tiistai 12. joulukuuta 2017

Piparkakkukirkko -ja muita hieman erilaisia piparitaloja.


Kohta on taas joulu ja piparkakkutalojen aika. Suunnitelmissa olisi rakentaa tämän vuoden talo nyt viikonloppuna, mutta ennen sitä voisin laittaa blogiin kuvia aiempien vuosien luomuksista. Olemme siskoni kanssa melkoisen innokkaita piparitalojen väkertelijöitä, ja kaikenlaisia rakennelmia sitä onkin tullut viime vuosina tehtyä.

Tässä siis muutamia ideoita hieman erilaisista piparkakkutaloista. Ikkunoissa on käytetty Muumi-tikkareita, ja valkoiset seinät on tehty pikeeristä. Laitan näistä seuraavassa postauksessa tarkempia välivaiheita ja ohjeita (sillä varauksella tietenkin että talomme onnistuu.)

Piparituulimylly.

Piparitalo
Eiffelin torni

Piparitalo
Hagridin mökki (Harry Potterista)

Lumikki ja seitsemän kääpiötä - piparitalo
Lumikin ja seitsemän kääpiön mökki.
Lumikki ja kääpiöt on tehty marmeladi-, sieni- vaahto- ja jelly beans-karkeista. Kauriilla on sarvina suola-pretzeleitä.

Mökki hieman hämärämmässä.

Piparkakkutalo
Piparkakkukirkko viime vuodelta.

Muumitikkari-ikkuna, pikeeriseinä

Hevonen ja reki pihassa. Reen viltti on värikästä karkkinauhaa.

Piparitalo
Kellotorni. (Kello on tehty piparista)

Piparikirkon ikkunat

torstai 7. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivän valoloistoa


Kylläpä oli maamme laittautunut kauniiksi eilen juhlapäivänään: lumihuntu yllä, sinisiä valoja kaikkialla ja aurinkokin loisti pitkästä aikaa taivaalla. Suomi suorastaan sädehti ankean ja harmaan syksyn jälkeen.


auringonlasku
Tähtitorninmäki. 

"Maailmanloppu"


Itsenäisyyspäivä Suomi 100

Onni on elää tässä kauniissa maassa, jossa ihmiset ovat aitoja ja rehellisiä, luonto on aina lähellä ja saamme nauttia neljästä toinen toistaan kauniimmasta vuodenajasta. Onnea vielä kerran 100-vuotiaalle Suomellemme! 🎔

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Tuonelan joutsen -jälkiruoka

Marenkijälkiruoka

Olen halunnut kokeilla marenkijoutsenten tekoa jo jonkin aikaa, ja näin Suomi 100-juhlavuotena sain hyvän syyn vihdoinkin tarttua tähän ideaan. Aluksi ajattelin tietenkin laittaa joutsenen uimaan siniseen veteen, jolloin saisin jälkiruoasta sinivalkoisen, mutta sitten mieleeni hiipikin ajatus Tuonelan joutsenesta. Siinä olisi enemmän särmää ja vanhaa mytologiaa, ja saisin yhdistettyä samaan jälkiruokaan kansallislintumme joutsenen, kansalliseepoksemme Kalevalan ja vielä kasnallismakeisemme salmiakin/lakritsin!

Muutenkin Tuonelan joutsen on mielestäni ajatuksena jotenkin ihana: kaunis valkea lintu Tuonen mustassa virrassa, pieni valon pilkahdus jokea ylittävien vainajien silmille. Kaiken kuolemaan liittyvän ei tarvitse olla synkkää ja pelottavaa.

Laitoin Tuonelan joutsenen uimaan pehmeään hopeatoffeekastikkeeseen, ja tasapainotin marengin ja valkosuklaa-mascarponevaahdon makeutta kirpeillä karpaloilla. Kaiken kaikkiaan jälkiruoan makumaailmasta tuli herkullisen kontrastinen, sopien hyvin Tuonelan joutsen-teemaan.

Tällä ohjeella marenkia tulee aika reilusti, jolloin voit huoletta harjoitella pursottamista ja joutsenten muotoa ensimmäisillä pursotuksillasi, eikä haittaa jos joku joutsenen kaula rikkoutuu irroittaessasi marenkia leivinpaperista.

Muut Suomi 100 -reseptini voit käydä katsomassa täältä.



Tuonelan joutsen
(n. 6 kpl)

Ainesosat


Wanhanajan marenki
  • 4 munanvalkuaista
  • 2 dl sokeria
  • 1 tl väkiviinaetikkaa (tai sitruunamehua)
  • 1 tl vaniljasokeria
  • (1/4 tl vaniljajauhetta)
  • ripaus suolaa


Hopeatoffeekastike
  •  1 dl kuohukermaa
  • 1 dl maitoa
  • n. 20 hopeatoffeekarkkia
  • 3 tl apteekin salmiakki -mixeriä
  • (mustaa karamelliväriä)

Valkosuklaa-mascarponevaahto
  • 2 dl  vispikermaa
  • 250g mascarponejuustoa
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 100g valkosuklaata 

Päälle
  • karpaloita/puolukoita/granaattiomenaa ja ohueksi viipaloitua punaista omenaa.

Valmistusohje

Marenki
  • Vatkaa valkuaiset puhtaassa kulhossa kunnon kovaksi ja kiiltäväksi vaahdoksi.
  • Lisää etikka ja ripaus suolaa.
  • Lisää sokeri sekä vaniljasokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten. Vatkaa, kunnes marenki muuttuu tahmeaksi massaksi. Lisää vaniljajauhe loppuvaiheessa vatkausta.
  • Pursota massasta "S:n" muotoisia joutsenen kauloja sekä siipiä/kylkiä leivinpaperille. 
  • Pursota kaulat mielellään pyöreällä tyllalla ja siivet tähtityllalla. 
  • Mitä isommalla tyllalla pursotat kaulat, sitä vähemmän tarvitsee pelätä niiden katkeavan irrottaessasi niitä leivinpaperista.
  • Aloita kaulan pursotus alhaalta. Pään kohdalla voit pursottaa hetken liikuttamatta kättäsi, jolloin saat joutsenelle pään.
  • Lopetettuasi pursottamisen koita vetäistä tyllalla joutsenelle nokka (älä nosta tyllaa irti marengista välissä.)
  • Aloita kylkien pursotus pyrstöstä ja pursota sitten siiven kohdalle kiehkura.
  • Muista pursottaa siipiä molemmin päin, niin että eri kylkien siivet ovat peilikuvia toisilleen. 

  • Paista/kuivata uunissa 125℃ (100℃ kiertoilmalla) 1,5 tuntia.
  • Ota uuni pois päältä, raota hieman luukkua ja jätä marengit uuniin kuivumaan, mielellään vähintään kahdeksi tunniksi.
Hopeatoffeekastike 
  • Kuumenna kerma, maito ja hopeatoffeet kattilassa. Keitä hiljalleen kunnes toffeet ovat sulaneet. Lisää apteekin salmiakki (ja halutessasi mustaa elintarvikeväriä. Itse laitoin kastikkeeseen hieman lisäväriä, vaikka se aika tummaksi tulee karkeistakin.) Jäähdytä huoneenlämpöiseksi.
Valkosuklaa-mascarponevaahto
  • Sulata valkosuklaa mikrossa pienellä teholla. Vaahdota vispikerma, lisää valkosuklaa ja mascarpoe ja sekoita tasaiseksi.
Joutsenten kokoaminen
  • Pursota lautaselle soikea keko valkosuklaa-mascarponevaahtoa. Halutessasi voit pursottaa keosta ensin pesämäisen, laittaa keskelle marjoja ja peittää ne vielä vaahdolla. Näin saat myös vaahdon sisään marjoja makua antamaan.
  • Paina marenkisiivet vaahtokasan molemmille puolille ja purista niitä hieman yhteen. Tarvittaessa pusrsota marenkien väliin vielä lisää vaahtoa, jos vaahto jää hyvin matalaksi siipien väliin. 
  • Paina joutsenen kaulan alaosa vaahdon sisään.
  • Koristele selkä marjoilla ja ohuilla omenasiivuilla. 
  • Kaada hopeatoffeekastiketta kauhalla joutsenen ympärille. (Kastikkeeseen voi halutessaan ripotella vielä lisää marjoja.)
  • Tarjoile heti. 


Suomi 100 -jälkiruoka

Vaihtoehtoinen siipimalli.
Marenkijoutsen

tiistai 28. marraskuuta 2017

Suomi-kakku


Moni kakku päältä kaunis... vaan jotkin on upeita sisältäkin! Tämän kakun sisustasta paljastuu nimittäin sinivalkoinen Suomen lippu, eikä herkullisuudessakaan olla tingitty ulkonäön vuoksi. Suomi-kakku sopii erinomaisesti itsenäisyyspäivän juhlapöytään, tai miksei näin Suomi 100-juhlavuotena voisi tätä kakkua syödä muinakin päivinä.

Ensimmäisen Suomi-kakun tein jo vuosikausia sitten nähtyäni netissä kuvan vastaavanlaisesta jenkkikakusta. Tuolloin kakku jäi kuitenkin vähän turhan matalaksi, ja mustikkaiset täytteet erottuivat liian hyvin kerrosten väleissä. Tällä kertaa käytössä oli siis pienempi vuoka ja valitsin täytteiksi sitruunaa/limeä sekä valkosuklaata, joista saa aikaan paljon näkymättömämmät täytteet. Tein kakun 22 cm vuokaan, joskin sinisen kakkupohjan kanssa hieman jännitin tursuaako se sieltä yli. Kannattaa siis laittaa varmuuden vuoksi pelti alle, jos taikina yltää lähelle kakkuvuoan reunaa!

(Jos käytät erikokoista vuokaa, katso muunto-ohjeet esim. Kinuskikissalta.)

Alun perin ajattelin kokeilla kakkuun voikakkupohjaa, joka on sienikakkupohjaa jämäkämpää, ja josta lipun olisi luultavasti saanut siistimmäksi. Mielestäni voikakkupohja oli kuitenkin aivan liian tujua, eikä siihen olisi voinut enää laittaa täytteiksi mitään kovin makeaa. Itse olen sitä mieltä, että täytekakussa pitää olla "kevyt" pohja ja herkulliset täytteet, joten voikakkupohja vaihtui sitten sienikakkupohjaan.  Kuten jo alussa sanoinkin, en halunnut tinkiä maussa ulkonäön vuoksi.

Suomi-kakku kasataan kahdesta eri kakusta: sinisestä ja valkoisesta. Laitoin valkoiseen kakkupohjaan vähemmän keltuaista ja hieman kermaa tasapainottamaan kakun rasvaisuudessa. Kakkupohjasta tulikin mukavan vaalea, vaikka se näissä kuvissa näyttääkin keltaisemmalta kirkkaan lumen heijastaman valon vuoksi.

Muut Suomi 100 -reseptini voit käydä katsomassa täältä.




Suomi-kakku
(22 cm vuoka)

Ainesosat:

Sininen kakkupohja

  • 4 munaa
  • 4 dl sokeria
  • 4 dl vehnjäjauhoja
  • 1 dl perunajauhoja
  • 4 tl leivinjauhetta
  • 2 dl seos vettä ja sinistä elintarvikeväriä kiehuvaksi kuumennettuna (itse laitoin 2 rkl nestemäistä elintarvikeväriä, muuta enemmänkin olisi voinut laittaa niin olisi saanut tummemman värin. Elintarvikeväreissä on kuitenkin eroja, eli jos käytät vahvemmin värjäävää tuotetta vähempikin määrä voi riittää.)
Valkea kakkupohja
  • 5 valkuaista
  • 1 keltuainen
  • 4 dl sokeria
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl perunajauhoja
  • 4 tl leivinjauhetta
  • 1 rkl vanilja-/vanilliinisokeria
  • 1 dl kuohukermaa + 1/2 dl vettä sekoitettuna ja kiehuvaksi kuumennettuna
Kostutukseen
  • struunalimsaa/-mehua
Täyte
  • lime/lemon curdia (tai sitruunahilloa tms)
  • 150g valkosuklaata
  • 1 dl kuohukermaa
Kuorrute
  • 4 dl vispikermaa
  • 400g vaniljatuorejuustoa tai -rahkaa
  • 100g valkosuklaata

Valmistusohje:

Sininen kakkupohja
  • Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Peitä kakkuvuoan pohja leivinpaperilla ja voitele ja korppujauhota vuoka.
  • Sekoita kuivat aineet keskenään.
  • Laita vettä kiehumaan kattilaan. (Vähän enemmän kuin mitä tarvitset, ettei vesi ehdi kiehua liikaa pois vaahdottaessasi munia ja sokeria.)
  • Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Malta vatkata tarpeeksi kauan, 5-10 min niin kakku kohoaa paremmin.
  • Lisää kiehuvaan veteen elintarvikeväri ja mittaa oikea määrä seosta mittakuppiin. Kaada ohuena nauhana taikinan sekaan vatkaten samalla vatkaimella.
  • Siivilöi kuivat aineet taikinaan ja kääntele sekaisin nuolijalla.
  • Paista 175℃ n. 1 tunti. Kakku on kypsä kun sen keskelle tökättyyn cocktail-tikkuun ei tartu taikinaa.
  • Jäähdytä ja irrota kakku vuoasta.
Valkoinen kakkupohja
  • Valkoinen kakkupohja tehdään samalla tavalla kuin sininenkin: Vaahdota valkuaiset, keltuainen, sokeri ja vaniljasokeri. Lisää kiehuvaksi kuumennettu kerma-vesiseos vatkaimella vatkaten. Siivilöi mukaan kuivat aineet ja kääntele sekaisin nuolijalla. Paista  175℃ n. 50-60 min. (Valkoisesta kakkupohjasta tulee hieman pienempi kuin sinisestä).

Kakun kokoaminen
  • Leikkaa sininen kakkupohja kolmeen osaan (=kerrokseen) ja valkoinen kahteen osaan. Leikkaa tarvittaessa tummemmat reunat pois.
  • Piirrä vuoan pohjaa mallina käyttäen leivinpaperille hieman pohjaa pienempi rengas ja leikkaa se irti. Rengas kannattaa asettaa melko lähelle kakun ulkoreunaa, jotta pieneenkin kakunpalaseen tulisi näkyviin Suomen lippu.
  • Valmista valkosuklaatäyte: pilko valkosuklaa pieniksi palasiksi ja kuumenna kerma kattilassa selvästi kädenlämpöistä kuumemmaksi, mutta ei kiehuvaksi! (Kokeile lämpötilaa sormella, parempi kuumentaa aluksi liian vähän kuin liikaa ettei valkosuklaan rakenne pilaannu kuumassa). Ota kattila liedeltä ja lisää hienonnettu valkosuklaa. Sekoittele, kunnes suklaa on sulanut. Tarvittaessa laita kattila takaisin lieden päälle jälkilämmölle ja lämmitä sekoitellen.
  • Kakun ensimmäinen kerros: Leikkaa leivinpaperirengasta apuna käyttäen sinisestä kakkupohjasta rengas ja irrota se. Leikkaa valkoisesta pohjasta vastaavanlainen rengas pois, ja aseta sininen rinkula sen tilalle. Muotoile renkaita tarvittaessa veitsellä. Tästä kerroksesta tulee siniristilipun alasakara. Kostuta kerros sitruunalimsalla/-mehulla ja levitä päälle lime/lemon curdia ja valkosuklaatäytettä ohut kerros.


  • Toinen kerros: Laita sininen kakkupohja keskikerrokseksi. Tästä tulee lipun sininen poikkiraita. Kostuta ja levitä päälle lime/lemon curdia ja valkosuklaatäytettä.
  • Kolmas kerros: leikkaa samalla tavalla kuin ensimmäinen kerros. Tästä tulee ristin yläsakara. Kostuta. 
  • Valmista kuorrute: Sulata valkosuklaa pienellä teholla mikrossa. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää valkosuklaa vaahtoon samalla vatkaten. Notkista tuorejuusto lusikalla ja lisää vaahtoon. Sekoita tasaiseksi.
  • Levitä tai pursota kuorrute kakun päälle. Jos kakusta irtoaa kuorrutteeseen sinisiä murusia häiritsevästi, voit levittää kakun päälle ensin ohuen kerroksen kuorrutetta ja laittaa kakun hetkeksi kylmään jähmettymään ennen lopun kuorrutteen levittämistä. Koristele esim. sinivalkoisilla karkeilla, nonparelleilla tai sokerimassakukilla.


keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Not in Kansas anymore: maalaistyttö kuvaamassa kaupunkiluontoa


Otin kameran mukaan Helsinkiin ja lähdin kuvaamaan vaihteeksi vähän kaupunkiluontoa. Aiemmin olen siis napsinut luontokuvia vain mökillämme Vuorenkylässä, joka on sellainen noin 200:n (?) asukkaan pikkukylä pitkän ja kuoppaisen hiekkatien päässä. Siellä eläimet eivät ole juurikaan tottuneet ihmisiin, ja oravatkin ovat sellaisia metsäoravia, jotka menevät suorastaan kauhusta kankeiksi aina ihmisen kohdatessaan. 

Hieman oli siis kummallista kuvailla Helsingin puolikesyjä oravia ja lintuja, jotka olivat kuin ammattimalleja ja suorastaan rakastivat ihmisiä ja kameraa. Siinä ei todellakaan oltu enää Kansasissa...



Päätin suunnata näin alkajaisiksi oikeaan luontokuvaajien paratiisiin, jossa kuka tahansa voi nykyään olla orava-tai lintukuiskaaja. Kyseessä on tietenkin Seurasaari, jonka hurmaavat oravat ovat tulleet varsin tunnetuiksi Konsta Punkan luontokuvissa. Tänä päivänä Seurasaari onkin hyvin suosittu paikka helsinkiläisten luontokuvaajien keskuudessa. 

Seurasaari

Oravia Seurasaaressa vilisti todellakin vähän joka nurkalla. Kaikki ne eivät olleet kesyjä, mutta osa kiipesi suunnilleen heti syliin kun vähänkin kyykistyi alas. Muutaman kerran olin ottamassa kuvaa siskostani kun orava kipusi polvelleni, vaikkei minulla mitään pähkinöitä ollutkaan kädessäni.

Orava polvella
Seurasaaren kesy orava
Seurasaari
Aikamoinen poseeraus! Huomasi ettei ollut ensimmäinen kerta kun tämä orava näki kameran.

Oravien lisäksi myös tiaiset tulivat mielellään kuvattaviksi (tai siis ruokittaviksi). Siinäkään ei tarvinnut paljoa linnuille kuiskailla, vaan aika pian ne pyrähtivät kädelle kun niille ojensi kämmenen täynnä pähkinöitä.

Seurasaari
Seurasaari
Seurasaari
Siskoni totesi, että sinitiaiset näyttävät vähän Star Warsin Storm- tai Clone troopereilta.


Lintujen ruokintaa Seurasaaressa

Moni muukin näkyi kulkevan Seurasaaressa pähkinäpussin ja kameran kanssa, ja oravat saivatkin niin valtavasti pähkinöitä etteivät jaksaneet kaikkea edes syödä. Kuinkahan suuret pähkinäpiilot saaren maan alla oikein muhiikaan?

Oravien ruokintaa Seurasaaressa
Seurasaari
Kaunotar.

Söpöjen oravien ja pikkulintujen lisäksi annoimme muutaman pähkinän myös variksille, sillä halusimme kokeilla kuinka lähelle ne uskaltaisivat tulla. Itse nimittäin pidän varislintuja hyvin kiehtovina, lähinnä niiden älykkyyden ja synkän komean ulkonäön vuoksi. Varikset olivat kuitenkin epäluuloisempia ja tarkkailivat meitä pienen matkan päästä, selvästi pohtien olisiko se jonkinlainen ansa. Lopulta yksi niistä näytti vain päättävän että "nyt minä sen teen". Se tepasteli nokka pystyssä luokseni, nappasi hellästi pähkinän kädeltäni ja hyppeli tiehensä ylpeänä urheudestaan.

Tällä variksella oli jo talvihousut jalassa.

Lisäksi Seurasaaressa asustaa kuulemma kesyjä metsähiiriä ja kettukin, mutta näihin emme vielä törmänneet. Kiertelimme lähinnä saaren puisto-osassa, jonne oravia on pyritty ohjaamaan ruokintapaikkojen avulla, runsaslukuiset tupsukorvat kun ovat jo aiheuttaneet tuhoja saaren ulkomuseon alueella. 

The creation of adam, squirrel
"Aatamin luominen"

Kuusitiainen



"Minä lupaan ja vannon etten ole saanut tänään vielä yhtään pähkinöitä!"



Villieläinten ympärivuotiseen ruokintaan liittyy tietenkin myös ongelmia. Eläinten ruokavalio voi yksipuolistua, ja niiden luonnolliset elintavat muuttuvat. Maahan joutuvat pähkinät saattavat houkutella paikalle myös rottia. Ja kuten aiemmin mainitsinkin, runsaslukuiset oravat tekevät jo tuhojaan Seurasaaren ulkomuseon alueella.

Onneksi lintujen ja oravien ruokinta ei kuitenkaan tule yhtäkkiä loppumaan Seurasaaressa, niin että nämä valmiiseen ruokapöytään tottuneet eläimet jäisivät heitteille. Ja ovathan kesyt eläimet tietenkin hieno tilaisuus päästä näkemään luontoa lähietäisyydeltä. Ilmeisesti kaikki helsinkiläiset ja turistit osaavat kohdella näitä hyväuskoisia oravia ja lintuja kunnioituksella, kun eläimet ovat säilyttäneet näin hyvin luottamuksensa ihmisiin. 



Vinkare-tubettaja totesi eräässä videossaan Seurasaaren olevan tavallaan "luontokuvaajan huijauskoodi", mikä oli mielestäni hyvin osuvasti sanottu. Luontokuvaaminen tuntui helpommalta kuin koskaan ja hyviä kuvia tulikin aikamoinen joukko. Ensimmäistä kertaa minulla oli myös ongelmana se, että eläimet tulivat liian lähelle kameraa, kun yleensä olen tottunut tuskastelemaan etteivät zoomini tahdo oikein riittää luontokuvauksessa. 

Linssilude.


Kaupunkiluonnon kuvaaminen oli mukavaa vaihtelua, ja tulen varmasti menemään Seurasaareen vielä joskus uudestaankin kameran kanssa. Mutta kyllä tuo "villi" luonto on silti lähempänä sydäntä tällaisella maalaistytöllä. Siellä jokainen kohtaaminen eläimen kanssa tuntuu jotenkin ainutlaatuisemmalta ja aidommalta. Villien eläinten kuvaaminen on tietenkin hyvin haastavaa, mutta sitten jos niistä joskus sattuu hyvän kuvan saamaan, on se paljon palkitsevampaa kuin Seurasaaren ammattimallien kuvaaminen.

Seurasaari
Seurasaari


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...