Kekrit 2019

Kekri on sen verran mukava (ja maukas) juhla, etten malttanut jättää sitä väliiin, vaikka nyt hieman kauempana asunkin. Jälleen kerran suku kokoontui yhteen mökille ja kekripöytä täyttyi mitä parhaimmista luonnonherkuista. Omat tarjoamiseni olivat tietenkin Lapin tuomisia eli hillaa, riekonmarjaa ja kaarnikkaa (variksenmarjaa). 

Pyyleipänen, joka äänestettiin yksissä mielin illan parhammistoon.

Savusiikaa. Kekriaamuna Ahti antoi meille oikein ennätyssuuren siian.

Jo klassikoksi muodostunut ahvenfileleipä.

Korvasienimuhennoksella täytetyt pinaattiräiskäleet

Sorsaa, kyyhykystä ja riekonmarjahyytelöä. Riekonmarja kasvaa tunturipaljakoilla ja se on maultaan hyvin mieto, minkä vuoksi sitä ei juurikaan käytetä. Hyytelön muodossa sen metsäinen maku sopi kuitenkin ihan hyvin yhteen riistan kanssa.

Nyhtösientä (suppilovahveroa, herkkutattia ja kantarellia)

Sadonkorjuu - focaccia (punajuurta ja fetaa)

Vuohenjuustolla täytettyä ja pekoniin käärittyä fasaania sekä uunijuureksia.

Leipäjuustoa ja lakkahilloa. Työkaverit vinkkasivat leipäjuuston olevan parhaimmillaan kun sen laittaa vuokaan, päälle vähän kermaa ja fariinisokoeria ja sitten uuniin hetkeksi lämpiämään. 

Kaarnikkakiisseliä vaniljavaahdolla.

Seuraavana päivänä söimme vielä hauki-savusiikakeittoa laavulla lounaaksi.

Oli mukavaa käydä taas kotona, nähdä perhettä ja sukua, ja kävellä pitkästä aikaa tutuissa mökkimetsissä. Tuntui kuin nuo Etelä-Suomen hämyisät, sammalmattoiset ja kärpässieniä kasvavat kuusimetsät olisivat jotenkin kaunistuneet minun poissaollessani. Mutta oli myös mukavaa huomata, että viikonlopun jälkeen oli oikeastaan ihan kiva palata takaisin Sallaan. Sunnuntaina ei iskenyt samanlaista pientä ahdistusta kuin viime vuonna, kun piti lähteä mökiltä raskaan koulutyön pariin ja pääkaupunkiseudun hälinään.


Lue myös kirjoitus viime vuoden kekristä täältä.