Seikkailu alkakoon
En muista mitään tarkkaa hetkeä, jolloin ajatus Lapista olisi syttynyt mieleeni. Sinne se vain pesiytyi vaivihkaa vuosien kuluessa, ja muuttui lopulta sellaiseksi "suureksi unelmaksi". Jonakin päivänä minä vielä lähden Lappiin, huomasin ajattelevani. Pohjan unelmalle loivat varmastikin isän tarinat hänen nuoruutensa työkeikoista - vai pitäisikö sanoa seikkailuista - pohjoisessa. Niissä nuorelle eläinlääkärille tarjottiin kahvit jokaisessa talossa, porotokat jolkottelivat teillä ja pääsipä isä kerran kaatamaan karhunkin. Eläintarhassa se tosin tapahtui, ja puhalluspyssyllä, mutta hieno tarina se minusta silti oli. Lappi kuulosti ihmeelliseltä ja ystävälliseltä paikalta, ja lomamatkat pohjoiseen vain vahvistivat tätä mielikuvaani. Viime syksynä opintojeni loppu alkoi häämöttää edessä, ja minun piti alkaa etsiä harjoittelupaikkaa seuraavalle vuodelle. Nyt on hyvä hetki, ajattelin silloin. Nyt minä lähden Lappiin. Tietenkin minua myös hieman hirvitti tämä päätös,