyisiä maisemia.


Sateen jälkeen




Horsmat usvaharsossa.

ilta järvellä

Ja mahtuihan siihen kesään monta kaunistakin päivää (ja yötä).



En minä sen suuremmin antanut viileän kesän masentaa minua. Eipä ainakaan tullut turhan kuuma mustikkametsässä, ja hyttysiäkin oli tosi vähän (vaikka eipä niitä mustikoitakaan paljoa ollut...). Kukat kukkivat todella kauniisti ja pitkään, ja myös sienisyksystä näyttäisi tulevan kostean kesän ansiosta hyvä.

Suomen kesä on vähän sellainen asennekysymys. Siltä ei pidä vaatia liikoja, ja sitten kun se (kenties kesän ainoa) ihanan lämmin päivä koittaa, on siitä osattava nauttia täysin siemauksin. 

Kesä on kuitenkin kesä, satoi tai paistoi.









perjantai 25. elokuuta 2017

Sienestäjän pitsa



Tässäpä hyvä resepti kaikille sienestäjille ja muillekin sienten ystäville. Pääosassa pitsassa ovat nimittäin maukkaat tatit, vahverot tai muut metsäsienet, ja tomaattikastikkeen sijasta pohjalle levitetäänkin Koskenlaskijaa. Vähän vielä sipulia, pinjansiemeniä ja tuoretta persiljaa, ja saadaan aikaan oikea sienestäjän herkkupitsa! 

Tämä resepti kuuluu Suomi 100 -herkkujen listalleni, aiemmat reseptit voit kurkata täältä.
Minun pitsojeni täytteiksi tuli tällä kertaa kantarelleja ja herkkutatteja.









Metsäsienipitsa

Ainesosat:

Pitsapohja (pellillinen)
  • 1  1/2 dl vettä
  • 15g hiivaa (1/3 pkt)
  • 1/2 tl suolaa
  • 2 rkl öljyä
  • n. 3 dl durumvehnäjauhoa
Täyte
  • metsäsieniä, kuten tatteja, kantarelleja ja/tai suppilovahveroita 
  • sipulia
  • Koskenlaskija ruokaa eli sitä levittyvää koskenlaskijaa (tai smetanaa / crème fraîchea)
  • pinjansiemeniä
  • pitsamaustetta
  • juustoraastetta (+murustettua Koskenlaskijaa)
  • tuoretta persiljaa

Valmistusohje
  • Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, öljy ja durumvehnäjauhot. Alusta taikina tasaiseksi ja anna kohota kaksinkertaiseksi (n. puoli tuntia)
  • Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla miedolla lämmöllä, kunnes niiden pinta muuttuu hieman kullanruskeaksi. Varo polttamasta siemeniä.
  • Viipaloi sienet tarvittaessa ja paista voissa pannulla, kunnes niistä irronnut vesi on haihtunut. Mausta (aromi)suolalla ja pippurilla.
  • Viipaloi sipuli. 
  • Kaulitse taikina leivinpaperille tai suoraan öljytylle pellille. Anna kohota 15 min.
  • Levitä Koskenlaskija ruokaa (tai smetanaa/crème fraîchea) pohjalle. Laita päälle sipulia, sieniä, pinjansiemeniä, juustoraastetta ja pitsamaustetta. Halutessasi voit murustella pinnalle vielä vähän Koskenlaskijaa.
  • Paista 250℃ n. 12-15 min.
  • Ripottele pinnalle tuoretta persiljaa (ja vaikka vielä vähän pinjansiemeniä jos niitä jäi yli).


Sieniptsa ilman tomaattia
Kantarellipitsa



Sienipitsa Koskenlaskijalla
Herkkutattipitsa





keskiviikko 23. elokuuta 2017

Ritariperhosten kesä


Kesä alkaa olla pikku hiljaa lopuillaan, joten nyt olisi sitten viimeisen perhospostauksen aika. Ja mihinpä sitä olisikaan perhoskesä mukavampi päättää, kuin kuviin upeasta ritariperhosesta.

Ritareista kirjoitin kyllä jo aiemminkin, silloin kun sain niistä ihka ensimmäiset kuvani. Mutta eivätpä ne ritariperhoset siihen loppuneet, vaan niitä liihotteli vastaan yhdellä jos toisellakin kävelyllä, ja myös kuvia tuli mukavasti lisää. Tämä kesä tuleekin jäämään mieleeni (paitsi kylmänä ja koleana, myös) ritariperhosten kesänä, sillä en ole koskaan aiemmin nähnyt niitä edes lähellekään näin runsaasti. 

Tässä siis vielä muutama kuva upeasta ja uljaasta perhosritaristamme :)


lentävä ritariperhonen

lentävä ritariperhonen

Ritariperhonen lupiinissa
Näissä neljässä kuvassa on kaikissa sama ritariperhonen, joka asusti pienen laskettelukeskuksen huipulla. Siellä se lenteli monesti, kun käväisin mäen päällä.

Ritariperhonen puutarhassa
Pari kertaa ritariperhonen piipahti käymään myös mökkipihassamme. Suureksi riemukseni tuo vierailija oli erityisen rohkea ritari, eikä pelännyt meitä ollenkaan.

Tosin eipä tämäkään turhan kauaa yhdessä kukassa viipynyt...
Piilossa...

Ritariperhonen kukassa, lähikuva
Ihmeellisen lähelle tämä ritari päästi kameran kanssa!

Ritariperhonen lähikuva

Nuori valkoinen toukka
Loppukesästä löysin myös pieniä ritarinalkuja. Kauniita ovat jo toukkinakin...


Uhattuna toukka työntää punaiset sarvet esiin
Tämä nuori ritari ei aluksi ilahtunut kamerasta, vaan työnsi uhkaavat sarviulokkeensa esiin.

Mutta aika pian se kuitenkin leppyi.

Edellisiä suurempi toukka.


Voisikohan näihin koskaan kyllästyä? Kesä-heinäkuun vaihteessa ritariperhosia tuntui tulevan vastaan joka kävelyllä, ja silti, joka kerta kun ritarin näin, en voinut kuin henkäistä ihastuksesta. On se vaan niin kaunis.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...