lauantai 3. kesäkuuta 2017

Teeri tuli kylään



Heräsin tänä aamuna neljältä teeren kukerrukseen. Hetken sitä unenpöpperöisenä kuuntelin, kunnes havahduin kunnolla hereille: hetkinen, eihän teeren kukerrus koskaan kuulu sisälle asti, vaikka ne tässä lähistöllä aina soidintavatkin. Raotin hiukan verhoa ja siinähän se teerikukko taapersikin lähestulkoon ikkunan alla.

Säntäsin heti etsimään kameraa, ja siihen mennessä kun olin taskukamerani löytänyt, oli teeri siirtynyt mökin toiselle puolelle. Yritin ottaa kuvia olohuoneen suuresta ikkunasta, mutta lintu liikkui varsin vauhdikkaasti  ja itsekin olin hieman hätäinen, joten kuvista tuli kaikista ihan sumeita ja suttuisia. Sitten teeri kääntyi takaisin kohti mökkiä, hiljeni ja jähmettyi paikoilleen. Se tietysti näki minut mökin suurista ikkunoista, ja jonkin aikaa minua tuijotettuaan lensi pois.

Tällaisia suttukuvia sitä tuli napsittua


Jälkeenpäin kun katselin ottamiani kuvia huomasin, että kamera olikin vahingossa mennyt väärille asetuksille. Ilmeisesti olin jotenkin onnistunut kääntämään säätökiekkoa napatessani kameran käteeni. Ei siis ihme, että kuvista ei tullut ihan niin tarkkoja kuin tuolla kameralla yleensä.

Hieman jäi harmittamaan, etten tämän parempia kuvia saanut, kerrankin kun teeri tuli ihan lähietäisyydelle. Kauimmillaankin se oli vain viiden metrin päässä minusta. Olisi pitänyt olla kärsivällinen ja piileskellä matalana sohvan takana, odotellen että teeri tulisi paremmalle kuvauspaikalle. Kun menin seisomaan lähelle ikkunaa nähdäkseni linnun terassin reunan takana, asetin itseni niin näkyvälle paikalle että ei ihme että teeri huomasi minut. Ja olisi pitänyt tarkistaa ne kameran asetukset!

Mutta näinpähän sentään itse teeren ihan ennätysläheltä, ja aika hauska "herätyskello" tuo oli joka tapauksessa.

Teeren soidinhan on jo aikoja sitten loppunut (soitimesta mökkijärvemme jäällä kirjoitin aikaisemmin täällä), mutta aina silloin tällöin saattaa vieläkin kuulla jonkin satunnaisen teeren kukertavan aamulla. Kerran näin teeren mökkitiellämme, mutta näin lähelle ne eivät ole koskaan ennen tulleet. Onneksi tämä teeriherra tuli kylään juuri tänä aamuna, kun olin mökillä ilman koiria. Pablo ja Edith olisivat varmasti haukkuneet oudon tunkeilijan oitis matkoihinsa.

Laitetaanpa tähän loppuun vielä pari muutakin aikaisemmin keväällä ottamaani teerikuvaa, näitä lintuja kun tulee täällä aika usein vastaan. Joskus sitä miettii, onkohan Metsolan mökkimme nimetty väärän kanalinnun mukaan.






6 kommenttia:

  1. Onko teilläkin teeriä edellisvuosia vähemmän? Minä olen ollut huomaavinani, että meidän teeriparvemme ovat nyt hyvin pieniä. Keväällä järven jäällä soidinta piti vain yksi teerikukko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen teerikukkoja taisi olla soitimella yli kymmenen, tänä vuonna vain kuusi. Eli kyllä ainakin soitimen perusteella on niiden määrä täälläkin vähentynyt (ellei osa sitten ole siirtynyt soidintamaan muualle?). Eräs kylän muista luontoihmisistä oli myöskin huolissaan teerien vähentymisestä ja sanoi, ettei niitä pitäisi tällä alueella nyt metsästää. Teidän yksinään soidintava teeri kuulostaa jo tosi vähältä ja surulliselta!

      Poista
  2. Tuollaiseen herätyskelloon kyllä kelpaa herätä;-))

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...