Taskut täynnä

Perhosten aatelinen ei usein suostu keikaroimaan kameran edessä. Ritariperhosia näkee muutenkin harvoin, ehkä kerran tai pari kesässä, ja silloinkin kun niitä näkee on niillä yleensä niin hurja vauhti päällä, ettei siinä ehdi juuri kameraa kaivaa esiin (jos sellainen sattuu edes olemaan mukana). Ritareilla on nimittäin parempaakin puuhaa kuin paistatella vähäpätöisten ihmisotusten katseltavina. Sir -perhosten pitää partioida ahkerasti valtakuntaansa, joka sijaitsee usein korkean kukkulan huipulla. Dame- perhoset taas etsiskelevät sitä omaa uljasta ritariaan, jota voi joutuakin tovin etsimään, kyseessä kun on melko harvalukuinen perhonen. Ja pitäähän sillä medelläkin ehtiä herkutella jossain välissä. Tänä kesänä olen kuitenkin onnistunut näkemään ritariperhosen jo neljä kertaa, ja yhdellä noista kerroista kaikki osui kohdalleen: kamera oli mukana, koirat eivät, ja perhonenkin pyöri aika pitkään siinä ympärilläni. Sain siis vihdoin napattua ensimmäiset kuvani ritariperhosest

Metsäl ehmuksen eli niinipuun sydämenmuotoisista lehdistä saa mukavia pikku suupaloja, kun niihin laittaa vähän herkkutäytettä ja käärii ne rullalle. Näissä rullissa oli täytteinä vuohenjuustoa ja aurinkokuivattua tomaattia, sekä kylmäsavuporoa ja piparjuurituorejuustoa. Kylmän kevään ansiosta ainakin nämä lehdet olivat vielä oikein hyviä, mutta yleensä metsälehmuksen lehtiä kannattaa lähteä keräämään kesäkuun alkupuolella. Ja jos ei lehmuksia löydy niin voisivathan nämä täytteet sopia myös vaikka esimerkiksi voikukan tai (pehmeän) salaatin lehtien sisään? Metsälehmuksen sydämen muotoisia lehtiä. Hyviä myös salaatin seassa sellaisinaan. . Täytteet: Vuohenjuusto-aurinkokuivattu tomaatti maustamatonta tuorejuustoa ja  vuohenjuustoa suunnilleen saman verran ripaus suolaa ja pippuria aurinkokuivattuja tomaatteja (pieninä paloina) Notkista vuohenjuusto kulhossa lusikalla painellen, sekoita joukkoon tuorejuusto ja mausteet. Huuhtele ja kuivaa metsälehmuksen lehd

Karpalon kukkia, jotka ovat kuin pieniä kiinalaisia lyhtyjä . Olen viime vuosina aivan ihastunut soihin, niiden värimaailmaan, kauneuteen ja maukkaisiin marjoihin. Tässä lähellä sellaiset kunnon hyllyvät suot tosin ovat vain länttejä suolampien ympärillä, mutta ihan hyvin niilläkin pääsee ihastelemaan suon kasveja ja kauneutta. Ja metsäisiä soitahan on täälläkin ihan riittämiin. Karpalo Suo on nyt mitä heleimmässä kukkaloistossaan: sieltä löytyy niin näyttäviä kukkasia kuin pienempiäkin kaunottaria. Erityisen hyvillä mielin sitä katselee karpalon ja muuraimen upeita kukkia, jotka antavat lupauksia tulevista herkkumarjoista. Lakka/hilla/suomuurain En ole ihan varma, olinko ennen tätä vuotta nähnyt kukkivaa lakkaa, mutta ainakaan en ollut  aikaisemmin katsellut niitä näin tarkasti. Nyt kun ihailin hillan kukkia huomasin, että nehän pitelevät kauniiden terälehtiensä keskellä kultahippusia. Ja myöhemmin ne valavat nuo hippunsa kultaisiksi marjoiksi, eli kyseessä o

Ja sitten Italian matkamme viimeiseen osaan, eli retkeen Caprin saarelle. Viime kirjoitukseni ovat tupanneet venymään hirmuisen pitkiksi, kun kohteet ovat olleet (minun mielestäni) niin mielenkiintoisia. Nyt ajattelin sanoa Caprista vain muutaman sanasen, paitsi sinisestä luolasta ehkä hieman useamman. Kuulemma venekierros saaren ympäri on se oikeaoppinen tapa nähdä Capri, joten mekin suuntasimme pienelle veneajelulle.  Kauniin turkoosit vedet Faraglionin kalliot Veneajelu huipentui vierailuun Grotta Azzurrassa, eli sinisessä luolassa. Luolan kallioseinämät eivät jatku kaikkialla ihan pohjaan asti, jolloin auringonvalo pääsee luolaan veden alta ja taittuu samalla kauniin siniseksi. L uolan sisäänmenoaukko on vain metrin korkea, ja korkeus tietenkin vähenee vielä tuostakin aallon ollessa suurimmillaan. Sisään mentiin pienillä soutuveneillä, joissa maattiin ihan matalana veneen pohjalla. (Käytännössä minä ja siskoni makasimme takanamme istuneen rouvan sylissä

Pompeiji oli se syy miksi lähdimme matkalle Italiaan, ja olihan se tietenkin vaikuttava ja mielenkiintoinen paikka. Siinä kun käveli pitkin muinaisen roomalaiskaupungin katuja, tai astui sisään amfiteatteriin samoista ovista kuin gladiaattorit aikoinaan,  tunsi olevansa melkein kuin aikamatkalla. Tuhoisa Vesuvius lymyili vieläkin mahtavana horisontissa, yhtä rauhallisen näköisenä kuin pompeijilaistenkin silmissä ennen tuota kohtalokasta vuotta 79.  "But if you close your eyes Does it almost feel like Nothing changed at all?" Vesuvius Ironisesti Vesuvius purkautui ilmeisesti juuri Vulcanalian, eli tulen jumalan juhlan jälkeen. Tuhka jähmetti Pompeijin sekä sen asukkaat tuohon hetkeen, ja säilöi kaupungin poikkeuksellisen hyvin meidän nykyihmisten ihmeteltäväksi. Nyt 2000 vuotta myöhemmin Pompeiji on syystäkin Napolin alueen suosituimpia nähtävyyksiä. Saapuessamme Pompeijin porteille myhäilimme itseksemme, miten hyvä idea olikaan ollut käydä ensin Herc