Taskut täynnä

Kolme kevättä. Niin kauan minulla meni, että sain vihdoinkin kunnollisia kuvia metson soitimelta (siis muuten kuin riistakameralla). Kaksi vuotta sitten löysin soitimen mökin lähimetsistä, ja viime vuonna vietin ensimmäisen yöni metsometsässä. Hyvät kuvat jäivät tuolloin kuitenkin saamatta, joten pitihän sitä yrittää uudelleen tänä vuonna. Suuntasin siis metsään telttoineni pari viikkoa sitten, eli hieman ennen soitimen huippua. Tavoitteena oli saada edes yksi ihan kohtuullinen kuva metsosta, ja riemukseni voin todeta, että tavoite saavutettiin ja jopa ylitettiinki.  Yksi lempihetkistäni soitimella on metsojen saapuminen paikalle illalla. Sitä makaa hiljaa teltassa kirjaa lukien, kun yhtäkkiä metsän hiljaisuuden rikkoo hurja siipien jylinä ukkometsojen lentäessä yöpuilleen. Siitä se alkaa. Aivan tavallisen tuntuinen metsä muuttuu salaisen soidinnäytelmän näyttämöksi. Silloin kun koppeloita ei ole paikalla, eivät ukkometsot viitsi pitää pyrstöään täysin auki kaike

Toukokuu tuli, mökkijärvi suli, ja nyt teeret sanoo jossain muualla puli puli. Kiitos esityksestä teeriherrat, mukava oli jälleen seurailla touhujanne mökin ikkunasta.  Tässäpä siis pieni kuvakooste teeren soitimesta. Tänäkin vuonna soitimella oli vain kaksi herraa tositarkoituksella. Muut teeret vain käväisivät paikalla silloin tällöin, mutta nämä kaksi jaksoivat kukertaa jäällä melkein joka aamu. Kerran kävin katsomassa tappelujälkiä, silloin kun jäälle vielä uskalsi mennä. Aika paljon pöllyää höyheniä noissa yhteenotoissa. Eräänä aamuna näin riemukseni jäällä yhteensä 13 teertä, 5 herraa ja 8 rouvaa. Huippuvuosina teerikukkoja on ollut yli kymmenen, tänä vuonna niitä on ollut enimmillään kuusi kappaletta. Mutta on sekin enemmän kuin viime vuonna, jolloin soitimella oli vain neljä teeriherraa. Rouvateeriäkin näkyi jäällä useaan otteeseen. Hieman saisivat teeret soidintaa lähempänä meidän rantaa, ei meinaa oikein zoomit