Taskut täynnä

Piipitys ja pienten siipien hyrinä valtaa metsän, kun pyypoikue pyrähtää lentoon edessäni. Poikaset ovat vasta pieniä höyhenpalloja, mutta hyvin ne siivet näköjään jo kantavat. Näitä metsätipuja katsellessa sitä jaksaa aina ihmetellä, millaisia selviytyjiä eläinlapset osaavat olla.  Elämä edessä odottaa, vaan kyllä ne siivet jo kantaa. Metsäkanalintujen poikaset eivät ole mitään uusavuttomia ja hemmoteltuja kakaroita. Ne lähtevät pesästä miltei heti kuoriuduttuaan ja oppivat lentämään päivien tai viikkojen kuluessa. Pyynpojat osaavat lentää auttavasti jo neljän päivän ikäisinä, teerellä siihen menee viikko tai pari, ja metson siivet kantavat vasta 3-4 viikon iässä. Metsäkanalintujen poikasille ei myöskään kanneta ruokaa valmiina suuhun, vaan ne etsivät itse syötävänsä. Emot pelkästään näyttävät mallia ja johdattavat lapsensa hyville ruokamaille.  Teerirouvat ja koppelot pärjäävät mainiosti yksinhuoltajina. Sillä mihin sitä kukkoa edes tarvitsee, jos lapset ovat...

- Ajettaisiinko tällä kertaa sitä kivempaa reittiä? Sitä joka kulkee pitkin pieniä hiekkateitä ja on vähän hitaampi, mutta jonka varrella näkyy melkein aina jotain jännittävää? kysyin eräänä kevätiltana, kun olimme lähdössä mökiltä lapsuudenkotiini Sysmään. Ja tuskin olimme ehtineet kilometriäkään ajaa, kun vastaan tuli nuori kaunis hirvineito. Muutama haukkakin näkyi matkalla.  Hirviä näkyi myös eräänä päivänä Sysmässä. Nämäkin hirvet näimme autosta, ja onneksi juuri silloin, kun kyydissämme oli hollantilainen vieras. Ovatpa ne suuria, vieraamme ihasteli. Sysmässä pihassamme pyöri alkukesästä pieni suloinen rusakonpoika, jota sai kätevästi kuvattua suoraan ikkunasta. Ja viimeisenä vielä kuvia mökin alueella melko poikkeuksellisesta näystä, eli valkohäntäkauriista. Tämä kaunis pukki hyppäsi tien yli ja jäi sitten metsään katselemaan minua ja mönkijää. Koskaan ennen en ollutkaan kaurista täällä nähnyt, aina pelkästään hirviä. 

Kävelen pitkin vanhaa metsäautotietä ja saavun kohtaan, jossa kuusi on kaatunut tielle. Se on ollut siinä jo useita vuosia. Tämän maan omistajassa on hieman luonnonsuojelijan vikaa, minkä ansiosta metsä saa elää melko rauhassa omaa elämäänsä.  Silloin edessäni kasvavaan raitaan lentää pienehkö tikka. Suuni kääntyy hymyyn huomatessani, ettei se ole mikä tahansa nakuttelija, vaan pohjantikka, tuo vanhojen kuusimetsien ystävällinen asukas. Kaivan kameran varovasti repustani ja toivon, ettei lintu säikähtäisi liikkeitäni. Tikka kurkistaa muutaman kerran puun takaa, ja lentää sitten vielä lähemmäksi minua, ikään kuin tervehtimään metsän kulkijaa.  Viime kohtaamisesta on selvästikin ihan liian kauan aikaa, ajattelen itsekseni. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten tuttavallinen ja peloton lintu pohjantikka osaa olla. Se ei retkeilijöitä tai kameroita pelkää. Katselen, kun tikka liikkuu puuta pitkin, ja mietin, miten kaunis voi noinkin vaatimatomaton lintu olla. Sen h...

Toukohärkä. Siinä vasta kummallinen nimi koppakuoriaiselle. Vaikka toisaalta, kummallinen se on tämä hyönteinenkin, eli eipä sille mikään tavallisempi nimi varmaan sopisikaan.  Ensimmäisen kerran kohtasin toukohärän pari vuotta sitten. Se oli valtava ja muhkea, vähintään neljä senttimetriä pitkä, ja kaikin puolin kummallisen näköinen. Itse en sitä tunnistanut, mutta kovakuoriaisia nuorena kerännyt isäni muisti toukohärän jostain hyönteiskirjastaan.  Toukohärkä on ulkomuodoltaan melko hurja, ja se on oikeastikin vähän "pahis". Sen toukat nimittäin kiipeävät kukkaan ja matkustavat sieltä erakkomehiläisten mukana mehiläispesiin, joissa ne syövät munia, toukkia ja hunajaa. Se on siis tärkeän pölyttäjän ja siten "hyviksenä" pidetyn hyönteislajin loinen.  Toukohärkä kaivamassa kuoppaa munilleen. Tämä yksilö oli kooltaan pienempi kuin muut näkemäni toukohärät, "vain" 3 cm pitkä No, luontohan ei kuitenkaan luokittele eläimiä hyviksiin ja...

Kaarlo-metso on  vallannut pienen kukkulan omaksi valtakunnakseen. Tie soitimen kuninkaaksi ei kuitenkaan ole helppo. Kilpailijoita riittää joka nurkalla, ja salamurhaajiakin kuuluu olevan taas liikkeellä... Kuka metsoista lopulta voittaa kruunun ja koppeloiden sydämet? Tässä vihdoinkin se lupaamani kooste metson soitimelta. Tällä kertaa kirjoitin videoon myös pienen tarinan, jotta pääosissa olevat kukot ja soitimen tapahtumat tulisivat tutuiksi teillekin.  Videossa esiintyy ainakin neljä eri ukkometsoa sekä yksi nuori metsopoika, jotka kaikki saivat nimet Suomen presidenttien mukaan.  Eniten kameran edessä esiintyivät Kaarlo, Urho ja Mauno, jotka voi erottaa toisistaan pyrstön valkeiden kuviointien avulla. Kaarlon pyrstöstä löytyy mm. selkänikamia ja kirjaimia muistuttavia kuvioita, Urholta käyrävartinen nuoli ja kysymysmerkki, ja Maunon tuntomerkkeinä toimivat pyrstön kirves- ja x-kuviot.  Kaarlo, ensimmäinen oman valtakuntansa valloittanut metso....