torstai 8. kesäkuuta 2017

Rosvolintu - isolepinkäinen

isolepinkäinen oksalla

Kun kasvoilla on rosvomaski ja latinankielinen nimikin tarkoittaa teurastajaa, tietää kyseessä olevan mielenkiintoinen lintu. Isolepinkäinen eli lapinharakka on rastaan kokoinen koukkunokka, joka saalistaa myyriä, liskoja ja pikkulintuja ravinnokseen. Aika peto varpuslinnuksi siis! Hurjan latinankielisen nimensä "teurastaja" (lanius) se on saanut tavastaan seivästää saaliitaan piikkeihin ja oksan tynkiin.

Tieteellisen nimen toinen osa, excubitor taas tarkoittaa vartijaa. Isolepinkäiset nimittäin istuskelevat usein korkealla puun latvassa saalista tähyillen.

Juontuisikohan linnun suomalainenkin nimi lepinkäinen verta tarkoittavasta leppä-sanasta?

isolepinkäinen oksan päässä tähystämässä
Tähystäjä

Itse tutustuin näihin rosvolintuihin vasta tänä vuonna, kun löysin niitä eräältä läheiseltä hakkuuaukolta. En tiedä, ovatko isolepinkäiset vasta nyt asettuneet sinne, vai enkö vain ole aikaisemmin sattunut huomaamaan niitä.

Aika häijyn näköinen rosvolintu tässä kuvassa.
Aluksi aukolla näkyi vain yksi lapinharakka. Se istuskeli usein lehdettömien puiden latvoissa, eikä hirveästi välittänyt vaikka kävelinkin aika lähelle sen puuta. Mukava lintu kuvaamisen kannalta.

Valtava nokka auki


Kerran pahaa-aavistamaton pikkulintu istahti aivan isolepinkäisen viereen. Katselin henkeä pidätellen, miten sen kävisi, mutta tuolla kertaa ei sitten tapahtunutkaan mitään. Taitavat lepinkäiset kuitenkin mieluummin syödä myyriä ja liskoja. Pari saalistussyöksyä kohti maata onnistuin näkemään, mutta syöksyn jälkeen lintu siirtyi ruokailemaan kauemmas korkean puun latvuksiin, enkä oikein nähnyt mitä se oli nokkaansa saanut, saatika että olisin siitä saanut hyviä kuvia. Isä sanoi nähneensä seivästetyn myyrän metsässä, mutta itse en ole vielä törmännyt lepinkäisten ruokavarastoihin.

isolepinkäinen ja pikkulintu


Sitten eräänä keväisenä päivänä isolepinkäisiä olikin kaksi, ja myöhemmin näin toisen niistä kantavan kortta nokassaan. Jossain aukon lähettyvillä saattaa siis pian olla pieniä lepinkäisenpoikasia :)




Kauniita lintuja, vaikka hurjan nimen ovatkin saaneet. Varsinkin aurinkoisella kelillä isolepinkäiset oikein loistivat upean valkoisina sinistä taivasta vasten. Myös veikeä rosvonaamio ja varkaanomaisen hiljainen olemus tekivät näistä linnuista varsin mieleenpainuvia, ja ne pääsivät ehdottomasti lempilintujeni listalle.

isolepinkäinen oksan päässä


4 kommenttia:

  1. Upeat kuvat sait isolepinkäisistä;-)) Olisipa hienoa, jos onnistuisit näkemään niiden poikasia! Isolepinkäisiä on näkynyt jostakin syystä tänä keväänä useita. Kuvata ne eivät ole antaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä lepinkäiset olivat varsinaisia malleja, tai no ainakin sille päälle sattuessaan. Joinakin päivinä poseerasivat oikein kauniisti lähellä tietä, toisina taas piileskelivät kauemmissa puissa ja lensivät pois pian minun saavuttuani aukolle.

      Poista
  2. Nättejä ovat. Minulla on muisto isolepinkäisestä lapsuudesta. Opettelin vasta lintuja, kun olin retkellä mökkipolulla lintukirjan kanssa. Puun latvassa istui outo lintu, ja kirja sattui sopivasti juuri aukeamaan siltä sivulta, missä kyseinen lintu oli. Mikä riemu, kun määritys olikin niin helppoa :D
    Sittemmin olen kokenut vaikeampiakin hetkiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hyvä tuuri käynyt kun löytyi oikea lintulaji noin helposti! Varmasti mukava kokemus lapsena.

      Veljeni oli itse asiassa ensimmäinen joka näki isolepinläisen, mutta ei silloin tunnistanut sitä. Siinä sitten aika kauan mietittiin että mikä tuo kuvailtu suurehko valkoinen lintu voisi olla, ennen kuin päädyttiin isolepinläiseen.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...