Ihmeellinen Pyhä-Nattanen

Pyhä-Nattanen oli se yksi paikka, jonka halusin Lapissa ollessani nähdä. Kaikeksi onneksi myös siskoni oli yhtä ihastunut tuohon tunturiin kuin minäkin, joten suuntasimme Sodankylän pohjoisosiin hänen Lapin vierailunsa aikana. Matka sujui joutuisasti kun mukana oli seuraa, eikä tarvinnut itse ajaa koko matkaa.

Polku tunturin huipulle oli pari kilometriä pitkä ja kohtalaisen helppo. Pyhä-Nattasen laelta avautuivat kauniit maisemat erityisesti pohjoiseen, jossa komeilivat muut Nattastunturit komeampina kuin mitä olin kuvien perusteella kuvitellut. Ei ihme, että tätä maisemaa on luonnehdittu jopa "viimeiseksi näyksi, minkä toivoisi näkevän ennen kuolemaa...".

Saamenkielestä nimensä saaneet Nattastunturit eli "Tissitunturit".

Mutta se mikä tekee Pyhä-Nattasesta erityisen on se, että siellä on upeiden maisemien lisäksi jotain vieläkin ihmeellisempää: kivitooreja. Ne ovat muurimaisia kivimuodostelmia, suoraseinäisiä ja ikään kuin pienistä murikoista kasattuja. Toorit ovat melkein liian käsittämättömiä ollakseen luontoäidin kätten töitä, ja niitä katsellessa ymmärtää hyvin, miksi tämä paikka on ollut saamelaisille pyhä. 

Toorit ovat kovaa kiviainesta, joka on jäänyt jäljelle muun kiven rapautuessa pois sen ympäriltä. Nimesä toorit ovat saaneet ukkosenjumala Thorilta.

Huipulla on myös vanha palovartijan maja, jossa söimme siskon kanssa eväitä ja katselimme ulkona pyryttävää lunta. Kunnon tunturin tapaan Pyhä-Nattasella nimittäin vuoroin paistoi aurinko ja vuoroin satoi lunta. Tuima tunturin tuuli kuitenkin loisti poissaolollaan. 

Ainoa huono puoli Pyhä-Nattasessa oli se, että emme suinkaan olleet ainoita, jotka pitivät tätä tunturia kiehtovana paikkana. Ihan mistään tungoksesta ei voida tietenkään puhua, mutta huipulla sai kuitenkin hieman odottaa, että sai kuvia joissa ei näkynyt muita ihmisiä. Myös pieni parkkipaikka oli varsinkin poislähtiessämme aivan täynnä autoja. 

Pyhä-Nattaella tulee myös muistaa, että alue kuuluu Sompion luonnonpuistoon, eli siellä ei saa poiketa merkityltä reitiltä. Se on tietenkin luonnon kannalta tärkeä ja hyvä asia, mutta hieman meitä kuitenkin harmitti, kun emme päässeet katsomaan Pyhä-Nattasen matalamman huipun kivitooreja. Sinne kun ei polku vienyt. 

Mutta siis, kaikenkaikkiaan Pyhä-Nattanen täytti hyvin odotuksemme, ja oli vähintään yhtä hieno paikka kuin olimme kuvitelleetkin. Ainutlaatuinen ja ihmeellinen tunturi.