Pohjoisen maisemat ja etelän lämpö

Saapuessamme vuokramökillemme Kuusamoon oli aurinko juuri laskeutumassa vastarannan taakse ja tyyni järvi hehkui kullanoranssina. Pihassa näkyi poronpapanoita ja pian naavaisiin rantakuusiin ilmestyi vielä kuukkeli toivottamaan meidät tervetulleiksi. Ilmassa oli heti aistittavissa selvää pohjoisen tuntua, vaikka ilta olikin yhä lämmin helteisen päivän jäljiltä eikä hyttysiäkään juuri pyörinyt ympärillä.

Tällainen näky meitä oli vastassa saapuessamme perille! 

Pohjoisen maisemat ja etelän lämpö. Näin isä kuvaili matkaamme reissun päätteeksi ja mielestäni se oli niin osuva ilmaisu, että laitoin sen tämän postauksen otsikoksi. Välillä tuli melkein sellainen olo kuin olisi etelänmatkalla, kun koko ajan piti käydä uimassa viilentymässä, keskipäivällä "vietettiin siestaa" ja illalla heräiltiin uudestaan kun jaksoi vähän liikkuakin. Onneksi vuokramökkimme ranta oli kuitenkin oikein ihana, pohja luonnonhiekkaa ja vesi kristallinkirkasta. Mikäs siinä oli uiskennellessa.

Upeita auringonlaskuja saimme ihailla ilta toisensa perään.

Suureksi riemuksemme saimme yhtenä päivänä porovieraan pihaamme. Tällaiselle eteläisen Suomen kasvatille se oli varsin eksoottinen näky, vaikkei se tietenkään pohjoisessa mitenkään erikoista ole. Kuukkelitkin vierailivat pihassa moneen kertaan, mutta valitettavasti kuvia en niistä onnistunut saamaan. Tuntui että ne tulivat aina silloin kun oli juuri tulossa uimasta pelkkä pyyhe päällä tai kun kamera muuten vain oli mahdollisimman kaukana. Ja aina ne ehtivät kadota siihen mennessä, kun sain kameran käsiini.

Poro pihassa!

Tällaisiakin söpöläisiä pyöri mökkitiellä.

Veli onkimassa iltapalaksi siikoja.

Käytiin siskon kanssa poimimassa kuksalliset hillaa läheiseltä suolta. Kylläpä sen jälkeen uinti maistui, lämpömittari kun näytti 30 astetta.

Savustettua säynettä, joka oli meille ihan uusi kalalaji. Valitettavasti harjuksia ei tällä kertaa tarttunut kalamiesten vapoihin.

Koirat olivat meillä ensimmäistä kertaa mukana reissussa. Edith viihtyi mökillä hyvin heti ensimmäisestä illasta lähtien ja oli selvästikin sitä mieltä, että koti on siellä missä perhe on. Pablo taas oli vähän apea ja mököttävä, ilmeisesti sen mielestä koti on siellä missä oikea koti on. Tosin varmasti myös helteet olivat osasyynä Pablon apeuteen, se kun ei tykkää kuumasta yhtään. Molemmat koirat ihastuivat kuitenkin mökin matalaan rantaan ja pulikoivat siellä mielellään. Myös porot ja niiden hajut olivat hyvin jänniä.

Edith

Pablo katselemassa poroja auton ikkunasta.

Kotimatkalla kävimme vielä kylässä ystävillämme Ranualla ja katsastimme samalla heidän uuden mökkinsä. Sielläkin oli aivan ihana luonnonhiekkaranta, joka taisi olla koirien mielestä koko matkan kohokohta. (Ja kyllä me kaksijalkaisetkin ihastuimme tuohon upeaan mökkipaikkaan ikihyviksi!) Ennen lähtöämme saimme vielä vatsamme täyteen Lapin herkkuja eli hillaa ja leipäjuustoa, marjarahkaa ja poropiirakkaa. 

Vesipedot

Tuona päivänä lämpömittari kävi parhaimmillaan 32 asteessa.

Laitetaanpa vielä yksi porokuva tähän loppuun.

PS. Emme me tietenkään Kuusamossa vain löhöilleet, vaan olihan se kierrettävä luonnonnähtävyyksiä katsomassa helteistä huolimatta. Näistä tulossa pian oma postauksensa!