Uljas ritari(perhonen)

Perhosten aatelinen ei usein suostu keikaroimaan kameran edessä. Ritariperhosia näkee muutenkin harvoin, ehkä kerran tai pari kesässä, ja silloinkin kun niitä näkee on niillä yleensä niin hurja vauhti päällä, ettei siinä ehdi juuri kameraa kaivaa esiin (jos sellainen sattuu edes olemaan mukana).

Ritareilla on nimittäin parempaakin puuhaa kuin paistatella vähäpätöisten ihmisotusten katseltavina. Sir-perhosten pitää partioida ahkerasti valtakuntaansa, joka sijaitsee usein korkean kukkulan huipulla. Dame-perhoset taas etsiskelevät sitä omaa uljasta ritariaan, jota voi joutuakin tovin etsimään, kyseessä kun on melko harvalukuinen perhonen. Ja pitäähän sillä medelläkin ehtiä herkutella jossain välissä.

Tänä kesänä olen kuitenkin onnistunut näkemään ritariperhosen jo neljä kertaa, ja yhdellä noista kerroista kaikki osui kohdalleen: kamera oli mukana, koirat eivät, ja perhonenkin pyöri aika pitkään siinä ympärilläni. Sain siis vihdoin napattua ensimmäiset kuvani ritariperhosesta.

Perhonen oli tuolloin ruokailemassa erään kukkulan huipulla. Aikamoinen vauhti sillä oli päällä silloinkin; siivet viuhtoivat kaiken aikaa ja jokaisessa kukassa vietettiin vain pikkuinen hetki. Kiireistä tuo ritarin elämä.

Ripeä ritari.

Ritari ja aseenkantaja

Tällä nuorukaisella oli vielä tallella ritarin kannukset, joista perhonen on nimensäkin saanut. Monelta vanhemmalta ritarilta ne puuttuvat, sillä oranssit laikut houkuttelevat lintuja nokkimaan juuri täplien ja kannusten seutuun. Ei siis ollut tainnut tulla vielä suurempia taisteluja vastaan tälle ritarille...

Lopulta ritari laskeutui tielle ja levitti komeat siipensä nähtävilleni. Kerrankin se oli ihan liikkumatta, ja sain ihastella kunnolla sen koko kauneutta. Upea perhonen. Ei sillä turhaan ole niin ylevää nimeä.

Katseltuani perhosta hetken yritin vielä hiipiä hieman lähemmäs sitä, mutta siitä ritari tuohtui ja lensi kauas pusikkoon. Tällaisen rahvaan olisi nimittäin pidettävä siihen kunnioittava välimatka. Ja ihan tarpeeksi se oli muutenkin antanut minun ihastella itseään. Perhosten aatelinenhan menettäisi arvokkuutensa, jos se kaiken aikaa vain keimailisi kameran edessä!

Sitä paitsi, valtakunnan velvollisuudet kutsuivat jo.