Taskut täynnä

Tässä ystävänpäivän kunniaksi muutamia rakkaudentäyteisiä luontokuvia viimeisimmän vuoden ajalta. Lähtekäämme siis katsomaan, miltä ystävyys ja rakkaus näyttävät ihmiskunnan ulkopuolella. Treffeillä K uukkelit viettävät koko ikänsä saman kumppanin kanssa, eli ne  ovat inhimillisesti ajateltuna varsin romanttisia lintuja. Tämän romantiikkaa henkivän kuvan otin ihan vain ystävänpäivää varten, ja siinä sai taas huomata, miten kuvauksellisia nuo kuukkelini ovatkaan. Melkein jo ammattimalleja. Kulkijan kaveri Kuukkelit eivät osoita rakkautta pelkästään toisilleen, vaan myös ihmisille. Se taas on varmasti seurausta siitä, että ihminen on aina ollut hyvä kuukkelille, onnenlinnulle, joka kantoi sisällään metsämiesten sieluja. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Yhdessä auringonnousuun Korppi on perinteisesti liitetty kuolemaan ja huonoon onneen, mutta itselleni korpista tulee ensimmäisenä mieleen viisaus, erämaat - ja rakkaus. Korppiparisku...

- Hyvää päivää, sanoi kuukkeli. - Hyvää päivää, vastasi kohteliaasti nuori tyttö, joka kääntyi katsomaan, mutta ei nähnyt ketään. - Minä olen täällä, kuului ääni pihapuun latvasta. - Kuka sinä olet? tyttö kysyi. Olet hyvin sievä... - Minä olen kuukkeli, sanoi kuukkeli. - Tule leikkimään kanssani, tyttö ehdotti. Minulla on sinulle rusinoitakin. - En voi leikkiä kanssasi, kuukkeli vastasi. Minua ei ole kesytetty. - Ai anteeksi, sanoi tyttö. Mutta hetken mietittyään hän lisäsi: - Mitä tarkoittaa kesytetty? - Kesytetty on sama kuin solmia siteitä. - Solmia siteitä? - Aivan niin, sanoi kuukkeli. Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen nuori tyttö kuin satatuhatta muuta ihmistyttöä. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin lintu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ...

Paljon olisi kuvia ja kirjoitettavaakin tänne blogiin, mutta jotenkin sitä ei ole vain ehtinyt. Täällä kun tuo luonto kutsuu vapaa-ajalla enemmän kuin tietokoneella näpyttely... Tässä nyt kuitenkin edes pieni kuvakooste syksystä kauniissa ja rauhallisessa Itä-Lapissa. Parista retkestä haluan vielä kirjoittaa omat postauksensa kunhan kerkiän, nyt suuntaan kuitenkin pitkästä aikaa etelään suvun kekrijuhlaa viettämään. Kullaojan putous Sallan Naruskalla. Vesimäärältään pieni mutta silti erittäin kaunis. Hieman toisella puolella Naruskaa tuli vastaan mieluisa uusi tuttavuus, hiiripöllö. Uutta pannua testaamassa. Muutamat kahvit saa vielä kietellä, ennen kuin on nokipannu nimensä ansainnut. Kivettyneitä aaltoja Savukosken Kivitunturilla Tämä kivitunturin viereinen huippu kutsui kulkijaa, vaikkein sinne valmista polkua mennytkään.  Luojanluomalaavu Kivitunturilla. Yksi Sallatunturin pitkäkorvaisista asukkaista. Riekkojakin tulee tuntureilla u...

Eilen se sitten tapahtui: eksyin metsään. Olenhan minä ollut eksyksissä ennenkin, mutta tämä oli ensimmäinen kertani täällä Lapissa. Lähdin alas tunturin etelärinnettä hieman liikaa länteen päin, ja väistellessäni kivikoita ja soita käsitykseni reitin itä-länsisuunnasta hämärtyi entisestään. En vain löytänyt takaisin pienelle pistotielle, jolle olin jättänyt autoni. Tiesin kyllä, että jos jatkaisin suoraan etelään, tulisin poikittain kulkevalle isolle hiekkatielle, jolta voisin kävellä auton luo. Se tosin tietäisi joitakin lisäkilometrejä kävelyä, ja olin jo melko väsynyt tunturin valloituksen jälkeen. Silloin luokseni lennähti kuukkeli. Lähestyessäni lintua se lensi aina hieman eteenpäin ja istahti oksalle tai kannon nokkaan istumaan, ikään kuin odottamaan minua. Mieleeni muistuivat kaikki nuo tarinat, joissa kuukkelit auttoivat eksyneitä kulkijoita tai jopa johdattivat kullankaivajat parhaiden kultasuonien luokse. Kuukkeli liikkui kohti itää, ja ajattelin, että ehkä olin sittenk...

Onnenlintu, sielulintu, kulkijan kaveri, metsän emäntä... Kuukkelilla on monta lempinimeä, joista voi päätellä miten rakastettu lintu onkaan kyseessä. Ennen kuukkelien uskottiin olevan metsämiesten sieluja, jotka kuolemansa jälkeen palasivat tähän maailmaan linnun hahmossa. Kuukkelin vierailu toi onnea metsänkävijöille, eikä näitä lintuja saanut tietenkään missään nimessä tappaa tai vahingoittaa. (Sehän olisi kuin tappaisi vanhan metsäkaverinsa!) Ihminen on siis aina ollut hyvä kuukkelille, minkä ansiosta kuukkelin ja ihmis en suhde on kehittynyt hyvin  lämpimäksi ja luottavaiseksi. Itse en ollut tätä taianomaista sielulintua päässyt koskaan aiemmin kohtaamaan, joten olin aivan onnessani, kun saimme Saariselällä aamaisseuraksi kokonaisen kuukkeliperheen. Siinä ne hyppelivät nuotion ympärillä ja noukkivat murusia maasta, ja aika pian ne pyrähtivät tuttavallisesti kämmenellekin. Ne katsoivat meitä syvälle silmiin ja väkisinkin siinä tuli sellainen kumma olo, että oltaisiin ...