Kuvia syksyn varrelta

Paljon olisi kuvia ja kirjoitettavaakin tänne blogiin, mutta jotenkin sitä ei ole vain ehtinyt. Täällä kun tuo luonto kutsuu vapaa-ajalla enemmän kuin tietokoneella näpyttely... Tässä nyt kuitenkin edes pieni kuvakooste syksystä kauniissa ja rauhallisessa Itä-Lapissa. Parista retkestä haluan vielä kirjoittaa omat postauksensa kunhan kerkiän, nyt suuntaan kuitenkin pitkästä aikaa etelään suvun kekrijuhlaa viettämään.

Kullaojan putous Sallan Naruskalla. Vesimäärältään pieni mutta silti erittäin kaunis.

Hieman toisella puolella Naruskaa tuli vastaan mieluisa uusi tuttavuus, hiiripöllö.

Uutta pannua testaamassa. Muutamat kahvit saa vielä kietellä, ennen kuin on nokipannu nimensä ansainnut.

Kivettyneitä aaltoja Savukosken Kivitunturilla

Tämä kivitunturin viereinen huippu kutsui kulkijaa, vaikkein sinne valmista polkua mennytkään. 

Luojanluomalaavu Kivitunturilla.

Yksi Sallatunturin pitkäkorvaisista asukkaista.

Riekkojakin tulee tuntureilla usein vastaan..

Ruska jäi Lapissa tänä vuonna vaisuksi, mutta on tämä pohjoisen syksy huonoimmillaankin kauniimpi kuin etelän ruskat keskimäärin.

Ensimmäinen pakkasaamu syyskuun puolivälissä.

Kaarnikkaa keräämässä. Kivaa kun täällä on hieman eri marjavalikoima kuin etelässä.

Ja myös linnusto on erilainen. Taviokuurnaa en ollutkaan ennen päässyt näkemään.

Poroilla on nyt rykimäaika. Tämä komea hirvas oli koonnut itselleen kunnon tokallisen vaatimia ja paimensi rouviaan puhkuen ja röhisten.

Siskoni kävi kylässä pari viikkoa sitten, ja kokkasin hänelle tervetuliaisiksi lappilaisen aterian, eli poroa puolukkakastikkeella ja jälkiruoaksi kaarnikkakiisseliä vaniljavaahdolla. Poronfileestä on kehkeytynyt täällä yksi uusista lempiruoistani.

Ystäväni luodut metsien. Käytiin siskon kanssa syömässä tikkupullaa nuotiolla ja pulla maistui hyvin myös näille siivekkäille ystäville.