Kekri - melkein kuin toinen joulu

Tätä juhlaa on odotettu kuukausikaupalla. On otettu talteen satokauden antimia ja laitettu korvan taakse kaikki parhaat reseptit ja ideat, joita on tullut vuoden aikana vastaan. Kun kekrin aika sitten vihdoin koittaa, koko suku kokoontuu yhteen, pöydät katetaan notkuviksi herkuista ja syödään tuntikaupalla. Melkein kuin joulu olisi.

Pyy-alkupalat

Itse asiassa vanhoina, pakanallisina aikoina kekri oli meidän joulumme. Satokauden päättyminen oli suuren juhlan paikka: vuoden raskas työ oli saatu päätökseen ja oli aika siirtyä "talvilevolle". Tarjolle pantiin sadon parhaat antimet, syötiin ja juotiin ylenpalttisesti ja kekripukeiksi pukeutuneet nuoret kiertelivät taloissa. Kaikki olivat tervetulleita nauttimaan juhlapöydän antimista ja myös vainajien kestitseminen oli olennainen osa kekriä.

Kantarelli-torvisienikeitto, omenaleipä ja sienilevite.

No, sitten tuli kristinusko ja joulu, ja kekri painui unholaan. Vai unohtuiko se sittenkään? Oletteko nimittäin koskaan ihmetelleet, miksi joulupukki on suomeksi juuri joulupukki? Entä miksi juurekset kuuluvat olennaisena osana suomalaiseen joulupöytään? Ja minkä takia aattona käydään läheisten haudoilla ja joululauluissakin esiintyy niin paljon kuolleita sukulaisia? No siksipä tietenkin, että eivät ne kekriperinteet ole täysin kadonneet, vaan moni niistä on siirtynyt muihin juhliin. Myös tinan valaminen on peräisin kekreiltä, sillä ennen vahnaan vuoden ajateltiin vaihtuvan syksyllä sadonkorjuun aikoihin. Sana kekri tuleekin muinaisesta pyörää tai kiertoa tarkoittavasta kekra / kekraj -sanasta.

Eli ei se kekri ole mihinkään hävinnyt kulttuuristamme, se on vain mennyt vähän piiloon. Sen voi löytää uudelleen. Suosittelen lämpimästi lähtemään kekriä etsimään, sillä ainakin meidän suvussamme se on onnistuttu herättämään jälleen eloon. Eikä se edes tuntunut siltä, kuin olisimme alkaneet viettää jotain uutta, vierasta juhlaa, vaan kekri tuntui jollain tapaa tutulta. Juuri tällaista lämminhenkistä nautiskelun ja yhdessäolon juhlaa synkeä syksy kaipasikin.

Viime vuonna kirjoitin hieman enemmän sukumme kekriperinteestä, mutta lyhyesti sanottuna meidän kekreillämme tarjoilujen pääosassa ovat luonnon antimet, ja juhlimme siis tavallaan luonnon satokauden päättymistä. Ja onhan tuo suomalainen luonto sen verran hieno juttu, että kyllä sitä kelpaa kerran vuodessa juhlistaakin. 

Sieniwokkia, teertä suklaisessa kastikkeessa, sieninyytti ja grillattuja tatteja. Suklaa ja aurajuusto ovat yllättävä mutta maukas yhdistelmä kastikkeessa!

Tänä vuonna aloitimme kekrit lauantaina päivällä makkaranpaiston merkeissä. Kokoonnuimme isän rakentamalle uudelle laavulle ja herkuttelimme lähitilalta haetulla ylämaankarjanmakkaralla (sillä mikäpä kekrinuotiolle paremmin sopisi kuin eettinen ja laadukas luomumakkara, joka on vieläpä ihan lähiruokaa). 

Lauantain kekri-illallisella oli tarjolla metsän antimia eli sieniä, riistaa ja marjoja, ja sunnuntain kekrilounaalla pääosassa olivat veden antimet. Kaksi päivää saatiin siis syödä mitä parhaimpia herkkuja loistavassa seurassa. Vieläkin makunystyrät myhäilevät kun ajattelen viikonlopun tarjoiluja... 

Kekri-illallinen

Pyy-alkupalat 

(pyy, omena, päärynä, punasipuli, chili, ruissipsi) 

+ kaskijallu

Kantarelli-mustatorvisienikeitto

Omenaleipä & kantarellituorejuustolevite

Sieni-kasviswokki

Itämaiset kaalisuppilovahveronyytit

Grillatut tatit

Teertä suklaisessa punaviinikastikkeessa (punaviini, suklaa, mustaherukkahyytelö, sinihomejuusto)

Hirvenpaisti

Hasselbackan perunat

Myskikurpitsa chili-persiljavoilla

Puolukka-omenakukko & jäätelö

Juomina pienpanimoiden oluita, sahtia, viiniä.

Hirveä, hasselbackan perunaa ja myskikurpitsaa

Isä oli ostanut sahtivierrettä, joten kerrankin meillä oli kekreillä  seudun perinnejuomaa eli sahtia. Jos sahti ei ole tuttu niin kyseessähän on muinaisolut, josta siihen tottumattomat eivät yleensä tykkää yhtään, kun taas sahtialueilla syntyneille se on suorastaan juomien aatelia. Itse syntyperäisenä sysmäläisenä tietenkin pidän kovasti sahdista, vaikken muutoin suuri oluen ystävä olekaan. Joku päivä haluaisin opetella valmistamaan tätä juomaa ja tuoda kekreille alusta asti itse tehtyä sahtia.

Sahtia

Ihanan syksyisen makuinen puolukka-omenakukko. 

Luonnon satokausi oli marjojen kannalta melkoisen kitsas tänä vuonna. Puolukkaa tuli hyvin niukasti, joten päätin hyödyntää ruoanlaitossa enemmän karpaloa, mikä toikin ihan mukavaa vaihtelua. Lisäksi kävin keräämässä vähän variksenmarjaa ja tein ensimmäistä kertaa mehukasta ja metsäisen makuista variksenmarjahyytelöä. Kokeilin myös keittää kuusenkerkkäsiirappia, jonka maku oli aika hauska, marjaisan tamminen. 

Muiden kuin marjojen osalta metsä oli kuitenkin antelias: sieniä nousi syksyn sateiden myötä, herkkutatit olivat priimalaatua ja metsästäjätkin saivat kaksi pyytä ja teeren. Riistalintuja en ollutkaan ennen päässyt maistamaan. 

Ahdin antimista meillä oli tarjolla tuttuja ahvenia ja haukea, mutta myös jotain uutta. Halusimme kokeilla sopiiko made muuhun kuin keittoon ja teimme siitä leivitettyjä madekalapuikkoja. Oikein hyviä olivat, eli on mateesta muuksikin kuin keittokalaksi. Savusiian sijasta tarjolla oli tällä kertaa Tainionvirrasta narrattu komea taimen, uusi tulokas kekripöytään sekin.

Horsmankukkalimonadi herätti ihastusta niin värinsä kuin makunsakin puolesta.

Kekri-lounas

Horsmankukkalimonadi -alkumalja

Vuohenjuustolla täytetyt tatinlakit 

& puolukka-kuusenkerkkäsurvosta

Ahven- ja haukifileleivät

Haukifile-hampurilaiset nokkossämpylöillä

Lampaankääpäranskalaiset

& Variksenmarjahyytelö

Savustettua Tainionvirran taimenta

Puolukkainen kastike kalalle

Syyssalaatti (omena, karpalo, aurajuusto, kuusenkerkkäsiirappipähkinät) & punainen karpalokastike

Made by Jarmo (madepuikot)

Haukisipsit

Edellispäivän perunoita ja kurpitsaa

Kuusenkerkkäsiirappi

Pipari-karpalojäätelö & kinuskikastiketta

Kahvi

Vuohenjuustolla täytetyt tatinlakit ja puolukka-kuusenkerkkäsurvosta. Tässä yhdistyivät ihanasti metsäiset maut.

Haukihampurilainen, lampaankääpäranskalaiset ja variksenmarjahyytelöä.

Karpalosalaattia, savutaimenta, puolukkaista smetanakastiketta, madepuikko

Pipari-karpalojäätelö, piparimurua, kinuskikastiketta & jäisiä karpaloita

Siinä missä moderni Halloween on vähän sellainen ylitseampuva, amerikkalainen krääsäjuhla, liittyy kekriin ennen kaikkea laatu ja aitous. Laadukas kotimainen ruoka, satokauden tuoreet tuotteet, pienpanimoiden kekrioluet (sellaisiakin löytyy nykyään!) sekä kynttilät pimeässä syysillassa luovat kekreille omanlaisensa tunnelman. Suureksi ilokseni olen kuullut kekrin suosion kasvaneen viime vuosina, eli ehkei tämä hieno ja ikioma juhlamme tule sittenkään jäämään näyttävän amerikanserkkunsa varjoon. Tai niin ainakin toivon.

Taidan lopettaa kirjoitukseni melkein samalla tavalla kuin viime vuonnakin: kutsukaa siis ystävät tai sukulaiset koolle, laittakaa hyvää ruokaa satokauden antimista ja nauttikaa yhdessä syksyisen illan tunnelmasta. Lähtekää etsimään kadonnutta kekriä. 

Lue lisää kekriperinteestä :

kekri.fi

Taivaannaula
SKS:n verkkojulkaisu