Taskut täynnä

  Voi et tiedäkään,  kuinka olen sinua odottanut. Oikeastaan koko ikäni tiesin, että jokin päivä saapuisit elämääni, ja viime talvesta lähtien olen sinua etsinyt. Kun kesällä sydämeeni jäi vielä koiran muotoinen aukko, aloin odottaa sinua kahta kovemmin. Maailman parhaan koiran paikka oli jälleen auki. Hassua kyllä, sinun piti alunperin olla pieni terrieri. Sillä tiedättehän, pienet tassut tuovat sisälle vähemmän kuraa, pienet kuonot jättävät ikkunaan pienempiä nenänjälkiä. Lyhyillä jaloilla ei yllä varastelemaan pöydiltä, ja pieni koira mahtuu kätevästi kainaloon tai täyteen pakattuun autoon. Vaan jotenkin siinä kävi niin, että kun sinut vihdoin löysin, olitkin iso sekarotuinen koira. Ja se tuntui sitten kuitenkin oikealta valinnalta, minun koiraltani. Sillä isoilla koirilla on paitsi isot tassut, usein myös suuri ja lempeä sydän. Pitkät jalat kantavat kauas hankalassakin maastossa, ja isossa koirassa riittää mitä halata. Ja olihan se sydämeen jäänyt aukkokin suuren koiran muotoinen.

Kai se pitää taas vähän syyskuvia tänne laittaa, kun kerran ruskan ihmemaassa asuu. Tällä hetkellä Lapissa eletään itse asiassa jo "takasyksyä", kun parin lumisen viikon jälkeen palattiin taas vesisateeseen. Talvea odotellessa. Tuntsan ruskaa (Sauoivanmurista) Matkalla Koukkutunturiin. Tunturin ympärillä oli niin hienoa vanhaa metsää, että matka huipulle kesti hurjan kauan kun piti vähän väliä pysähtyä puita ihastelemaan. Koukkutunturissa. Tänä syksynä tuntui, että melkein jokaisella tunturiretkellä tuli karhunkakat vastaan. Tällä retkellä ne olivat kuvassa näkyvän tunturilammen rannalla. Tällainen avara tunturimaisema olisi kyllä aika idyllinen ja mukava paikka nähdä karhu (sopivan kaukaa). Maailman sievin riekonmarjamatto (Sauoivanmurista)