Taskut täynnä

Palataanpa vielä hetkeksi metsometsään, josta minulla on tällä kertaa kerrottavana huonoja uutisia. Hakiessani riistakameran pois soitimen jälkeen tuli metsässä vastaan surullinen näky: iso kasa höyheniä sekä irtonainen ukkometson pää. No, sellainen se luonto on, ajattelin. Se karsii pois heikot ja vanhat, ja uusia metsoja kasvaa ja nousee tilalle. Soidin on ukkometsoille rankka ja pitkä koettelemus ja niiden kuolleisuus onkin suurinta juuri soitimen jälkeen. Valitettavasti tästä metsosta oli jäljellä vain yksittäinen pyrstösulka, joten en saanut tunnistettua oliko kyseessä jokin tuttu, riistakameravideoissa näkynyt yksilö. Eniten videoissa esiintynyttä nuorehkoa metsoa ei ollut kuitenkaan näkynyt enää laisinkaan soitimen viimeisinä päivinä, eli kyseessä saattoi olla tuo ukkometso. Otimme pään talteen, ja kun mukana ei sattunut tuolla kertaa olemaan mitään muovipussia, noukasi isä kallon kepin nokkaan. Siinä sitten kuljettiin metsässä jonossa, isä ensimmäisenä "metsonpääsauv...

"Onkos tuossa kohtaa muka kiviä?" ihmettelin huomattuani kaksi tummaa hahmoa vedessä. "No ei kyllä ole, taitaa olla hirviä uimassa!" totesi perheen miesväki ja isä käänsi oitis veneen kohti näitä uimareita. Onneksi tuli kamera mukaan, riemuitsin. Kaksi nuorta hirvipoikaa siellä oli pienellä juhannusuinnilla. Tai oikeastaan ne olivat varmaankin lähteneet pakoon koiria kävelyttävää äitiäni, sillä hirvet olivat menneen veteen mökkitiemme kohdalta, ja olimme kuulleet innokasta haukkumista pian äidin lähdettyä. Koirat saavat kuitenkin vainuja harva se päivä, joten emme olleet kiinnittäneet siihen sen enempää huomiota. Varmaan siellä on pyörinyt taas joku supikoira tai orava, olimme ajatelleet lähtiessämme järvelle verkkoja kokemaan.  Hirvet uivat yllättävän nopeasti ja lopulta ne  nousivat maihin vastakkaisella rannalla. Hetkeksi hirvisonnit kääntyivät katsomaan meitä kohti, mutta lähtivät sitten pakoon niin nopeasti, ettei toinen niistä ehtinyt edes ravis...

Mitä pienempi lintu, sitä suloisempi nimi. Peukaloinen on hippiäisen jälkeen pienin lintumme, ja se on helppo tunnistaa pirteästi pystyssä sojottavasta pyrstöstään. Parhaiten peukaloisia pääsee näkemään, kun opettelee tunnistamaan niiden laulun (peukaloisella on yllättävän iso ääni niin pieneksi linnuksi), sillä muuten ei ryteiköissä ja risukasoissa viihtyvää lintua helposti huomaa.  Kuvasin tässä yksi päivä peukaloispesuetta, joka vipelsi hakkuuaukean risukoissa. Suloisia olivat pienet peukaloisenpojat, sellaisia haituvapäitä ja hieman hömelöitä, kuten lintulapset yleensäkin. Kovin kauaa en kuitenkaan viitsinyt pesuetta häiritä, sillä emot eivät selvästikään halunneet lapsilleen valokuvamallin uraa. Kovasti huusivat varoituksiaan ja johdattelivat poikasia kauemmas kameran luota. Emo Pyrstö pystyssä kuten vanhemmillaankin, hieman on vain vielä lyhyempi... Peukaloisen retket

Tein  viime kesänä juhannuspöytään koivunhalkotortun, ja hyvin teki kauppansa tämä herkku. Resepti jäi tuolloin laittamatta tänne blogiin, mutta julkaistaanpa se sitten nyt, kun juhannus alkaa jälleen olla ajankohtainen.  Juhannushalon täytteessä maistuvat tietenkin suomalaisittain turkinpippuri, lakritsi ja metsämarjat. Kääretorttutaikinaa piristämään lisäsin hiukan sitruunaa, ja kuorrute saa mukavaa lisämakua ja makeutta valkosuklaasta.  Ainesosat: Kääretorttupohja 4 munaa 1,5 dl sokeria 0.75 dl perunajauhoja 1 tl leivinjauhetta 1 (luomu)struunan kuori raastettuna 2 tl sitruunasta puristettua mehua Täyte ja kuorrute 250 g mascarpone-juustoa 2 dl vispikermaa 75 g turkinpippurirouhetta (+vähän koristeluun) 0,5 dl lakritsikastiketta (+vähän koristeluun) 50 g valkosuklaata (3 rkl apteekin salmiakki-mixeriä, tai hieman salmiakkijauhetta) n. 0,5-1 litraa marjoja (esim. vadelmat ja mustikat sopivat ihanasti yhteen salmiakin ja lakritsin kans...