torstai 29. kesäkuuta 2017

Uljas ritari(perhonen)


Perhosten aatelinen ei usein suostu keikaroimaan kameran edessä. Ritariperhosia näkee muutenkin harvoin, ehkä kerran tai pari kesässä, ja silloinkin kun niitä näkee on niillä yleensä niin hurja vauhti päällä, ettei siinä ehdi juuri kameraa kaivaa esiin (jos sellainen sattuu edes olemaan mukana).


Ritareilla on nimittäin parempaakin puuhaa kuin paistatella vähäpätöisten ihmisotusten katseltavina. Sir-perhosten pitää partioida ahkerasti valtakuntaansa, joka sijaitsee usein korkean kukkulan huipulla. Dame-perhoset taas etsiskelevät sitä omaa uljasta ritariaan, jota voi joutuakin tovin etsimään, kyseessä kun on melko harvalukuinen perhonen. Ja pitäähän sillä medelläkin ehtiä herkutella jossain välissä.



Tänä kesänä olen kuitenkin onnistunut näkemään ritariperhosen jo neljä kertaa, ja yhdellä noista kerroista kaikki osui kohdalleen: kamera oli mukana, koirat eivät, ja perhonenkin pyöri aika pitkään siinä ympärilläni. Sain siis vihdoin napattua ensimmäiset kuvani ritariperhosesta.


Perhonen oli tuolloin ruokailemassa erään kukkulan huipulla. Aikamoinen vauhti sillä oli päällä silloinkin; siivet viuhtoivat kaiken aikaa ja jokaisessa kukassa vietettiin vain pikkuinen hetki. Kiireistä tuo ritarin elämä.


Ripeä ritari.

Ritari ja aseenkantaja
Tällä nuorukaisella oli vielä tallella ritarin kannukset, joista perhonen on nimensäkin saanut. Monelta vanhemmalta ritarilta ne puuttuvat, sillä oranssit laikut houkuttelevat lintuja nokkimaan juuri täplien ja kannusten seutuun. Ei siis ollut tainnut tulla vielä suurempia taisteluja vastaan tälle ritarille...



Lopulta ritari laskeutui tielle ja levitti komeat siipensä nähtävilleni. Kerrankin se oli ihan liikkumatta, ja sain ihastella kunnolla sen koko kauneutta. Upea perhonen. Ei sillä turhaan ole niin ylevää nimeä.


Katseltuani perhosta hetken yritin vielä hiipiä hieman lähemmäs sitä, mutta siitä ritari tuohtui ja lensi kauas pusikkoon. Tällaisen rahvaan olisi nimittäin pidettävä siihen kunnioittava välimatka. Ja ihan tarpeeksi se oli muutenkin antanut minun ihastella itseään. Perhosten aatelinenhan menettäisi arvokkuutensa, jos se kaiken aikaa vain keimailisi kameran edessä!

S
itä paitsi, valtakunnan velvollisuudet kutsuivat jo.

6 kommenttia:

  1. Voi ihanaa! Onneksi olkoon! Me on nähty ritariperhonen 2x ja kummallakaan kerralla ei olla saatu kuvia;-(

    VastaaPoista
  2. En ole koskaan nähnyt! Olisipa ihana saada kuvattua. Onnittelut hienosta kuvasarjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Melko harvalukuisia perhosia taitavat olla, ja lentelevät vielä niin nopeasti ja korkealla että harvemmin näkee.

      Poista
  3. Hyvät kuvat! Olen nähnyt ritariperhosen vain muutaman kerran. Kaikki kohtaamiset ovat sattuneet lapsuudenkotini pihassa, minne perhonen on yhtäkkiä lennähtänyt poutaisena kesäpäivänä jostain korkealta yläilmoista suoraan alas kukkaistutuksille ruokailemaan - ja hetken siinä hyörittyään se on taas noussut takaisin taivaan sineen ja lentänyt matkoihinsa. Silloin en vielä pahemmin harrastanut valokuvausta (paitsi vanhalla filmikameralla, joka harvemmin kulki taskussa edes kotipihalla), joten yhtään kuvamateriaalia en ehtinyt kertaakaan saada. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on ollut hyvät kukat puutarhassa kun saitte ritariperhosen kylään :D Mukavaahan se on jo pelkästään nähdä tuo perhonen, vaikka kuvia ei saisikaan :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...