Jättiläisten ja lilliputtien metsä

Tällä teollisuusmetsien aikakaudella on aina mukava yllätys eksyä keskelle oikeaa ikimetsää. Tietenkin teollisuusmetsäkin voi olla todella kaunis, mutta on näissä täysin luonnontilaisissa kuusikoissa silti jotain erityistä taian tuntua. Sellaisessa paikassa alkaa väkisinkin nähdä jälkiä entisaikojen jättiläisistä, menninkäisistä ja keijukaisista.

Löysimme perheeni kanssa tämän satumetsän hieman puolivahingossa. Päätimme kerran tässä keväällä käydä pienellä retkellä mökkimme lähiympäristössä, ja etsiskelimme kartasta jotain mielenkiintoisen näköistä paikkaa. Valintamme osui Paljakonpuroon, josta emme siis tienneet etukäteen oikein mitään.

Paljakonpuro paljastui sieväksi pieneksi metsänoroksi, joka virtasi ihanan ikimetsän läpi. Siellä ei näkynyt ainuttakaan ihmisen jalanjälkeä tai moottorisahalla kaadetun puun kantoa. Ainoat sammaleeseen painuneet jäljet olivat peräisin hirven sorkista.

Hirvien lisäksi metsässä näkyi asustaneen myös jättiläisiä, jotka olivat katkoneet puita ja rakennelleet kivenjärkäleistä torneja. Jättimäisiä olivat myös monet kuuset ja käävät.

Jättiläisen pinoamia kiviä?

Suurten ihmetysten lisäksi metsän kätköistä löytyi myös jotain pientä ja kaunista, nimittäin lilliputtien linna.

Lilliputtien linna

Kukahan siellä asuu?

En ole ihan varma, mikä ötökkä linnoituksen oli  kaivertanut, mutta voisikohan olla vaikka hevosmuurahainen?? Taitavia veistäjiä siellä on joka tapauksessa asustanut! Meistä linna oli kuin pienoisversio Petran muinaisesta kaupungista, joten voisipa sen nimi olla myös Muurahaisten Petra :)

Petran kallioon kaiverrettu kaupunki Jordaniassa, jossa meidän lisäksemme myös mm. Indiana Jones on seikkaillut.

Linnoituskannosta kaatunut puu

Tuntui, etteivät ihmeet meinanneet millään loppua tuosta metsästä. Olen usein ihastellut vanhoista kannoista kohoavia uusia puuntaimia, jotka näyttävät kasvavan kuin luonnon omassa kukkaruukussa. Ne kuvastavat mielestäni hauskasti uutta alkua ja luonnon kiertokulkua. Useimmiten nuo taimet näyttävät kutakuinkin tältä:

Olen miettinyt, kasvavatko nuo puut koskaan oikeiksi puiksi, niitä kun näkee aina vain pieninä taimina. Loppuvatko ravinteet tai luhistuuko vanha kanto pois niiden alta jossain vaiheessa? Näitä pieniä kantopuita oli tässäkin satumetsässä runsaasti, mutta sitten eteemme tulikin tämä:

Kannoista kasvavat taimet pystyvät siis näköjään joskus kasvamaan ihan oikean puun mittoihin!

Luonnon omassa kukkaruukussa

Kaikessa rumuudessaan jotenkin viehättävä kuusi :)

Paljakonpuron metsässä jokainen puu sai kasvaa juuri sellaiseksi kuin halusi, ja se näkyi kauniisti maisemassa; metsän kuusia ei oltu todellakaan yhdestä ja samasta puusta veistetty! Toivotaan, että paikka pysyy satumaisena ikimetsänä vielä tulevaisuudessakin.

Olipa kyllä hyvä lähialueen löytöretki tuolla kertaa!