Aavekukka

Lehtivihreätön mäntykukka näyttää väkisinkin hieman aavemaiselta. Yleensä lehtivihreä on kasveille elinehto, mutta tämä kukka on keksinyt keinon pärjätä ilmankin: se nimittäin ottaa kaiken tarvitsemansa sienirihmaston välityksellä männyltä, tai joskus joltain muulta isäntäkasvilta. Koska mäntykukka ei anna puulle mitään korvaukseksi elättämisestään, lasketaan se siis loiskasviksi. Se saa elantonsa valmiina männyltä, ja voi itse vain keskittyä kukkimaan ja näyttämään kauniilta.

Mäntykukka on hieman sienimäinen kasvi. Kukintansa se aloittaa vasta loppukesällä, eli niihin aikoihin kun sienetkin heräilevät, ja joinakin kesinä se ei välttämättä nouse maan pinnalle laisinkaan. Tänä vuonna mäntykukkia on kuitenkin näkynyt runsaasti, johtuen luultavasti kosteasta kesästä. Yleensä hyvinä sienivuosina myös mäntykukat kukoistavat.

"Koura"

Enkelin siivet...

Hieman vanhempi mäntykukka.

Tyypillisimmin mäntykukkia löytää kuivilta mäntykankailta, sekametsistä, harjuilta ja kalliopainanteista, mutta koska kyseessä on oikukas ja arvaamaton kasvi, voi sen etsiminen olla hankalaa. Vaikka löytäisi kaikin puolin otolliselta näyttävän paikan, ei kukka kuitenkaan välttämättä siellä viihdy. Toisaalta taas mäntykukkaan voi törmätä sellaisissakin paikoissa, jotka eivät näytä yhtään sen tyypilliseltä kasvuympäristöltä. Tänä kesänä löysin mäntykukkia esimerkiksi suolta ja pelkkää kuusta kasvavasta metsästä.

Kummitus hämärässä kuusimetsässä.

Kukat ovat läheltä katsottuna hauskan pörröisiä.

Mäntykukka elää vähän epäreilusti, mutta sen verran kummallinen ja erikoinen kasvi se on ettei siitä silti voi olla pitämättä. Ja onneksi mänty on vahva puu. Se kyllä jaksaa elättää juurellaan tällaisen pienen itsekkään kaunottaren. 

Kaunotar

Seuraa somessa: