Taistelevat metsot

Arvasin että tässä kävisi näin. Tein kirjoituksen metson soitimesta, ajatellen että soidin alkoi olla ohi tältä keväältä. Oltiin kuitenkin jo toukokuun puolella ja riistakameran mukaan soidinkukkulalla ei oltu käyty muutamaan päivään laisinkaan. Kirjoitin siis postauksen ja tein videokoosteen soitimesta, mutta jätin kameran vielä varmuuden vuoksi metsometsään. Saattoivathan metsot soidintaa laiskasti ja satunnaisesti vielä toukokuussakin, mutta tuskin siellä enää mitään merkittävää tapahtuisi. Näin siis ajattelin.

No, eikös siellä sitten ollut muistikortti taas täynnä soidinvideoita, kun menin myöhemmin tarkastamaan riistakameran. Ilmojen lämmittyä ukkometsot olivat innostuneet esittämään vielä soidinnäytöksen loppuhuipennuksen, ja keikistelivät kameran edessä kahden aamun verran. Soidinlaulua oli melkein tuntikaupalla, mutta sen lisäksi kameralle tallentui jotain, mitä en ollut uskaltanut edes toivoa kuvaavani, nimittäin ihka oikeat taistelevat metsot. Siinä ne kukot tappelivat keskellä kuvaa, kuin Von Wrightin maalauksessa konsanaan. En voi oikein vieläkään uskoa miten onnekkaasti olin kamerani asetellut, sillä metsojen soidinalue on hyvin laaja, eikä tappeluita todellakaan käydä ihan päivittäin. Aikamoinen lottovoitto siis että kukot ottivat toisistaan mittaa juuri siinä riistakameran edessä.

Harmi vain, että video loppuu kesken ja seuraavassa pätkässä tappelu on jo ohi. Tämä riistakamera on siitä huono, ettei sitä saa kuvaamaan yli puolen minuutin pätkiä, sillä olisin kyllä halunnut säätää videota pidemmäksi (ylläolevaa klippiä leikattu alusta). Lisäksi kamera alkaa kuvata uudelleen vasta pienen viiveen jälkeen, vaikka viiveeksi olisikin asetettu nolla sekuntia. Seuraavassa, muutamaa minuuttia myöhemmin kuvatussa videossa johtajametso oli jälleen kukkulan kuninkaana, eli taisi haastaja hävitä taistelun tällä kertaa.

Olen nyt opetellut tunnistamaan metsot pyrstön kirjailujen perusteella, ja saanut selville, että kameran edessä on käynyt kolme eri ukkometsoa. Johtajametso on melko helppo tunnistaa sen hyvin mustasta pyrstöstä, ja usein se on vain käväissyt tuon kukkulan huipulla. Useammin siinä on laulanut yksi nuoremmista kukoista, joten kamera ei sittenkään tainnut sijaita ihan keskellä soidinkeskusta, mitä vähän epäilin jo aiemminkin.

Seuraa somessa: