Taskut täynnä

Yksi Lapin kesän mukavimmista asioista oli se, että pohjoisessa on vähän eri kukkavalikoima kuin etelässä. Vastaan tuli monta sellaista kasvia, joista olin aiemmin vain haaveillut, ja nähdessäni Kuusamon kauniita ja harvinaisia kämmeköitä oli sisäinen hemulini suorastaan onnesta soikeana. Tässä siis muutamia kauniita Lapin ja Kuusamon kukkasia. Neidonkenkä oli niitä harvinaisia kämmeköitä, joista olin haaveillut jo pidempään. Kukka oli vähintään yhtä kaunis kuin olin kuvitellutkin. Toinen harvinainen kämmekkä, tikankontti. Tämä kämmekkä toi minulle mieleen hemulin myös ulkomuotonsa puolesta. Kiutakönkään rotkosta löytyi vielä tällainen kukkaharvinaisuus, lapinvuokko. Lapin maakuntakukka kullero somistaa teiden ja jokien varsia. Tähänkin kukkaan ihastuin suuresti Lapissa. Kulleron tärkein pölyttäjä on kullerokärpänen, joka viipyy kukassa päiväkausia ja myös parittelee ja munii kukkaan. ( En tosin tiedä, onko kuvan kärpä...

Lehtivihreätön mäntykukka näyttää väkisinkin hieman aavemaiselta. Yleensä lehtivihreä on kasveille elinehto, mutta tämä kukka on keksinyt keinon pärjätä ilmankin: se nimittäin ottaa kaiken tarvitsemansa sienirihmaston välityksellä männyltä, tai joskus joltain muulta isäntäkasvilta. Koska mäntykukka ei anna puulle mitään korvaukseksi elättämisestään, lasketaan se siis loiskasviksi. Se saa elantonsa valmiina männyltä, ja voi itse vain keskittyä kukkimaan ja näyttämään kauniilta. Mäntykukka on hieman sienimäinen kasvi. Kukintansa se aloittaa vasta loppukesällä, eli niihin aikoihin kun sienetkin heräilevät, ja joinakin kesinä se ei välttämättä nouse maan pinnalle laisinkaan. Tänä vuonna mäntykukkia on kuitenkin näkynyt runsaasti, johtuen luultavasti kosteasta kesästä. Yleensä hyvinä sienivuosina myös mäntykukat kukoistavat. "Koura" Enkelin siivet... Hieman vanhempi mäntykukka. Tyypillisimmin mäntykukkia löytää kuivilta mäntykankailta, sekame...

Aurinkohattu, kesähame ja kukkapelto. Tässä vielä muutamia hyvin kesäisiä kuvia, ennen kuin on aika siirtyä vähän syksyisempiin tunnelmiin. Itse asiassa varastossa olisi kyllä paljon muitakin kesäkuvia, jotka pitäisi tässä jossain välissä ehtiä julkaista, vaikka mieli tekisi jo alkaa kirjoitella sienistä ja muista syksyisistä jutuista.  Löysimme Salvian tilan kukkapellon ihan sattumalta, kun ajoimme siitä ohi matkalla eräälle naapurikunnan suolle. Olin juuri nähnyt Facebookissa kuvia Karkkilan upeasta kukkapellosta, ja kylläpä sitten riemastuinkin kun ihan tästä läheltä löytyi melkein samanlainen! Tuolloin meillä oli kuitenkin päällä sellaiset "metsävaatteet" ja ilmakin oli hieman sateinen, joten päätimme tulla paikalle uudestaan kuvailemaan jonakin kauniimpana päivänä, ja paremmissa vaatteissa.  Saapuessamme kukkapellolle uudelleen oli keli mitä ihanin ja kesäisin. Osa kukista oli nähtävästi jo lopettanut kukintansa, mutta uskomattoman kaunista siellä oli vieläkin. ...

- Sinähän olet ihan Hemuli, sanoi äitini eräänä päivänä kun kerroin lähteväni kuvaamaan kämmeköitä. Moni varmasti muistaakin, miten Muumi -piirrossarjan Hemuli puhui aina  kämmeköistä, ja erityisesti siitä löytämästään hemulensis -lajista. Lapsena en tietenkään tiennyt mikä se kämmekkä oikein oli, ja kun sitten jonakin kesänä törmäsin ensimmäisen kerran maariankämmekkään, olin aivan riemuissani: näitä Hemulin lempikukkia on siis oikeasti olemassa! Tänä kesänä on tullut hemuloitua tavallista enemmän, ja olen etsiskellyt ja kuvaillut lähiseudulta löytyviä kämmeköitä. Eihän täältä mitään suuria harvinaisuuksia löytynyt, mutta onneksi nämä yleisemmätkin lajit ovat todella kauniita. Maariankämmekkä hämyisässä metsässä. Monet kämmekät ovat melkein liian upeita ilmestyksiä Suomen luontoon. Ja ihmekös tuo, että ovat kauniita, sillä kuuluvathan ne sentään samaan heimoon kuin trooppiset orkideat. Kämmeköissä erityisen kiehtovaa on mielestäni se, että monen lajin yksittäisi...