sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Ylämaankarjaa kaitsemassa


Kun minua ja siskoani pyydettiin talon-ja lehmänvahdiksi tämän viikon ajaksi, ei siinä tarvinnut kauaa miettiä mitä vastaisi. Nuo lomalle lähteneet sukulaisemme nimittäin kasvattavat ylämaankarjaa eli "haikkuja" (englanniksi Highland Cattle), ja noita suloisia karvaturreja kävi varsin mielellään katsomassa ja rapsuttelemassa kerran päivässä.


Tilalla kävi myös lomittaja, eli meidän tehtävämme karjan suhteen oli varsin helppo: sen kun vain laskettiin, että kaikki olivat tallella ja oikeissa aitauksissaan, ja katsottiin yleisesti että eläimillä oli kaikki hyvin. Kerran oli yksi vasikka karannut aidan väärälle puolelle, mutta muutoin siellä olikin aina kaikki kunnossa.

Yks lehmää, kaks lehmää, kolme lehmää...

vakoojalehmä
Hmm, yksi hieho puuttuu. Minneköhän se on kadonnut?

Ylämaankarja on varmasti kaikille edes jossain määrin tuttu, sen verran mieleenpainuvia ja ihastuttavia nuo eläimet ovat ulkonäöltään. Kyseessähän on skotlantilainen naudan alkuperäisrotu, jota käytetään pääosin laadukkaan luomulihan tuotantoon sekä maisemanhoitoon. Paksun turkkinsa ja nahkansa ansiosta ylämaankarjaa voidaan pitää ulkona jopa paukkupakkasilla, eli lehmät saavat kirmata vapaina laitumella ympäri vuoden.


Koska rotua ei ole jalostettu pitkälle, on ylämaankarjassa säilynyt monia villejä ominaisuuksia hyvin: lehmillä on vahvat äidinvaistot ja laumakäyttäytyminenkin on pysynyt voimakkaana. Laumassa vallitsevan tarkan arvojärjestyksen vuoksi ylämaakarjaa ei edes saisi sulkea sisälle navettaan, sillä eläimillä tulee olla tarpeeksi tilaa väistää ylempiarvoisiaan. 

Sakura ja poikansa Herodes. Kovin monen lehmän nimeä en muista, mutta tällä oli niin kauniit hiukset että jäi helposti mieleen. 
Maitoparta


Tilan isäntäväki viettää roppakaupalla aikaa lehmien parissa, niitä harjaillen, rapsutellen tai ihan vain niiden seurassa oleillen, minkä ansiosta eläimet ovat varsin tottuneita ihmisiin. Tänä kesänä vasikatkin olivat jo ehtineet kesyyntyä aika hyvin, ja ne tulivat heti uteliaina tutustumaan uusiin tulokkaisiin.

Ylämaankarja
Tutustumista
Ylämaankarja

vasikoita
Apua ne syövät minut!

vasikka

Voi että näitä karvaisia sarvipäitä olikin taas mukava katsella. Kuviakin tuli otettua ihan tolkuttomasti, kun oli niin kuvauksellisia ja komeita eläimiä.


"Hohhoijaa"

ylämaankarja
Siitossonni Hamish Dubh of Miungairigh, tai tuttavallisemmin Hemmo.
ylämaankarja
Ylämaankarja
Kuulemma joku (kaupunkilainen?) oli joskus luullut näitä karhuiksi... 
vasikat
Kaverukset
vasikat
vasikka

vasikka
Trendikkäät kuusenkerkät maistuvat myös vasikoille.
Nuoret sonnit taas herkuttelevat viinimarjapensailla.
vasikka
Nokoset nokkosissa. Nämä skotlantilaiset paksunahat kestävät vaikka mitä!
Yhtenä päivänä meidän piti siirtää emolauma uudelle laitumelle. Siirto on siitä mukava tapahtuma, että silloin lehmätkin usein innostuvat laukkaamaan portille tai uuden laitumen ympäri. On nimittäin aika vaikuttava näky kun yli kolmekymmenpäinen lauma kirmaa tanner tömisten, ja otsahiukset vauhdista hulmuten ympäri niittyä.

Nämähän tulivat (ainakin tällä kertaa) luokse kutsuttaessa melkein tottelevaisemmin kuin meidän koirat!

Viime vuoden lehmänvahtikeikaltamme minulle on jäänyt erityisesti mieleen eräs ilta, kun kävelimme emolauman laitumella. Kuulimme yhtäkkiä kovaa jyminää takaamme, ja kun käännyimme ympäri näimme lauman laukkaavan meitä kohti. Lehmät, vasikat ja sonni juoksivat siitä ohitsemme ja kerääntyivät veräjän luo, ilmeisesti toivoen silloinkin, että siirtäisimme ne jo uudelle laitumelle. Se oli komea näky.

Tällä kertaa lehmät odottelivat jo valmiina portin lähettyvillä, ja ryhtyivät laukkaan vasta kauempana uudella laitumella.

"Jippii, nyt päästään uudelle laitumelle!"


Meidän piti myös vähän seurailla, oliko sonnilla romansseja rouviensa kanssa, ja helliä hetkiä sekä suukkoja näkyikin useana päivänä. Aikamoinen hurmuri tuo Hemmo.

kiima
Suukkoja kaulalle


Ja Hemmokin sai pusuja.

Tajusin vasta jälkikäteen, etten muistanut pyytää siskoani oikein ottamaan kuvia minusta ja lehmistä. Siskolla oli kyllä koko ajan mukanaan kännykkä, jolla se kuvaili, mutta mielenkiintoisiin kuvauskohteisiin taisivat kuulua vain vasikat ja lehmät, eivätkä isosiskot ;) Näissä muutamissa otoksissa siis esiintyy siskoni, josta räpsin kuvia aina hyvän tilaisuuden koittaessa. 

Rapsutushetki
Suosittelen käymään katsomassa myös Wuoren Highlandin facebook-sivut, joilta löytyy mitä ihastuttavimpia kuvia, videoita ja tarinoita ylämaankarjasta. Eilen esimerkiksi naureskeltiin kaikki kotona videolle, jossa eläimet leikkivät innoissaan niille tuodulla heinäpaalilla, ja joku lehmä onnistui vielä saamaan heinästä komean "peruukin" päähänsä. Hauskoja otuksia! Kuten läheisen mökkikaupan pitäjä totesikin, ei siinä telkkaria tarvita kun voi katsella näitä eläimiä.

Wuoren Highland






17 kommenttia:

  1. Ihanan näköisiä! Mahtava kuvasarja, kiitos! Kerran olen tienposkessa näitä nähnyt ja kävin ottamassa pari kuvaakin. Nuo vasikat varsinkin ovat niin suloisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihastuttavia ovat! :) Ylämaankarjan suosio taitaa olla vähän kasvussa Suomessa, voi olla että tulevaisuudessa niitä näkee useammassa paikassa.

      Poista
  2. Ylämaankarja on niiiin mainion näköistä! Tykkään tosi paljon niiden pörröisistä olemuksista - ja isot sarvetkin ovat komeat. <3 Olen usein katsellut ja joskus silittänytkin näitä laitumien aitojen takaa, mutta joka kerta, kun on pitänyt kulkea esim. lintutorneille sellaisten hakamaiden poikki, missä "karva-sarvi-lehmiä" on ollut laiduntamassa, olen kyllä pitänyt aikamoista kyytiä. En tasan haluaisi joutua liian lähelle noin isoja ja sarvekkaita eläimiä, vaikka ne ovatkin oikeasti ihan hyväntahtoisia. :D

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep lintutorneille kulkiessa kannattaa ehkä olla varovainen jos ei ole tuttuja lehmiä ;D kyllähän mekin oltiin aika varovaisia emolehmien parissa, kun ei tiedetä niiden arvojärjestystä. Siinä jos paikalle tuleekin ylempiarvoisempi lehmä rapsutettavaksi, lähtee alempiarvoinen pakoon ja pitää katsoa ettei itse jää jalkoihin.

      Poista
    2. Juu, vallankin, jos laitumen portilla varoitetaan villeistä lehmistä... :D

      Poista
  3. Ihanaa porukkaa :-)
    En tiennytkään, että pääsevät noin luomusti elämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee aina hyvälle mielelle kun katselee niitä vapaina laitumella, oli vuodenaika mikä tahansa. Ylämaankarja myös kasvaa hitaammin kuin jalostetummat rodut, joten sitä käytetäänkin sen vuoksi vain luomulihan tuotantoon.

      Poista
  4. Miten sympaattisia lehmiä! Ylämaankarja on ihanan näköistä :)

    VastaaPoista
  5. Olipas mielenkiintoinen postaus!
    Ihanat kuvat! Vasikat on niin söpösiä!

    VastaaPoista
  6. Hei! Kiitos ihanista kuvista ja tarinoista! Satuin nakemaan sen heinapaali-ilottelun ja nyt sielta loysin sinun blogisi. Mielenkiinnolla luen lisaa! Terveisin Teje

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Mukava kun löysit tänne ja pidit jutuistani! Tervetuloa lukemaan :)

      Poista
  7. Ylämaankarja on kyllä tosi sympaattisen oloisia elukoita. Pari päivää sitten uutisissa kerrottiin, kuinka vähän "tavalliset" lehmät pääsevät kesäkaudella ulkoilemaan määräyksistä huolimatta. Tuntuu mukavalta tietää, että on myös ihmisiä, jotka ajattelevat eläintä muunakin kuin taloudellisena yksikkönä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin tuon kauhean uutisen, tuli vähän yllätyksenä että Suomessakin on tiloja jotka eivät ulkoiluta lehmiä kunnolla kesäisin. Ainakin niillä pikkutiloilla, joiden omistajat tunnen, saavat tavallisetkin lehmät ulkoilla kunnolla. Mutta kaipa sitten joillakin suurtiloilla on enempi mielessä raha kuin eläinten hyvinvointi... Uutisen luettuani ajattelin kyllä taas itsekseni, miten onnellista tuo ylämaankarja varmasti on, kun saa olla vapaana laitumella koko kesän ja vielä talvenkin, kun taas muut nautarodut joutuvat vähintäänkin sen talven oleilemaan sisätiloissa, ja pahimmassa tapauksessa eivät kesäisinkään pääse paljoa ulos. Ja muutenkin luomutiloilla on kyllä eläinten hyvinvointi ihan etusijalla :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...