Taskut täynnä

On olemassa yksi hämäkki, josta ei vain voi olla pitämättä. Se on pieni, pörröinen ja äärimmäisen suloinen. Se kääntyy uteliaana tapittamaan suoraan silmiin, ja osaapa tämä hurmuri vielä tanssiakin. Sanotaan, että se on hämähäkki joka voi auttaa araknofoobikkoja pääsemään eroon kammostaan. Sillä miten kukaan voisi pelätä tai inhota tällaista pikkuruista söpöläistä? Tuo "oksa" on mustikan varpu, eli aika pieni on tämä hämis! Kyseessä on tietenkin veikeä hyppyhämähäkki. Oikeastaan se ei ole mikään yksittäinen laji, vaan hyvinkin laaja hämähäkkien heimo. Suurin osa hyppijöistä elelee trooppisilla alueilla, mutta löytyy näitä hurmureita reilusti täältä Suomestakin. Itse olen tutustunut hyppyhämähäkkeihin lähemmin vasta tänä vuonna, kun olen saanut käyttööni makrolinssin. Kyllähän hyppijöitä voi paljain silminkin katsella, mutta paremmin niiden ilmeet saa esille suurentavan linssin avulla. Ensimmäinen hyppijä tuli vastaan kuvatessani rantahämähäkkiä. Hyppyhä...

Ja taas minä kirjoittelen sellaisista otuksista, jotka herättävät inhoa ja kauhua monissa ihmisissä. Nyt on nimittäin vuoro päästää hämähäkit parrasvaloon parin blogikirjoituksen ajaksi. Itse suhtaudun hämähäkkeihin melko neutraalisti. Eivät ne mitään lempiötököitäni ole, mutten niitä suuremmin kammoakaan. Jotkin niistä ovat kyllä hieman inhottavan näköisiä, mutta toiset ovat jopa kauniita tai suloisiakin.  Näissä kuvissa esiintyy rantahämähäkki, joka on hämähäkeistämme suurimpia. Tämän lajin naaraat voivat hyvinkin olla seitsemän senttiä läpimitaltaan (jalkojen kanssa), ja ne ovatkin kokonsa vuoksi mielestäni komeita ilmestyksiä. Nimensä mukaisesti ne viihtyvät veden äärellä ja pyydystävät ruoakseen muun muassa nuijapäitä ja kalanpoikasia. Kaikki kuvien hämähäkit ovat äitejä. Rantahämähäkit pitävät hellyttävän hyvin huolta lapsistaan: ne kantavat munia aluksi vatsansa alla munakotelossa, ja löydettyään sopivan paikan rannalta kutovat ne lapsilleen pesän. (...