torstai 29. kesäkuuta 2017

Uljas ritari(perhonen)


Perhosten aatelinen ei usein suostu keikaroimaan kameran edessä. Ritariperhosia näkee muutenkin harvoin, ehkä kerran tai pari kesässä, ja silloinkin kun niitä näkee on niillä yleensä niin hurja vauhti päällä, ettei siinä ehdi juuri kameraa kaivaa esiin (jos sellainen sattuu edes olemaan mukana).


Ritareilla on nimittäin parempaakin puuhaa kuin paistatella vähäpätöisten ihmisotusten katseltavina. Sir-perhosten pitää partioida ahkerasti valtakuntaansa, joka sijaitsee usein korkean kukkulan huipulla. Dame-perhoset taas etsiskelevät sitä omaa uljasta ritariaan, jota voi joutuakin tovin etsimään, kyseessä kun on melko harvalukuinen perhonen. Ja pitäähän sillä medelläkin ehtiä herkutella jossain välissä.



Tänä kesänä olen kuitenkin onnistunut näkemään ritariperhosen jo neljä kertaa, ja yhdellä noista kerroista kaikki osui kohdalleen: kamera oli mukana, koirat eivät, ja perhonenkin pyöri aika pitkään siinä ympärilläni. Sain siis vihdoin napattua ensimmäiset kuvani ritariperhosesta.


Perhonen oli tuolloin ruokailemassa erään kukkulan huipulla. Aikamoinen vauhti sillä oli päällä silloinkin; siivet viuhtoivat kaiken aikaa ja jokaisessa kukassa vietettiin vain pikkuinen hetki. Kiireistä tuo ritarin elämä.


Ripeä ritari.

Ritari ja aseenkantaja
Tällä nuorukaisella oli vielä tallella ritarin kannukset, joista perhonen on nimensäkin saanut. Monelta vanhemmalta ritarilta ne puuttuvat, sillä oranssit laikut houkuttelevat lintuja nokkimaan juuri täplien ja kannusten seutuun. Ei siis ollut tainnut tulla vielä suurempia taisteluja vastaan tälle ritarille...



Lopulta ritari laskeutui tielle ja levitti komeat siipensä nähtävilleni. Kerrankin se oli ihan liikkumatta, ja sain ihastella kunnolla sen koko kauneutta. Upea perhonen. Ei sillä turhaan ole niin ylevää nimeä.


Katseltuani perhosta hetken yritin vielä hiipiä hieman lähemmäs sitä, mutta siitä ritari tuohtui ja lensi kauas pusikkoon. Tällaisen rahvaan olisi nimittäin pidettävä siihen kunnioittava välimatka. Ja ihan tarpeeksi se oli muutenkin antanut minun ihastella itseään. Perhosten aatelinenhan menettäisi arvokkuutensa, jos se kaiken aikaa vain keimailisi kameran edessä!

S
itä paitsi, valtakunnan velvollisuudet kutsuivat jo.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Metsälehmusrullat kahdella täytteellä

Metsälehmuksen lehti kääryleet

Metsälehmuksen eli niinipuun sydämenmuotoisista lehdistä saa mukavia pikku suupaloja, kun niihin laittaa vähän herkkutäytettä ja käärii ne rullalle. Näissä rullissa oli täytteinä vuohenjuustoa ja aurinkokuivattua tomaattia, sekä kylmäsavuporoa ja piparjuurituorejuustoa.

Kylmän kevään ansiosta ainakin nämä lehdet olivat vielä oikein hyviä, mutta yleensä metsälehmuksen lehtiä kannattaa lähteä keräämään kesäkuun alkupuolella. Ja jos ei lehmuksia löydy niin voisivathan nämä täytteet sopia myös vaikka esimerkiksi voikukan tai (pehmeän) salaatin lehtien sisään?


Metsälehmuksen sydämen muotoisia lehtiä. Hyviä myös salaatin seassa sellaisinaan.

.
Täytteet:

Vuohenjuusto-aurinkokuivattu tomaatti
  • maustamatonta tuorejuustoa ja 
  • vuohenjuustoa suunnilleen saman verran
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • aurinkokuivattuja tomaatteja (pieninä paloina)
Notkista vuohenjuusto kulhossa lusikalla painellen, sekoita joukkoon tuorejuusto ja mausteet. Huuhtele ja kuivaa metsälehmuksen lehdet ja levitä juusto niiden päälle. Lisää muutama aurinkokuivatun tomaatin pala ja kääri rullalle (ks. kuvat alta).

Kylmäsavuporo
  • kylmäsavuporoa maun mukaan
  • maustamatonta tuorejuustoa ja
  • piparjuurituorejuustoa suunnilleen saman verran
  • ruohosipulia
Sekoita tuorejuustot ja lisää silputut kylmäsavuporo ja ruohosipuli. Huuhtele ja kuivaa lehdet ja levitä täyte niiden päälle. Kääri rullalle.

Lehden täyttö
Levitä täytettä lehdelle.

Taita ensin sivut.

Metsälehmuskääryle resepti
Kääri rullaksi pituussuunnassa. Kiinnitä tarvittaessa cocktail-tikulla.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kukkiva suo

Suon kukat
Karpalon kukkia, jotka ovat kuin pieniä kiinalaisia lyhtyjä.

Olen viime vuosina aivan ihastunut soihin, niiden värimaailmaan, kauneuteen ja maukkaisiin marjoihin. Tässä lähellä sellaiset kunnon hyllyvät suot tosin ovat vain länttejä suolampien ympärillä, mutta ihan hyvin niilläkin pääsee ihastelemaan suon kasveja ja kauneutta. Ja metsäisiä soitahan on täälläkin ihan riittämiin.


Suon kukat
Karpalo

Suo on nyt mitä heleimmässä kukkaloistossaan: sieltä löytyy niin näyttäviä kukkasia kuin pienempiäkin kaunottaria. Erityisen hyvillä mielin sitä katselee karpalon ja muuraimen upeita kukkia, jotka antavat lupauksia tulevista herkkumarjoista.


Lakka/hilla/suomuurain


Suon kukat
Suon kukat

En ole ihan varma, olinko ennen tätä vuotta nähnyt kukkivaa lakkaa, mutta ainakaan en ollut  aikaisemmin katsellut niitä näin tarkasti. Nyt kun ihailin hillan kukkia huomasin, että nehän pitelevät kauniiden terälehtiensä keskellä kultahippusia. Ja myöhemmin ne valavat nuo hippunsa kultaisiksi marjoiksi, eli kyseessä on varsinainen kultakasvi!


Suon kukat
Kultahippu paljastumassa terälehtien piiloista.

Suon kukat

Suon runsaslukuisimpia ja näyttävimpiä kaunottaria ovat suopursut, joiden huumaava tuoksu leijuu soisessa ilmassa. Nuo tuoksuvat eteeriset öljyt ovat muuten hermomyrkkyä, ja suopursua onkin käytetty erilaisissa rohdoksissa sekä syöpäläisten häätöön. Herkimmille ihmisille pelkkä kukkien haistelu voi kuulemma aiheuttaa päänsärkyä. 

Suon kukat
Suopursu

Suon kukat


Ihan niin kuin suopursuja olisi tänä vuonna enemmän ja useammassa paikassa kuin ennen?

Myös raatteet hurmasivat minut pörröisillä kukillaan. Nimensä ne ovat saaneet vanhasta sanasta raatikko, joka tarkoittaa vaikeakulkuista maastoa tai suota. Raatteet kasvavatkin niin kosteissa ja upottavissa paikoissa, ettei niitä turhan helposti pääse ihastelemaan.

Suon kukat
Raate

karvainen kukka
Kukkien ripsikarvat

Aivan yhtä viehättäviä ovat soiden pienet kaunokaiset, nimittäin suokukat. Itse kukat ovat aivan pikkuruisia mutta niin kirkkaan vaaleanpunaisia, että vangitsevat silti kulkijan huomion. Kasvitieteen isä Carl von Linné ihastui suokukkaan niin syvästi, että nimesi sen Andromeda polifoliaksi, kreikkalaisen mytologian prinsessa Andromedan mukaan. Kuvankaunis Andromeda kahlittiin rantakallioon merihirviölle uhrattavaksi, mutta välttyi hirveältä kohtaloltaan sankari Perseuksen pelastamana. Suokukka taas pysyy vieläkin kahlittuna suolle veden äärelle.

Suon kukat
Suokukka, vetisille maille kahlittu kaunotar.


valkoinen
"Liukuvärjätty" kukka

Suolta löytyy myös pieniä orvokkeja, jotka tuovat hieman sinivioletin sävyjä suon suurelta osin punavalkoiseen kukkaloistoon.

Suon kukat
Suo-orvokki


suon kukat

Suossa kauneinta on kuitenkin se, että kukat ovat vain osa sen loistoa. Yhtä kirkkaina hehkuvat myös muun muassa rahkasammalet, marjat ja kihokkien lehdet, ja niiden loisto jatkuu vielä kukinta-ajan loputtuakin. Mutta niistä sitten varmaan lisää myöhemmin, sillä eiköhän noilla suolammilla tule tässä kesän ja syksyn mittaan käytyä kuvailemassa uudestaankin.


Valkeat tupasvillatkin koristavat soita kuin kukkaset konsanaan.


perjantai 23. kesäkuuta 2017

Caprin saari ja ihmeellinen sininen luola

Capri

Ja sitten Italian matkamme viimeiseen osaan, eli retkeen Caprin saarelle. Viime kirjoitukseni ovat tupanneet venymään hirmuisen pitkiksi, kun kohteet ovat olleet (minun mielestäni) niin mielenkiintoisia. Nyt ajattelin sanoa Caprista vain muutaman sanasen, paitsi sinisestä luolasta ehkä hieman useamman.

Kuulemma venekierros saaren ympäri on se oikeaoppinen tapa nähdä Capri, joten mekin suuntasimme pienelle veneajelulle. 


Italian matka


Italian matka
Kauniin turkoosit vedet


Capri venekierros
Faraglionin kalliot


Capri

Veneajelu huipentui vierailuun Grotta Azzurrassa, eli sinisessä luolassa. Luolan kallioseinämät eivät jatku kaikkialla ihan pohjaan asti, jolloin auringonvalo pääsee luolaan veden alta ja taittuu samalla kauniin siniseksi.

Luolan sisäänmenoaukko on vain metrin korkea, ja korkeus tietenkin vähenee vielä tuostakin aallon ollessa suurimmillaan. Sisään mentiin pienillä soutuveneillä, joissa maattiin ihan matalana veneen pohjalla. (Käytännössä minä ja siskoni makasimme takanamme istuneen rouvan sylissä.) Ja yllättävän hurjaa se oli. Soutaja vetäisi meidät ketjusta sisälle luolaan, ja aallon nostaessa venettä korkeammalle täytyy sanoa, ettei siinä kauheasti ollut tilaa kasvojen ja kallioisen katon välillä.

Sininen luola
Grotta Azzurran suuaukko


Kun pääsimme sisälle luolaan, oli kuin olisimme saapuneet ihan toiseen maailmaan. Ulkoinen hälinä ja väenpaljous vaihtuivat rauhaan ja hiljaisuuteen, vain soutuveneiden airot kumisivat kuin kaukaiset rummut. Vesi hohti ihmeellisen sinisenä ja valaisi luolan katonkin. Kun laittoi käden kristallinkirkkaaseen veteen, muuttui sekin aavemaisen siniseksi. Tunnelma oli kaikin puolin taianomainen.

Capri
Kuvia ei ole muokattu ollenkaan ja kaikki valo on siis ihan luonnonvaloa!

Capri
Kuin taikaa...

Jotkin soutajista alkoivat laulaa kauniisti italialaisia lauluja, airorummutuksen säestäessä heitä. Meidän oppaallamme oli aika karkea lauluääni, mutta kuten siskoni totesi, sopi sekin oikeastaan ihan hyvin tuohon maagiseen tunnelmaan. Tuli vähän mieleen jokin alkukantainen loitsunlaulanta tai joiut. Ja eikös joiuissakin ole se ajatus, ettei ihmisääni koskaan ole ruma?

Italia

Kiersimme 60 metriä syvässä luolassa pari kierrosta ja siirryimme takaisin hälinän maailmaan. Vaikka olimme viettäneet luolassa vain muutaman minuutin, oli sen taika tainnut ehtiä tepsiä meihin. Hymy pysyi pitkään huulilla ja sellainen "vau-fiilis" jatkui vielä luolasta poistumisen jälkeenkin.

Itse saarella kävimme vähän kiertelemässä Caprin keskustassa, mutta koska olimme jo hieman väsyneitä reissusta jäi tuo kiertely aika suppeaksi.

Caprin kaupunki oli kaunis ja hyvin välimerellinen

Italian matka


Käytännön vinkkejä:

Capri
  • Caprille pääsee lautalla Sorrentosta (ja muistakin alueen kaupungeista), lippu yhteen suuntaan maksaa n. 20€. Lautta-aikataulut voit katsoa täältä.
  • Caprille kannattaa suunnata jo heti aamusta, sillä se on varsin suosittu päiväretkikohde.
  • Mene veneajelulle saaren ympäri. Lippuja voi ostaa satamasta ja ne maksavat 18€. Me menimme Yellow line- kierrokselle, joka lähtee Pier 0:lta klo 9.30 alkaen. Siellä on muitakin veneyhtiöitä, mutta ainakin tuo valitsemamme oli hyvä. Veneet pysähtyvät myös sinisellä luolalla, jonka hinta (14€) ei sisälly venekierroksen hintaan, vaan maksetaan käteisellä soutuveneeseen siirryttäessä. 
  • Ylös Caprin kaupunkiin pääsee funicolare-kaapeliautolla. Lippuja ostetaan aseman lähettyvillä olevasta lipputoimistosta (vähän piilossa toisella puolella tietä). Yhteen suuntaan lippu maksaa 2€, ole tarkkana ettei myyjä huijaa liikaa rahaa kuten meille kävi (pyysi eri hinnan mutta lipussa lukikin sitten tuo 2€.)
  • Jos haluat tutkiskella itse saarta tarkemmin, lue parempia vinkkejä muualta, sillä meidän visiittimme saarelle oli aika suppea...

Grotta Azzurra eli sininen luola
  • Luolalle pääsee satamasta bussilla, veneellä (samat yhtiöt, jotka myyvät kierroksia saaren ympäri, myyvät myös pelkkiä venekyytejä siniseen luolaan), tai osana venekierrosta saaren ympäri (jota suosittelen itse!)
  • Sisäänpääsy 14€, +mahdollisesti puolipakollinen tippi,  jota ainakin meidän soutajamme pyysi.
  • Liian kovilla aalloilla luola on suljettu, sillä silloin sinne ei oikein pääse turvallisesti sisälle. Tarkista siis sääennuste ennen matkaasi.
  • Jos käyt venekierroksen yhteydessä, saat jonottaa mukavasti veneessä istuen. Vuoroaan joutuu odottamaan n. 20-45 minuuttia, sillä luola on suosittu! 
  • Luola on kuitenkin kaiken odottamisen arvoinen, eli suosittelen käymään jos Caprille suuntaat :)

torstai 22. kesäkuuta 2017

Pompeiji - aikamatka 2000 vuoden taa



Pompeiji oli se syy miksi lähdimme matkalle Italiaan, ja olihan se tietenkin vaikuttava ja mielenkiintoinen paikka. Siinä kun käveli pitkin muinaisen roomalaiskaupungin katuja, tai astui sisään amfiteatteriin samoista ovista kuin gladiaattorit aikoinaan, tunsi olevansa melkein kuin aikamatkalla. Tuhoisa Vesuvius lymyili vieläkin mahtavana horisontissa, yhtä rauhallisen näköisenä kuin pompeijilaistenkin silmissä ennen tuota kohtalokasta vuotta 79. 

"But if you close your eyes
Does it almost feel like
Nothing changed at all?"


Pompeiji
Vesuvius

Ironisesti Vesuvius purkautui ilmeisesti juuri Vulcanalian, eli tulen jumalan juhlan jälkeen. Tuhka jähmetti Pompeijin sekä sen asukkaat tuohon hetkeen, ja säilöi kaupungin poikkeuksellisen hyvin meidän nykyihmisten ihmeteltäväksi. Nyt 2000 vuotta myöhemmin Pompeiji on syystäkin Napolin alueen suosituimpia nähtävyyksiä.


Saapuessamme Pompeijin porteille myhäilimme itseksemme, miten hyvä idea olikaan ollut käydä ensin Herculaneumissa ja ostaa sieltä yhteislippu näihin molempiin kaupunkeihin. Pääsimme nimittäin nyt skippaamaan monta kymmentä metriä pitkän lippujonon, ja olimme ensimmäiset jotka astuivat sisään Pompeijin porteista niiden auetessa aamulla.


Pompeiji
Forum

Saimme nauttia Pompeijista aluksi suorastaan aavemaisen tyhjänä. Muutama arkeologi siellä oli jo työn touhussa, mutta muuten valtava Forumkin oli aivan autio. Harvinainen näky näin kesäaikaan, jolloin valtavat turistimassat vyöryvät rauniokaupungin kaduille.

Pompeiji
Forum sekä Jupiterin temppeli Vesuviuksen edessä
Pompeijista löytyy niin oikeustaloja ja jumalten temppeleitä, kuin arkisempiakin rakennuksia kuten kauppoja, leipomoita ja asuintaloja. 17 vuotta ennen tulivuorenpurkausta kaupunki oli kärsinyt pahasti maanjäristyksessä, eikä kaikkia sen vahinkoja oltu ehditty vielä korjata ennen lopullista tuhoa. Osa temppeleistä oli siis aika raunioina jo ennen kuin tuhka ja kivi peitti ne.
Pompeiji
Basilica eli oikeustalo
Paljon oli Pompeijin kauneudesta säilynyt vielä nykypäiväänkin asti, ja saattoi vain kuvitella miten upea paikka se on ollut täydessä loistossaan. Kaikkia niitä seinämaalauksia, mosaiikkitaideteoksia ja veistoksia katsellessa sitä vain ihaili, miten esteettistä väkeä antiikin roomalaiset ovatkaan olleet.

Pompeiji
Vettiin talo, jossa kaksi veljestä asustivat. Elämä näytti kohdelleen heitä varsin hyvin, sillä he olivat vapautettuja orjia, jotka vapautuksen jälkeen rakensivat menestyksekkään uran kauppiaina. Talo on yksi Pompeijin kauneimmista ja hulppeimmista.






Kaunis mosaiikkilähde (Pienen lähteen talo)

Pompeiji
Kylpylä


Pompeiji


Joitakin rakennuksista löytyneitä esineitä oli nähtävillä viljavarastossa, mutta suurin osa niistä on nykyisin museoissa. Taloista oli siis lähinnä vain seinät ja lattiat jäljellä, ja itse asiassa mosaiikeista ja frescoistakin monia on viety muualle. Se oli vähän harmi, sillä olisi ollut hauskaa nähdä ruukut keittiössä siinä mistä ne oli löydetty, tai leipä uunissa jonne se oli laitettu 2000 vuotta sitten.


Pompeiji
Leipomo. Näistä uuneista on kuulemma löytynyt monia leipiä.

Pompeiji
Fauni-patsas (tai siis sen jäljennös)

mosaiikki
Cave canem - varo koiraa. Pompeijissa asusti selvästi paljon koiraihmisiä!

Valitettavasti todella moni rakennuksista oli suljettu vierailumme aikana. Pompeijin hienoissa taloissa pitää olla työntekijöitä vahtimassa, etteivät turistit tuhoa mosaiikkeja ja frescoja, joten talot joissa ei vartijaa sillä kertaa ollut olivat sitten lukkojen takana. Aika moni sellainen paikka jossa olisimme halunneet käydä jäi siis harmillisesti näkemättä. Onneksi Pompeiji on kuitenkin aivan valtava rauniokaupunki (n. 50 hehtaaria kaivettu esiin), joten nähtävää siellä riitti vaikka jokunen talo olikin suljettu.

Kärryjen jäljet
Kaduilla näkyvät vieläkin kärryjen "raiteet".



Roomalaisella suojatiellä. Tämä suojatie suojasi jalankulkijoita katujen likavesiltä ja jätteiltä, sillä Pompeijissa ei ollut viemärijärjestelmää (toisin kuin Herculaneumissa).
Pompeiji
Ihania roomalaisia vesipisteitä, joissa pystyi täyttämään juomapullonsa, oli Pompeijissa runsaasti. Vettä kuluikin paljon, sillä oli 30 astetta lämmintä eikä varjoja juuri missään!.

.
Saapuessamme kuuluisan bordellin kohdalle ihmisiä oli jo ehtinyt valua Pompeijiin aikamoinen lössi, ja jono sisälle ilotaloon oli hirvittävän pitkä. Emme viitsineet jäädä jonottamaan, joten tuo paikka jäi meiltä nyt näkemättä. Pompeiji on kuuluisa punan poskille nostattavista taideteoksistaan, ja niitä löytyy bordellin lisäksi myös muualta kaupungista, jopa ihan tavallisista asuintaloistakin. Tarinan mukaan rauniot vuonna 1599 löytänyt Domenico Fontana olisi haudannut uudelleen monia löytöjään, koska ne olivat niin epäsovinnaisia ja hävyttömiä tuolle aikakaudelle.

Pompeijin eroottinen taide
Priapus, hedelmällisyyden jumala (Vettiin talo)
Vähän jäi harmittamaan, että unohdimme tyystin etsiskellä seiniltä muinaisia graffiteja. Pompeiji on täynnä hauskoja kirjoituksia, jotka kertovat ihanan arkipäiväisesti ja elävästi kaupungin elämästä. Olimme kyllä kuulleet graffiteista, mutta jotenkin hurmaannuimme niin kaikista kauniista frescoista, ettemme sitten muistaneet enää etsiskellä seiniltä vaatimattomampia raapustuksia.

Jonkin "virallisemman" poliittisen mainoslauseen me kuitenkin löysimme (tarkoituksenomaiset kirjoitukset maalattiin seinään punaisella tai mustalla, kun taas oikeat graffitit oli kirjoitettu vain raaputtamalla), ja tutkiessani Herculaneuminsta ottamiani kuvia huomasin yhdessä niistä kenties roomalaista graffitia. Seiniltä löytyy myös nykyihmisten töherryksiä, mutta tuossa oli sen verran kaunis fontti että epäilin sen olevan ihan alkuperäisiä kirjoituksia.


Graffiteja
Juuri ja juuri nähtävissä jotain kirjoitusta. (Herculaneum)
Lukiessani nyt graffiteista ihastuin niihin sen verran, että laitetaanpa tähän muutama hauska ja koskettava viesti menneisyydestä. Aika paljon niissä on samoja aiheita kuin nykygraffiteissakin, mutta ihanasti roomalaisuudella maustettuna. Jos joskus menen uudelleen Pompeijiin niin pitää kyllä lueskella tarkemmin mistä paikoista nämä löytyvät!

"Auge rakastaa Allotenusta."

"Epaphra, olet kalju!"
"Epaphra ei ole hyvä pallopeleissä."
"Samius Corneliukselle: mene ja hirtä itsesi!"
"Mies, jonka kanssa syön illallista, on barbaari."

Pompeiji
Käviköhän Epaphra pelailemassa pallopelejä tällä urheilukentällä? Keskellä näkyy tyhjä uima-allas.

"Rakastavaiset ovat kuin mehiläisiä, sillä he elävät hunajaista elämää."

"Jos joku ei usko Venukseen, niin hänen pitäisi nähdä tyttöystäväni."


"Isäntä, me olemme kastelleet sänkymme. Tunnustan että teimme väärin. Jos haluat tietää syyn, niin siellä ei ollut yöastiaa." (Majatalon seinällä)

"Keisari Neron raha-asioista vastaava virkamies sanoo, että tämä ruoka on myrkkyä." (ravintolakriitikko 2000 vuoden takaa :D)

"Itkekää, tytöt. Penikseni on luopunut teistä. Nyt se työntyy miesten takamuksiin. Hyvästi, ihmeellinen naisellisuus!"

"Floronius, etuoikeutettu seitsemännen legioonan sotilas, oli täällä. Naiset eivät tienneet hänen läsnäolostaan. Vain kuusi naista sai tietää, liian harva tällaiselle oriille." (Gladiaattorin kirjoitus)

Pompeiji
Pompeijissa sijaitsee vanhin säilynyt roomalainen amfiteatteri.
Pompeiji
Täällä Floronius ja muut gladiaattorit ottivat mittaa toisistaan.

Ja viimeiseksi se viesti, joka sai kaikkein haikeimman hymyn huulilleni:

"Me, kaksi rakasta miestä, ystäviä ikuisesti, olimme täällä. Jos haluat tietää nimemme, ne ovat Gaius ja Aulus."

Pompeiji
Baari, jossa tarjoiltiin ruokia ja juomia. Kävivätköhän nuo ikuiset ystävykset, Gaius ja Aulus täällä istuskelemassa?
Valtaosa Pompeijista muistutti nimenomaan kaupungin elämästä: näimme missä ihmiset olivat kulkeneet päivittäin, jättäen jälkensä kaupungin katuihin ja rakennuksiin. Suurimman osan ajasta kuvittelin itseni keskelle kuhisevaa roomalaiskaupunkia.

Sitten saavuimme siihen ainoaan paikkaan, jossa uhrien valokset oli jätetty alkuperäisille sijoilleen, Pakolaisten puutarhaan. Mielikuvitusmatkani siirtyi kukoistuksen ajoista tuohon kohtalokkaaseen päivään ja kaupungin kuolemaan.

Pakolaisten puutarha, jossa uhrit ovat vielä alkuperäisillä paikoillaan. 
Vesuvius oli ollut niin pitkään hiljaa, ettei edes käsite "tulivuori" ollut tuttu kaupungin asukkaille, ja usein puhutaankin että purkaus tuli ihmisille kuin salama kirkkaalta taivaalta. Pompeijissa asui kuitenkin yli 10 000 ihmistä (joidenkin arvioiden mukaan jopa 20 000), kun taas purkauksen on arvioitu vaatineen "vain" parisen tuhatta uhria. Suurin osa ihmisistä oli siis sittenkin osannut lähteä pakoon. Kenties he olivat paenneet jo maanjäristyksiä jotka edelsivät purkausta, tai tajusivat lähteä viimeistään silloin, kun vuori sylki ensimmäiset tuhkapilvensä taivaalle päivää ennen varsinaista purkausta.

Kipsivalos koirasta Pompeijissa
Suurin osa uhreista on siirretty ja laitettu lasisiin laatikoihin. Uhrien joukossa oli ihmisten lisäksi myös lukuisia eläimiä, kuten koiria, possuja ja aaseja.


Ne, jotka eivät jostain syystä pystyneet lähtemään pakoon, tai olivat liian jääräpäisiä ja typeriä lähteäkseen, kuolivat todennäköisesti pyroklastisen pilven kuumuuteen (ennen heidän uskottiin tukehtuneen tuskallisesti kuumaan tuhkaan). Pilven lämpö riitti tappamaan, mutta ei tuhonnut pehmytkudoksia, minkä ansiosta pystymme nykypäivänäkin näkemään jopa ilmeet näiden ihmisten kasvoilla. ruumiit nimittäin jättivät maatuessaan tuhkaan ihmisen muotoisen onkalon, josta on valettu Pompeijin kuuluisia kipsivaloksia.





Ihmisten ja eläinten lisäksi muuten myös kasvit jättivät jälkensä tuhkaan. Kasveista tehtyjen valosten perusteella Pompeijin puutarhoihin on istutettu nyt samanlaisia puita ja pensaita, kuin niissä kasvoi 2000 vuotta sitten.


Pompeiji



Ainakin Pompeijissa esilläolevat uhrit näyttivät mielestäni monet varsin levollisilta, ennemmin nukkuvilta kuin maahan kaatuneilta. Halusinkin kuvitella heidän kuolleen nopeasti ja rauhallisesti kesken unen.



Laitetaanpa tähän loppuun vielä pari kuvaa siitä, kun kävelimme takaisin kohti sisäänkäyntiä. Hieman oli tunnelma muuttunut aamusta... Vaikka toisaalta, olihan se Forum täynnä ihmisiä silloin antiikin aikoinakin. 




Käy tsekkaamassa myös kirjoitukseni toisesta Vesuviuksen tuhoamasta roomalaisesta kylästä, Herculaneumista, jos et ole sitä vielä lukenut!



Käytännön vinkkejä:

  • Jos käyt Pompeijin lisäksi Herculaneumissa (mitä suosittelen lämpimästi!), käy siellä ensin ja osta yhteislippu molempiin kaupunkeihin! Näin vältät hurjat lippujonot Pompeijissa. Yhteislippu maksaa 22/12€  (18-24-vuotiaat EU-kansalaiset saavat allennetun hinnan, alle 18v. ilmaiseksi), ja on voimassa kolme päivää.
  • Lippu pelkkään Pompeijiin maksaa 13/7,50€
  • Tutustu Pompeijiin etukäteen: lueskele eri rakennuksista ja katsele alustavasti mitä kaikkea haluat nähdä ja millä suunnalla kaupunkia ne sijaitsevat. (Älä unohda graffiteja kuten me!) Voit toki myös mennä oppaan vetämälle kierrokselle, mutta varaudu tuolloin kurkkimaan ihmisten päiden yli ja valitse oppaasi huolella, sillä Pompeijiin mahtuu kuulemma niin todella hyviä kuin huonojakin oppaita. Sisäänkäynniltä saa opaslehtisen ja kartan, ja myös audioguideja on saatavilla.
  • Omiin lemppareihini Pompeijissa kuuluivat:  
    • Vettiin talo/House of the Vettii (Hyvin säilyneitä frescojen peittämiä seiniä)
    • Pienen lähteen talo/House of the Small Fountain (Ihana mosaiikkilähde)
    • Traagisen runoilijan talo/House of the Tragic Poet (Varo koiraa - lattiamosaiikki)
    • Kylpylät
    • Amfiteatteri
    • Pakolaisten puutarha/Garden of the Fugitives (ruumiita alkuperäisillä paikoillaan)
    • Forumin viljavarasto/Forum Granary (ruumiita sekä Pompeijista löytyneitä esineitä)
    • Forum
    • Faunin talo/House of the Faun (pieni fauni-patsas)
  • Lisäksi meidän piti käydä myös mm. teatterissa, bordellissa (Lupanar), Venus simpukankuorella -talossa (House of the Venus in the shell) sekä Muinaisen metsästyksen talossa (House of the Ancient Hunt), mutta erinäisistä syistä nämä jäivät näkemättä, vaikka olimme lukeneet niiden olevan myös hienoja paikkoja. (Osa oli suljettu, osaan hurjat jonot, jotkin vain yksinkertaisesti unohdimme kun oli niin paljon nähtävää sokkeloisessa kaupungissa.) Tsekkaa siis myös nämä!
  • Pompeijiin pääsee Sorrentosta ja Napolista Circumvesuviana-junalla (aikataulut voit katsoa täältä), sisäänkäynti on ihan Pompeijin aseman vieressä. Meno-paluulippu taisi olla jotain 8€.
  • Ota hattu, aurinkorasvaa ja vesipullo mukaan! Pompeijissa on vesipisteitä, joissa voi täyttää pullonsa (tosin veden maku on hieman erikoinen). Pompeiji on kesällä kuuma paikka, eikä varjoa ole paljon missään! Pompeijiin ei myöskään kannata mennä ehkä ihan matkan ensimmäisenä päivänä, vaan vasta kun on vähän tottunut kuumuuteen.
  • Laita hyvät kävelykengät, sillä Pompeiji on valtava paikka ja kadut muhkuraisia. Rattaiden kanssa liikkuminen olisi varmasti äärimmäisen ärsyttävää ja vaivalloista, joten niitä ei ehkä kannata ottaa mukaan.
  • Mene Pompeijiin heti sen auetessa aamulla, jolloin väkeä ja lämpöasteita on vähän vähemmän. Tai vaihtoehtoisesti voit mennä vasta iltapäivällä, jolloin pahimmat turistimassat ovat jo lähteneet. Aukioloajat näet Pompeijin sivuilta.
  • Jos mahdollista, käy Pompeijissa pahimman turisti-ja hellekauden ulkopuolella (eli vaikka keväällä tai syksyllä.)
  • Pompeiji on niin laaja, ettei sitä millään voi nähdä yhdellä kertaa. Kaupungissa kiertelyyn ja päänähtävyyksien näkemiseen kannattaa varata aikaa vähintään kolme tuntia. Meillä meni aikaa Pompeijissa nelisen tuntia, emmekä me joutuneet odottamaan missään vuoroamme ja lisäksi aika moni taloista oli silloin kiinni. Pompeijissa saisi hyvin vietettyä vaikka useamman päivän, jos sen haluaisi tutkia kunnolla.
  • Jos aikaa ja kiinnostusta riittää, käy myös Napolin museossa, jonne on viety paljon Pompeijin esineitä, mosaiikkeja ja valoksia uhreista. Meillä museo jäi käymättä kun ohjelmaa oli muutenkin niin paljon, ja kuulemamme perusteella olimme saaneet Napolista aika kaoottisen ja melkein pelottavan kuvan. Näin jälkikäteen sitä kuitenkin miettii, että olisiko kuitenkin pitänyt käydä myös tuossa museossa.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...