Aamiainen kuukkelien seurassa
Onnenlintu, sielulintu, kulkijan kaveri, metsän emäntä... Kuukkelilla on monta lempinimeä, joista voi päätellä miten rakastettu lintu onkaan kyseessä. Ennen kuukkelien uskottiin olevan metsämiesten sieluja, jotka kuolemansa jälkeen palasivat tähän maailmaan linnun hahmossa. Kuukkelin vierailu toi onnea metsänkävijöille, eikä näitä lintuja saanut tietenkään missään nimessä tappaa tai vahingoittaa. (Sehän olisi kuin tappaisi vanhan metsäkaverinsa!) Ihminen on siis aina ollut hyvä kuukkelille, minkä ansiosta kuukkelin ja ihmisen suhde on kehittynyt hyvin lämpimäksi ja luottavaiseksi.
Itse en ollut tätä taianomaista sielulintua päässyt koskaan aiemmin kohtaamaan, joten olin aivan onnessani, kun saimme Saariselällä aamaisseuraksi kokonaisen kuukkeliperheen. Siinä ne hyppelivät nuotion ympärillä ja noukkivat murusia maasta, ja aika pian ne pyrähtivät tuttavallisesti kämmenellekin. Ne katsoivat meitä syvälle silmiin ja väkisinkin siinä tuli sellainen kumma olo, että oltaisiin kohdattu ennenkin. Ymmärrän hyvin, mistä tuo sielulintu-myytti on saanut alkunsa!
 |
| Retkiaamiainen nuotion ääressä. |
 |
| Kuukkelit ilmestyivät eteemme kuin tyhjästä. Kaikenlaisia taikatemppuja nämä myyttiset linnut osaavatkin! |
 |
| Kuin olisi kohdannut vanhan ystävän... |
Seuraa somessa:
Tuo on unelma,jonka pelkään jäävän toteutumatta! Kaunis lintu, olitpa onnekas!
VastaaPoistaMinäkin olin tästä jo pitkään haaveillut! Tiesin jo etukäteen, että kuukkelista tulisi yksi lempilinnuistani jos sen joskus kohtaisin :)
PoistaKuukkelin katseessa ja tavassa lähestyä ihmistä on todellakin jotain hyvin koskettavaa. <3 Kun ensimmäistä kertaa pääsin ruokkimaan kuukkelia luonnossa, olin sattumoisin juuri vanhan saivojärven luona - symboliikkaa kerrakseen. :D
VastaaPoistaKuulostaapa ihanan mystiseltä kohtaamiselta! :)
PoistaUpeat kuvat kauniista linnusta :) Ja olivatpa ne rohkeita, kun uskalsivat tulla syömään kämmeneltä!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaTodella symppiksiä lintuja!
VastaaPoistaOlivat kyllä aivan ihastuttavia!
PoistaKuukkelit ovat kyllä ihanan luottavaisia ja tulevat uteliaina lähelle. Olen kuukkeleita jututtanut joskus Rukalla, suloisia. ~Katja
VastaaPoistaOli kyllä uskomatonta miten luottavaisesti kuukkelit suhtautuivat ihmisiin. Kaikki muut nuotioaikan linnut (tai siis lähinnä tiaiset) vain seurailivat meitä turvallisen välimatkan päästä.
PoistaKainuussa vanhat sanoivat kuukkelia rahalinnuksi. En tiedä miksi. Lapissa kuukkelit ovat luottavaisia. Niillä taitaa olla symbioottinen suhde lapinkävijöihin.
VastaaPoistaSitä lempinimeä en vielä tiennytkään! Mutta jostain kuulin tarinan kuukkelista, joka oli johdattanut kullanhuuhtojan oikean kultasuonen kohdalle. Ehkä tuo nimi juontuu jostain samankaltaisesta tarinasta ja tuosta onnen tuonnista?
PoistaIhan epäreilua ettei meillä ole kuukkeleita juuri täällä päin. Välillä metsässä tulee vastaan pari mutta enempää niitä ei näy. Sanotaan että kuukkelit pelkäävät sinistä väriä mutta eivät näköjään ainakaan vaaleansinistä! :D
VastaaPoistaAi enpä tiennytkään tuosta pelosta sinistä kohtaan! Onneksi eivät säikkyneet kuitenkaan vaaleansinistä huiviani :D
PoistaOvatko ne todella noin luottavaisia? Sympaattisen hellyttäviä otuksia.
VastaaPoistaKuukkelit on luonnostaan todella luottavaisia, mutta ei nekään tietenkään ihan ensimmäistä kertaa ihmisen nähdessään tule kädeltä syömään, pitää niidenkin vähän tottua ihmisiin ennen sitä. Mutta ympärillä pyöri myös kaikenlaisia tiaisia jotka eivät kovin lähelle uskaltautuneet saatika kädelle tulleet, eli selvästi muita lintuja helpommin nämä kuukkelit kesyyntyvät.
Poista