Pyhänpään kalliomaalaukset

Kalliomaalaukset ovat jo itsessään mielenkiintoisia, mutta myös niiden ympäristöt ovat mielestäni äärimmäisen kiehtovia. Maalaukset sijaitsevat yleensä jylhissä kallioissa veden äärellä, paikoissa, jotka ovat olleet muinaisille ihmisille pyhiä. Ja jotenkin sen pyhyyden ja voiman pystyy aistimaan vielä tänäkin päivänä. 

Pyhänpään maalaukset olivat siskoni selän takana kallioseinässä, joka ei näy kuvassa.

Pyhänpään kalliomaalaukset sijaitsevat linnuntietä melko lähellä mökkiämme, mutta välissä on tuo pieni lätäkkö nimeltä Päijänne, mikä pidensi matkaamme reilusti. Kyseessä ei ole mikään tunnettu kohde eikä maalauksille vie edes polkua, mutta kun se kerran tuossa melko lähellä oli, päätimme kiertää Päijänteen toiselle puolelle sitä katsomaan.

Itse kalliomaalaus oli hyvin himmeä, ja käsittelemättömissä kuvissa niitä ei juuri edes erottanut. Silmä kuitenkin näkee maalaukset kameraa paremmin, ja paikan päällä kuvat olivat haaleudestaan huolimatta ihan hyvin hahmotettavissa. Parhaiten erottui ylempi vene, mutta nopeasti silmä löysi kalliosta toisenkin veneen, joka näytti muodostavan sarvet alle maalatulle hirvelle.

Kalliomaalausseinän alla oli kaunis kulmikas kivitasanne, jonka reunalla siskoni istuu tuossa aiemmassa kuvassa. Kun maalauksilta taas katsoi ylöspäin saattoi kallion muodoissa nähdä ihmisen kasvot. Olikohan tuo se Pyhänpään pää, mietimme. Ihmismäiset kivenmuodot ovat kuulemma yleisiä kalliomaalauspaikoilla, ja luultavasti ne ovat olleet yksi tekijä, joka on tehnyt paikasta voimakkaan ja pyhän.

Pyhänpään kalliomaalaukset olivat ehkä haaleita, ainakin näin kuivana kesäpäivänä (maalaukset ovat kirkkaimmillaan kostealla kelillä), mutta kokonaisuutena paikka oli vaikuttava. Oli kasvoja kalliossa, mahtava Päijänne, veteen viettävä jylhä jyrkänne ja tietenkin ne itse maalaukset.