Taskut täynnä

Huomasimme kesällä, että äidin uuteen kivikkokukkapenkkiin oli muuttanut asumaan joukko sisiliskoja (ja joku rupikonnakin siellä taisi asustaa, mutta se ei suostunut kuvattavaksi). Liskot ottivat mielellään aurinkoa penkkiä reunustavilla uppotukeilla ja kivillä, ja nälän yllättäessä ne lähtivät kiipeilemään kukkien sekaan, muurahaisia etsien. Se oli niille kaikin puolin oivallinen koti. - Hyvä. Siellä onkin vähän turhan paljon muurahaisia, kommentoi äitini näitä kukkapenkin uusia asukkaita. - Ne ovat hyviä pikku puutarhureita. Sieltä löytyi muurahainen suuhunpantavaksi.  Ah, aurinkoa! Äiti ja lapsi. Liskovauva

Kesä tuli ja meni, tai välillä sitä mietti että tuliko se laisinkaan tänä vuonna. Mittarin elohopea ei meillä kertaakaan noussut 23 asteen yläpuolelle, eikä se tuossakaan lukemassa kyllä montaa kertaa käväissyt. Mutta onneksi Suomen kesä on paljon muutakin kuin pelkkää lämpöä ja hellettä, kuten valoisia öitä, eläväistä luontoa ja tuoreita marjoja... Ja kun katson näitä kesän aikana ottamiani kuvia, niin eipä voi kuin todeta että kaunis se oli tämäkin kesä, kaikesta huolimatta. Pahaenteinen pilvi... Sadetta ja ankeita kelejä riitti varsinkin heinäkuussa, mutta ilmeisesti jopa tasaisen harmauden keskeltä voi löytää pieniä ihmeitä. Kerran sade nimittäin näytti kirjoittavan järveen jonkinlaista viestiä! Me ei vaan ihan päästy selvyyteen siitä, mitä se tarkoitti... Sade kirjoitti järveen viestin. Kesäsateet ovat siitä mukavia, että ne lähtevät usein yhtä nopeasti kuin tulevatkin. Ja kun aurinko ja sade vaihtavat vuoroja näyttämöllä, saattavat ne innostua pieneen ...

Tässäpä hyvä resepti kaikille sienestäjille ja muillekin sienten ystäville. Pääosassa pitsassa ovat nimittäin maukkaat tatit, vahverot tai muut metsäsienet, ja tomaattikastikkeen sijasta pohjalle levitetäänkin Koskenlaskijaa. Vähän vielä sipulia, pinjansiemeniä ja tuoretta persiljaa, ja saadaan aikaan oikea sienestäjän herkkupitsa!  Tämä resepti kuuluu Suomi 100 -herkkujen listalleni, aiemmat reseptit voit kurkata täältä . Minun pitsojeni täytteiksi tuli tällä kertaa kantarelleja ja herkkutatteja. Metsäsienipitsa Ainesosat: Pitsapohja (pellillinen) 1  1/2 dl vettä 15g hiivaa (1/3 pkt) 1/2 tl suolaa 2 rkl öljyä n. 3 dl durumvehnäjauhoa Täyte metsäsieniä, kuten tatteja, kantarelleja ja/tai suppilovahveroita  sipulia Koskenlaskija ruokaa eli sitä levittyvää koskenlaskijaa (tai smetanaa / crème fraîchea) pinjansiemeniä pitsamaustetta juustoraastetta (+murustettua Koskenlaskijaa) tuoretta persiljaa Valmistusohje Liuota hiiva...

Kesä alkaa olla pikku hiljaa lopuillaan, joten nyt olisi sitten viimeisen perhospostauksen aika. Ja mihinpä sitä olisikaan perhoskesä mukavampi päättää, kuin kuviin upeasta ritariperhosesta. R itareista kirjoitin kyllä jo  aiemminkin , silloin kun sain niistä ihka ensimmäiset kuvani. Mutta eivätpä ne ritariperhoset siihen loppuneet, vaan niitä liihotteli vastaan yhdellä jos toisellakin kävelyllä, ja myös kuvia tuli mukavasti lisää. Tämä kesä tuleekin jäämään mieleeni (paitsi kylmänä ja koleana, myös) ritariperhosten kesänä, sillä en ole koskaan aiemmin nähnyt niitä edes lähellekään näin runsaasti.  Tässä siis vielä muutama kuva upeasta ja uljaasta perhosritaristamme :) Näissä neljässä kuvassa on kaikissa sama ritariperhonen, joka asusti pienen laskettelukeskuksen huipulla. Siellä se lenteli monesti, kun käväisin mäen päällä. Pari kertaa ritariperhonen piipahti käymään myös mökkipihassamme. Suureksi riemukseni tuo vierailija oli erityisen rohkea ...