Taskut täynnä

Joskus muinoin kekri oli yksi vuoden suurimmista juhlista. Elämä pyöri maanviljelyksen ympärillä ihan eri tavalla kuin nykyään, ja sadonkorjuu oli tietenkin suuren juhlan paikka. Syksyisin kokoonnuttiin yhteen, katettiin pöydät täyteen sadon antimia ja juhlistettiin vuoden vaihtumista. Kekriin kuului lisäksi monenlaisia taikoja ja ennustuksia, ja myös haltiat ja eläimet saivat osansa kesteistä. Kekrinä pukit, möröt sun muut naamioituneet kummajaiset kiertelivät talosta toiseen vaatien itselleen ruokaa ja juomaa. Jos kiertolaisia ei kohdeltu hyvin, saattoivat he uhata isäntäväkeä uunin rikkomisella. Kekrinä saatettiin myös polttaa kekrivalkeaa eli kokkoa. Sittemmin kaupungistumisen ja kristinukson myötä tämä perinteinen pakanajuhla on vaipunut suurelta osin unohdukseen. Sanana kekri on kuitenkin vielä suomalaisille tuttu, ja joitakin kekritapoja on siirretty jouluun tai uuteen vuoteen: esimerkiksi tinan valaminen on peräisin kekreistä, ja sana joulupukkikin taitaa juontaa juurens...

Kukapa olisi uskonut, että horsman väriloiston voisi vangita näin hyvin mehun tai limonadin muotoon! Heleä h orsmankukkajuoma hehkuu vähintäänkin yhtä kirkkaana kuin teiden varsia koristavat maitohorsmat, ja juoman purppuran pinkki väri tuo väkisinkin mieleen jonkin ketokeijun tai kukkaisprinsessan taikajuoman. Horsmankukkamehun maku on mukava yhdistelmä sitruunan raikkautta ja makeaa kukkaisuutta. Juoman voi nauttia ihan sellaisenaan tai esimerkiksi sodastream-laitteella kuplitettuna (kupliva horsmankukkalimonadi oli mielestäni erityisen hyvää), ja sopii se hyvin boolien ainesosaksikin.  Juoman heleän pinkkiä, tai ehkä ennemminkin fuksian sävyä oli hankala saada kuviin sellaisena kuin silmä sen näkee. Tuo ensimmäinen kuva on ehkä lähimpänä juoman todellista väriä. Horsmankukkajuoma säilyy jääkaapissa vähintään muutamia päiviä, luultavasti pidempäänkin (sitruuna ja sokeri kun ovat jo itsessään säilöntäaineita), mutta säilyvyyttä voi parantaa laittamalla sekaan...

Metsäl ehmuksen eli niinipuun sydämenmuotoisista lehdistä saa mukavia pikku suupaloja, kun niihin laittaa vähän herkkutäytettä ja käärii ne rullalle. Näissä rullissa oli täytteinä vuohenjuustoa ja aurinkokuivattua tomaattia, sekä kylmäsavuporoa ja piparjuurituorejuustoa. Kylmän kevään ansiosta ainakin nämä lehdet olivat vielä oikein hyviä, mutta yleensä metsälehmuksen lehtiä kannattaa lähteä keräämään kesäkuun alkupuolella. Ja jos ei lehmuksia löydy niin voisivathan nämä täytteet sopia myös vaikka esimerkiksi voikukan tai (pehmeän) salaatin lehtien sisään? Metsälehmuksen sydämen muotoisia lehtiä. Hyviä myös salaatin seassa sellaisinaan. . Täytteet: Vuohenjuusto-aurinkokuivattu tomaatti maustamatonta tuorejuustoa ja  vuohenjuustoa suunnilleen saman verran ripaus suolaa ja pippuria aurinkokuivattuja tomaatteja (pieninä paloina) Notkista vuohenjuusto kulhossa lusikalla painellen, sekoita joukkoon tuorejuusto ja mausteet. Huuhtele ja kuivaa metsälehmuksen ...

Seuraavana villiruokalistallani olivat kuusenkerkät. Nämä kuusen vuosikasvaimet ovat mukavan makeita ja maistuvat ihanasti havumetsältä. Perimätiedon mukaan niillä on vaikka mitä terveysvaikutuksia, ja kuusenkerkistä onkin tehty muun muassa yskänlääkettä. Tiedä häntä, auttavatko kerkät oikeasti yskään, mutta ainakin niissä on runsaasti hivenaineita, antioksidantteja sekä A-ja C-vitamiineja. Kuusenkerkkiä voi kerätä niin kauan kuin ne ovat pehmeitä ja vaaleanvihreitä, yleensä noin juhannukseen saakka, mutta tänä vuonna varmasti reilusti pidempään. Eri kuusten välillä on myös hurjia eroja kerkkien kasvussa valon määrästä riippuen. Kerkkien kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, eli muistathan kysyä maanomistajan luvan ennen kuin lähdet metsään kori kourassa! Keräämisessä kannattaa myös käyttää maalaisjärkeä: jätä pienet kuuset ja latvat rauhaan, äläkä kerää turhan paljon kerkkiä yhdestä kuusesta. Näin et tule häirinneeksi kuusen kasvua. Kuusenkerkistä te...

Ennen muinoin ruokaa haettiin luonnosta silloin, kun mitään muuta syötävää ei ollut. Nykyään taas villiyrtit ovat mitä trendikkäintä herkkua ja niistä loihditaan kaikenlaisia gourmet-aterioita. Niin ne ajat vain muuttuvat! Itsekin olen tällaisena luontoihmisenä ja himokeräilijänä hieman innostunut villiyrteistä. Aikaisemmin olen lähinnä keräillyt marjoja ja sieniä, sekä maistellut ihan muutamia luonnon kasveja. Tänä vuonna ajattelin paneutua villiyrtteihin hieman paremmin ja kokeilla niiden käyttöä ruoanlaitossa. Villiyrttien kanssa pitää tietenkin olla varovainen: täytyy varmasti tietää mitä kerää ja millaisilta alueilta, ja ajattelinkin pitäytyä suhteellisen turvallisissa ja itselle tutuissa lajeissa. Lisäksi tulee muistaa, että vaikka monissa villiyrteissä on hurjasti vitamiineja ja vaikka mitä muuta hyvää, saattaa niissä olla myös joitain terveydelle haitallisia aineita. Evira suositteleekin aika monen luonnon kasvin kohdalla kohtuullista käyttöä. Aloitin villi...