Taskut täynnä

Olen ollut viime aikoina hieman laiska blogin päivittämisen suhteen, ja paljon mukavia tarinoita ja kuvia onkin jäänyt julkaisematta. Tässä nyt kuitenkin pieni (tai siis melko pitkähän tästä nyt sitten lopulta tuli) kuvakooste kesän parhaimmista hetkistä. Tämän vuoden kukkaseppeleeseen pääsi ihana maitohorsma, tuo aliarvostettu kaunotar ja hakkuuaukkojen somistaja. Juhannusyönä teimme siskoni kanssa kiiltomatoretken eräälle metsälammelle. Kiiltomadoista inspiroituneena tein myöhemmin kesällä valoseppeleen koivunoksista ja pienestä valonauhasta. Pari yötä vietin kesän aikana teltassa: kehrääjälintua kuullellen ja kuunpimennystä katsellen. Telttailuun kuuluvat tietenkin myös hyvät eväät. Tavallinen aamupuurokin muuttuu maailman herkullisimmaksi ateriaksi, kun sen kokkaa ulkona ja kerää päälle tuoreita marjoja. Eräänä keskikesän aamuna heräsin jo ennen kolmea ja ajoin mönkijällä läheiselle mäelle katsomaan auringonnousua metsässä. Matkall

Minkäs hirmuliskon kallo se tämä oikein on? No eihän se tietenkään mikään hirmulisko ole, vaan kyseinen purukalusto kuuluu ihan tavalliselle vaskitsalle. Tuo raajaton ja vaaraton lisko on tullut tutuksi mökkiseudullamme, mutta koskaan ennen en ollut päässyt sen kalloa katselemaan. Enpä osannut arvata, että vaskitsalla olisi noin hurjat hampaat!  Nahka yllään vaskitsa ei ole laisinkaan hurjan näköinen. Hampaitaan vaskitsa käyttää pienten selkärangattomien eläinten saalistukseen, ja löytyy hampaille käyttöä  myös lisääntymispuuhissa. Vaskitsan nahassa näkyvät arvet ovatkin usein peräisin joko koiraiden välisistä tappeluista tai rajuista lemmenleikeistä. Ihmistä vaskitsa ei kuitenkaan taida purra. Häirittynä se puolustautuu mieluiten tyhjentämällä suolensa sisällön uteliaan ihmisen käsille (tämän olemme lapsina oppineet). Se voi myös katkaista häntänsä kuten sisilisko, mistä juontuu sen tieteellinen nimikin, Anguis fragilis, särkyvä käärme. Tämä vaskitsa ei ole tainn