Kekrit


Joskus muinoin kekri oli yksi vuoden suurimmista juhlista. Elämä pyöri maanviljelyksen ympärillä ihan eri tavalla kuin nykyään, ja sadonkorjuu oli tietenkin suuren juhlan paikka. Syksyisin kokoonnuttiin yhteen, katettiin pöydät täyteen sadon antimia ja juhlistettiin vuoden vaihtumista. Kekriin kuului lisäksi monenlaisia taikoja ja ennustuksia, ja myös haltiat ja eläimet saivat osansa kesteistä.

Kekrinä pukit, möröt sun muut naamioituneet kummajaiset kiertelivät talosta toiseen vaatien itselleen ruokaa ja juomaa. Jos kiertolaisia ei kohdeltu hyvin, saattoivat he uhata isäntäväkeä uunin rikkomisella. Kekrinä saatettiin myös polttaa kekrivalkeaa eli kokkoa.

Sittemmin kaupungistumisen ja kristinukson myötä tämä perinteinen pakanajuhla on vaipunut suurelta osin unohdukseen. Sanana kekri on kuitenkin vielä suomalaisille tuttu, ja joitakin kekritapoja on siirretty jouluun tai uuteen vuoteen: esimerkiksi tinan valaminen on peräisin kekreistä, ja sana joulupukkikin taitaa juontaa juurensa kekripukista.



Meidän suvussamme on yritetty hieman elvyttää tätä unohdettua perinnettä. Joka syksy kokoonnumme yhteen isäni puolen suvun kanssa, laitamme hyvää ruokaa ja syömme tuntikaupalla. Koska olemme enemmänkin luontoihmisiä kuin maanviljelijöitä, on meidän kekreissämme pääideana kerätä, kalastaa ja metsästää ruoka-aineksia itse luonnosta. Juhlistamme kekreissä siis ennen kaikkea luonnon satokauden päätöstä. Lisäksi ruoissa käytetään myös jotain oman puutarhan tuotteita, kuten yrttejä, omenoita ja perunoita. 



Kekrijuhla on meillä paisunut suuremmaksi vuosi vuodelta. Alun perin sitä juhlivat vain isäni ja hänen sisaruksensa, mutta sittemmin myös me "lapset" päästiin mukaan kesteille. Ja kun mukaan tuli lisää osallistujia ja kokkeja, paisui myös ruoan määrä niin suureksi, ettei sitä oikein jaksanut kaikkea kerralla syödä. Viime vuosina kekrijuhlamme onkin koostunut lounaasta ja illallisesta, jotka molemmat sisältävät lukuisia ruokalajeja. Käytännössä kekrit ovat siis yhtä syömistä koko päivän ajan.


Savusiikaa


Tänä vuonna pihlajanmarjat olivat suuressa osassa kekreissä. Ihan sitä yllättyi miten maukas marja se oikeastaan on, kun sen pakastaa, keittää ja pehmentää vielä makua sokerilla tai omenalla.


Hunnutettu omena-pihlajanmarjapiirakka. (Täytteenä omena-pihlajanmarjasosetta, pohjassa kanelia ja kardemummaa ja päällä vaniljamarenkia.)

Hirvenlihaviinapullat ja pihlajanmarjahyytelöä.


Harmi että unohdin jossain välissä illallista kuvaamisen kokonaan, enkä ottanut kauniista pihlajanmarjahyytelöpurkista kuvaa. Kuvaamatta jäi myös pihlajanmarjavispipuuro, joka oli yllättäen väriltään kuin kaakaota ja maistui ihan kanelilta ja kardemummalta (näitä mausteita ei siis puuroon oltu lisätty!). Pihlajanmarjoja oli ilmeisesti keitetty niin kauan, että kaikki punainen väri ja happamuus oli niistä kadonnut. 


Mahla-hillamalja


Tuoreiden luonnonherkkujen lisäksi maistelimme myös pakkasesta muun muassa koivun mahlaa ja kuusenkerkkiä. Riistalintua ei tällä kertaa osunut metsästäjien tähtäimeen, joten liharuokana söimme sitten pakkasesta otetusta hirvenjauhelihasta tehtyjä pullia.

Tässä vielä ruokalistat kokonaisuudessaan, mikäli haluatte tarkemman silmäyksen kekriemme tarjoiluun. 





Kekrilounas

Koivunmahla-hilla-alkumalja

Ahvenfileleivät

Nokkosblinit siianmätimoussella

Kolmen vahveron pitsa (metsäsienipitsa)

Rapeaksi paistetut lampaankäävät

Koskenlaskijan haukirullat

Kuusenkerkkäpesto-pastasalaatti

Savusiika puolukkasalsalla,
Paistettu hauki
Keitetyt perunat ja valkokastike

Kahvi &
Hunnutettu omena-pihlajanmarjapiirakka





Kekri-illallinen

Lämmin tattisalaatti yrttipedillä, oliiviöljysitruunasardellikastike

Bataattirieska, pihlajanmarjahyytelö

Kantarellikukkakaalirisotto

Metsäsieniperunapihvit

"Riistalintu" (joka olikin huonon riistaonnen varalle ostettua nautaa) &
suklainen kastike

Hirvenlihaviinapullat ja katajanmarjakastike,
savu-ja lohkoperunat

Pihlajanmarjavispipuuro &
vaniljakastike

Mantelinen puolukkakakku &
kahvi

Ruokajuomina riistaviiniä ja pienpanimoiden oluita 



Tattisalaatti


Täytyy sanoa, että aika taitavia kokkeja meillä näkyy olevan suku täynnä. Ja erityisen herkulliselta ruoka maistui myös siksi, että kaikki oli itse kerättyä ja pyydettyä, sekä tietenkin hyvässä seurassa nautittua.

Ahvenfileleipä


Saa nähdä miten tämä kekriperinne tästä vielä muotoutuu. Ensi vuonna suunnittelimme jakavamme lounaan ja illallisen kahdelle eri päivälle, eli kekrit kestävätkin sitten melkein koko viikonlopun. Kekrivalkeakin olisi mukava tehdä joskus.

Olisi hienoa, jos näitä unohdettuja perinteitä nostettaisiin taas enemmän esille. Eli nyt kaikki puutarhurit ja luonnon antimien keräilijät, sekä miksei muutkin innokkaat kokkailijat, ei kun vain järkkäilemään kekrijuhlia tähän syksyn pimeyden keskelle! 


Lue lisää suomalaisesta kekriperinteestä:

Kommentit

  1. Nykyään yhä useammille kekri on taas yksi vuoden isoimmista juhlista, mistä olen jotenkin tosi iloinen. <3 Meilläkin sitä juhlitaan aina vain massiivisemmin. Aiemmin lapsuudenperheeni kanssa meillä oli tapana viettää sitä syksyn parhaaseen sieniaikaan nimenomaan luonnonantimia hyödyntäen, mutta nykyelämässäni se on vakiintunut loka-marraskuun vaihteelle, parvekeviljelyn satokauden päättymisen aikaan, jolloin voi tarjoilla oman parvekepuutarhan herkkuja ja juhlistaa viljelyvuoden päättymistä. :) Samalla moderneja halloween-bileitä kaipaavat kaverit voivat tulla meille riekkumaan pelottavasti pukeutuneina. :D

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jotenkin vähän aavistelinkin että sulle saattaisi olla kekrit tuttu juhla... ;)
      Niinpä, mukavaa että tämä perinne on heräilemässä uudelleen henkiin. Ei unohdeta meidän omaa hienoa kulttuuriamme :)

      Poista
  2. Eipä ole tullut koskaan kekriä juhlittua...pitäisi kyllä varmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siitä vain kokeilemaan! Vaikka edes ihan pienet kekkerit lähipiirin tai hyvien ystävien kanssa :)

      Poista
  3. Minun pitäisi löytää kekrikokki, sillä ruokasi näyttävät niin herkullisilta. Tein joskus muinoin pihlajanmarjoista hyytelöä, mutta en hoksannut pakastaa marjoja ensin. Tuli vähän äikäistä. Nyt on paljon aronioita, joiden kanssa voisi kokeilla pihlajanmarjoista hyytelöä. Mehuna ne ainakin sopivat täydentämään toisiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihlajanmarja-aronia kuulostaa hyvältä yhdistelmältä.
      Eikä kekreissä tarvitse olla kovin kummoinen kokki, se tekeminen ja yhdessäolo on siinä parasta :)

      Poista
  4. Voi hyvä tavaton mitä kekri herkkuja!! Näyttää ja kuulostaa niin taivaallisen hyviltä:9 Ihanat tuollaiset kekrijuhlat!!♥ Muutenkin kiva kun saa vaan olla yhdessä niiden rakkaiden läheisten kanssa ja nauttia luonnon antimista! Ihanaa viikonloppua kekriporukalle:)♥

    VastaaPoista
  5. Vautsi mitä tarjoiluja! Me olemme mieheni kanssa yrittäneet kaveriporukassamme aloittaa kekriperinteen: tänä vuonna juhlitaan jo kolmannen kerran. Tulipa ihania ideoita tarjoiluun! Kiitoksia!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...