Taskut täynnä

Ajattelin etukäteen, että Lapin vuodenajoista kesä tarjoaisi minulle kaikkein vähiten uutta ja yllättävää, sillä olivathan lähes kaikki aikaisemmat pohjoisen reissuni sijoittuneet juuri kesäaikaan. Ja ehkä juuri sen vuoksi se minut niin yllättikin. On kuitenkin eri asia elää Lapin kesää yksittäisen viikon ajan kuin nähdä miten se alkaa, etenee ja loppuu. Ja ennen kaikkea, ymmärtääkseen Lapin kesän todellisen, haikean kauneuden, on ensin koettava pitkä ja ankara talvi. Lapin kesä on lyhyt ja vähäluminen Saappaat vai sukset, mietin lähtiessäni metsään toukokuun viimeisellä viikolla. Päädyin sitten kuitenkin jälkimmäisiin, sillä onhan se meno joutuisampaa suksilla, ja hiihtäminen shortseissa kuulosti aika hauskalta kokemukselta. Loppujen lopuksi se olikin ihan hyvä valinta, sillä paikoin lunta oli vielä saappaan varren verran. Ilma oli lämmin, puro pauhasi, sukset suhisivat ja kimalaiset ja kaukainen moottorikelkka pörisivät. Kesän ja talven äänet sekoittuivat toisiinsa. Hii...

Lähdin eilen retkelle kesäyöhön. Sääennuste näytti enimmäkseen pilvistä, mutta tarvitsin kuvia seuraavaa viikonloppua varten, joten olihan se lähdettävä yrittämään. Minua nimittäin pyydettiin Visit Laplandin vierailevaksi tähdeksi, ja kaikki kuvani olivat vähän turhan talvisia, jopa ne ihan lähiviikkoina otetut. Nyt tarvittaisiin siis jotain kivoja, kesäisempiä kuvia. Suuntasin pohjoisemmalle Sallatunturille, joka on perinteisesti ollut minulle hieman oikukas säiden suhteen. Taivas oli lähes kokonaan pilvessä, ja toiveeni auringon näkemisestä eivät täten olleet kovin korkealla. Kesäyön tunnelma sai kuitenkin hyvälle mielelle: linnut lauloivat, ilma oli valoisa ja mikä tärkeintä, olin eilen ensimmäistä kertaa luonnossa ilman lumikenkiä tai suksia. Miten mukavalta paljas maa tuntuikaan saappaiden alla. Yleensä taivas on vetänyt pilveen juuri päästyäni tuon tunturin huipulle, mutta nyt kävikin päinvastoin. Pieni kaistale taivasta kirkastui lähellä taivaanrantaa, ja laskeva aurinko ...

Olen ehdottomasti aamuihminen. En yleensä jaksa valvoa myöhään yöhön, enkä ole koskaan osannut nukkua pitkälle aamupäivään. Välillä sitä täytyy kuitenkin uhrata yöunensa, jos haluaa nähdä ja kokea jotain uskomattoman kaunista, kuten syksyisen tähtitaivaan, talvisen kuutamon, leiskuvat revontulet - tai taianomaisen kesäyön. Söimme tässä eräänä iltana Kingiksiä mökillä, sellaisia joiden tikuista paljastui aina jokin mukava lausahdus, ja sekä minun että siskoni jätskitikussa luki "hulluttele vaikka koko yö". No eiköhän sitten lähdetä retkelle kesäyöhön, päätettiin yksissä tuumin. Yöretki oli ollut meillä suunnitelmissa jo koko alkukesän, mutta jotenkin se oli aina jäänyt toteuttamatta. Hyppäsimme aluksi mönkijän kyytiin ja lähdimme pienelle auringonlaskuajelulle. Ajoimme pitkin kiemuraisia ja mäkisiä hiekkateitä, pysähtyen aina jos tuli vastaan jotain kaunista tai mielenkiintoista (eli aika usein). Onneksi mönkijän saa kätevästi parkkeerattua melkeinpä mihin vain. ...

Tein  viime kesänä juhannuspöytään koivunhalkotortun, ja hyvin teki kauppansa tämä herkku. Resepti jäi tuolloin laittamatta tänne blogiin, mutta julkaistaanpa se sitten nyt, kun juhannus alkaa jälleen olla ajankohtainen.  Juhannushalon täytteessä maistuvat tietenkin suomalaisittain turkinpippuri, lakritsi ja metsämarjat. Kääretorttutaikinaa piristämään lisäsin hiukan sitruunaa, ja kuorrute saa mukavaa lisämakua ja makeutta valkosuklaasta.  Ainesosat: Kääretorttupohja 4 munaa 1,5 dl sokeria 0.75 dl perunajauhoja 1 tl leivinjauhetta 1 (luomu)struunan kuori raastettuna 2 tl sitruunasta puristettua mehua Täyte ja kuorrute 250 g mascarpone-juustoa 2 dl vispikermaa 75 g turkinpippurirouhetta (+vähän koristeluun) 0,5 dl lakritsikastiketta (+vähän koristeluun) 50 g valkosuklaata (3 rkl apteekin salmiakki-mixeriä, tai hieman salmiakkijauhetta) n. 0,5-1 litraa marjoja (esim. vadelmat ja mustikat sopivat ihanasti yhteen salmiakin ja lakritsin kans...

Aurinkohattu, kesähame ja kukkapelto. Tässä vielä muutamia hyvin kesäisiä kuvia, ennen kuin on aika siirtyä vähän syksyisempiin tunnelmiin. Itse asiassa varastossa olisi kyllä paljon muitakin kesäkuvia, jotka pitäisi tässä jossain välissä ehtiä julkaista, vaikka mieli tekisi jo alkaa kirjoitella sienistä ja muista syksyisistä jutuista.  Löysimme Salvian tilan kukkapellon ihan sattumalta, kun ajoimme siitä ohi matkalla eräälle naapurikunnan suolle. Olin juuri nähnyt Facebookissa kuvia Karkkilan upeasta kukkapellosta, ja kylläpä sitten riemastuinkin kun ihan tästä läheltä löytyi melkein samanlainen! Tuolloin meillä oli kuitenkin päällä sellaiset "metsävaatteet" ja ilmakin oli hieman sateinen, joten päätimme tulla paikalle uudestaan kuvailemaan jonakin kauniimpana päivänä, ja paremmissa vaatteissa.  Saapuessamme kukkapellolle uudelleen oli keli mitä ihanin ja kesäisin. Osa kukista oli nähtävästi jo lopettanut kukintansa, mutta uskomattoman kaunista siellä oli vieläkin. ...