maanantai 1. toukokuuta 2017

Kukerruskausi - teeren soidin



Olen siitä onnekkaassa asemassa, että voin seurailla teerien soidinta aamuisin ihan vain mökkisohvalla istuen, samalla aamuteetäni juoden. On ihanaa kurkistaa ulos ikkunasta ja nähdä lintujen tepastelevan ja välillä suorastaan tanssivan keskellä jäätynyttä järveä. Ulko-oven avatessani kuulen, miten koko järvi kaikuu teerien pulputtavasta kukerruksesta. Sitten vain aamupalaa pöytään, kiikarit käteen ja katselemaan Avaraa luontoa ihan livenä.


Alueen teeret ovat soidintaneet mökkijärvellämme iät ja ajat. Joskus niitä on ollut enemmänkin, yli kymmenen, mutta nyt määrä on vähentynyt noin kuuteen. Kukerrusta kuuluu kylläkin nykyään myös jostain metsien siimeksistä, joten toivottavasti osa teeristä on siirtynyt paremmille soitimille kirjaimellisesti, eikä vertauskuvallisesti. Soidinalue sijaitsee järven saarten ympäristössä, ehkä parinsadan metrin päässä mökistä, eli paljaalla silmällä ei yksityiskohtia kovin hyvin erota. Mutta onneksi on kiikarit.


Minulla oli viime viikolla vapaata yliopistolta, joten suuntasin lomailemaan mökille Vuorenkylään. Teeriä tuli siis seurailtua ahkerasti monina aamuina, ja nämä linnut ovatkin tulleet tässä kevään mittaan varsin tutuiksi. Kaksi teertä ovat selvästi vanhoja ja sisukkaita ukkoja, soitimen herroja, jotka ovat paikalla aina ekat ja vikat. Ne ovat myös ainoita, jotka oikeasti taistelevat parhaasta soidinpaikasta, ja ajavat oitis reviirilleen saapuvat muut kukot matkoihinsa. Loput teeret ovat kenties nuorempia ja saapuvat soitimelle hieman satunnaisemmin. Ne saattavat vain käväistä järvellä, ja aika usein ne pelkästään katselevat soitimen menoa pyrstöt supussa.

Soitimen herrat
Taistelevat konkarit ja nuori sivustakatsoja
Kerran eräs harittavasulkainen teeri saapui jäälle keskipäivän aikaan. Yleensä teeret soidintavat suunnilleen auringonnoususta aamukahdeksaan asti, ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun näin teeren soitimella päiväsaikaan. Päivä oli vielä oikein kurja ja harmaa, mutta siellä se kukko vain kukersi yksinään vesisateessa. Siinä vasta sitkeä, tai epätoivoinen kaveri, riippuen siitä miltä kantilta asiaa katsoo :D

Yksinäinen teeri vesisateessa

Naarasteeriä näkee paikalla harvemmin, itse olen vain yhtenä aamuna sattunut huomaamaan tyttöteeren jäällä. Silloin kyllä kävi soitimella kova kuhina!

Naarasteeri kävi katsastamassa tarjonnan
Yhtenä aamuna päätin hiipiä saaria lähempänä olevaan kivikkoniemeen, jotta saisin hieman parempia kuvia näistä lyyrapyrstöistä. Edellisenä aamuna teeret olivat nimittäin siirtyneet tavallisesta poiketen suurimman saaren toiselle puolelle, eli melko lähelle tuota mainitsemaani niemeä. Heräsin aikaisin, otin sienikeittoa termariin mukaan ja piilouduin suuren kiven taakse. Mutta tietenkin tuona aamuna teeret lensivät jälleen tavanomaiselle paikalleen kauas niemestä, ja jäivät suurelta osin piiloon saaren taakse. Kaikesta huolimatta sain sentään kenties astetta parempia kuvia kuin mökistä käsin, kun aamuaurinko osui lintuihin hieman eri tavalla tuosta suunnasta katsottuna. Ja se oli joka tapauksessa kaunis aamu syödä retkiaamupalaa kukerrusta kuunnellen.

Viimeisenä lomapäivänäni yksi teeristä tuli soidintamaan lähemmäs mökkiä, ja sain otettua kevään parhaan teerikuvani (tai ainakin tarkimman). Se oli mukava lopetus teerien katselulle tältä keväältä.

Viimeinen aamu teeren soitimella

Pieni lisäys sulkakokoelmaani

PS. Löysin viime viikolla kävelyllä teeren pyrstösulkia. Näistä saisi vaikka kauniin 20-luvun tyylisen hiuskoristeen!



4 kommenttia:

  1. Oooh, olet kyllä todellinen onnenpekka! Aitiopaikka Avaraan luontoon ja upeat sulatkin vielä löytyi koristeeksi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhempani ovat tosiaan valinneet loistavan mökkipaikan! Ja hyvä että rakensivat vielä jättisuuret ikkunatkin :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...