Hurmaava Havanna

Havanna on kaupunkina aikamoinen hurmuri. Onhan se hieman rapistunut, eikä ehkä edes kaunein Kuuban kaupungeista, mutta jotain todella karismaattista siinä on. Havannan kadut tulvivat musiikkia, iloa ja paikallista elämää. Ilmassa on aistittavissa entisaikojen henkeä, ja kaupungin heleät sävyt tuovat väriä harmaimpiinkin päiviin (joita Karibialla nyt ei paljoa ole, paitsi silloin kun me sinne menimme). Ei siis ihme, että Havannan sanotaan olevan Karibian tunnelmallisin ja kiehtovin kaupunki. Itse tosin olen sitä mieltä, että se saattaisi hyvin olla myös koko maailman ihastuttavimpia kaupunkeja. 

Näkymä hotellimme (Iberostar Parque Central) kattobaarista. 

Havannaa kunnostetaan kovaa vauhtia, ja Vanhan Havannan pääkadut ovatkin jo hyvin siistejä ja kiillotettuja. Mutta ei tarvitse kuin vähän poiketa sivukaduille tai muihin kaupunginosiin, niin huomaa astuneensa aivan toiseen maailmaan: kaikki on vähän rempallaan, vastaan tulee pelkkiä paikallisia ja joskus sitä joutui jopa katsomaan ettei astu kadulla irtonaisten vuohenpäiden päälle.

Pradon kävelykatu Vanhan Havannan rajalla.

Vanhaa Havannaa

Isohko sivukatu Vanhassa Havannassa.

En ollut etukäteen yhtään ymmärtänyt käsitettä "viehättävästi rapistunut", jota Havannasta usein käytetään. Minun mielestäni kaupunki näytti monissa kuvissa vain rähjäiseltä. Paikan päällä tuo viehätys kuitenkin aukesi minullekin: Havanna näyttää monin paikoin vähän niin kuin hylätyltä kummituskaupungilta, mutta on kuitenkin täynnä elämää. Se luo kaupunkiin omintakeisen tunnelman, ja kadulla kulkiessaan oli hauskaa kuvitella, miltä Havanna on mahtanut näyttää loiston päivinään, jolloin rikkaat amerikkalaiset siellä rellestivät.

Rapistunut Malecón-rantakatu, joka oli suosikkipaikkani Havannassa. 

Malecón tarkoittaa aallonmurtajaa, mikä onkin hyvin osuva nimi tälle kadulle. Kovin lähellä kaidetta ei kannattanut kävellä jollei halunnut kastua.

Paikallinen kalastaja tyrskyjen keskellä. Malecón on suosittu hengailupaikka myös paikallisten keskuudessa, ja katusoittajiakin siellä pyörii paljon.

Meiltä jäi valitettavasti Malecónin kaunis auringonlasku näkemättä pilvisyyden vuoksi.

Nähtävyyksistä oma suosikkini oli legendaarinen Hotel Nacional, jossa mafioosot ovat aikoinaan majailleet. Vuonna 1946 hotellissa järjestettiin Italian ja Yhdysvaltojen mafian suurkokous, joka nähdään Kummisetä II-elokuvassakin. Vallankumouksen myötä mafian ajat Kuubassa ovat nyt takanapäin, mutta loistokkuus ja mafian tunnelma ovat yhä jäljellä Hotel Nacionalessa. 

Hotel Nacionale

Hotel Nacionalesta saa myös Kuuban (eli siis koko maailman?) parhaat mojitot. Siskoni pääsi vieläpä tiskin taakse tekemään meille näitä kuuluisia "mafia-mojitoja", joiden salaisuus piilee tupla-annoksessa rommia.

Hotel Nacionalessa on käynyt kaikenlaisia julkkiksia, joista mainittakoon tässä vaikkapa Frank Sinatra, Marlon Brando ja Walt Disney.

.
Havanna on oikeastaan vähän niin kuin museota koko kaupunki, ja mukavinta lomalla olikin vain kävellä pitkin Havannan katuja. Yhdessä museossa meidän tuli kuitenkin käytyä, sillä olimme kuulleet Vallankumousmuseon olevan sen verran mielenkiintoinen paikka, ettei sitä kannattanut jättää väliin. Museo sijaitsee entisessä presidentinlinnassa, ja siellä on esillä kaikenlaista aina Fidel Castron silmälaseista Che Guevaran hattuun. Parasta museossa eivät kuitenkaan ole nämä näytillä olevat esineet, vaan niistä ja vallankumoussankareista kirjoitetut tekstit. Vallankumousmuseo on nimittäin oiva esimerkki propagandasta. 

"Being a small child he [Che Guevara] start suffering from asthma, disease that would always accompany him but could never bend his courageous will..." 

Presidentinlinnan seinät olivat täynnä vallankumouksesta peräisin olevia luodinreikiä.

Myös Fidel Castron vallankumouksessa käyttämä auto oli hyvin rei'itetty, mutta niin vain tuo ihmeellinen sankari oli selvinnyt kaikista näistä luodeista. 

Vallankumousaukio

Havannasta löytyy kyllä paljon muitakin hyviä museoita, kuten taide-ja rommimuseo, mutta niissä me emme ehtineet käydä. Mielestäni huvittavaa on myös, että Havannan liepeillä sijaitsee automuseo, omissa silmissäni kun koko Kuuba näytti yhdeltä isolta automuseolta.

Havannan must do-listalla on tietenkin ajelu ihanalla amerikanraudalla.

Apteekki Obispo-kauppakadun varrella. 

El Caballero de Paris, "Herrasmies Pariisista" oli kaikkien tuntema persoona (eli siis kylähullu). Hän oli koditon mies, joka oli aina ystävällinen kaikille ja jakeli usein naisille kukkia kadun varressa. Kuolemansa jälkeen tämä pidetty hahmo sai oman patsaansa Havannaan.

(Vasemmalla puolella joku ihmispatsas)

Uskomuksen mukaan patsaan etusormen, parran ja kengänkärjen samanaikainen hierominen tuo rutkasti onnea.

Hemmingwayn kuuluisa kantakuppila. Hemmingway-faneille Havannasta löytyykin vaikka mitä nähtävää, kirjailija kun asusti Kuubassa vuosikausia.

Kookosjätskikärry Plaza Viejan kulmalla.

Mäkin haluan tällaisen postilaatikon!

Pieni osa hiekkataideteoksesta seinällä.

Sanotaanpa vielä tässä lopussa, ettei kenellekään jää epäselväksi: menkää ehdottomasti Havannaan jos Kuubaan suuntaatte. Käykää retkillä muissa kaupungeissa tai viettäkää vaikka viikko Havannassa ja viikko rantakohteessa, mutta älkää missään nimessä missatko tätä aitoa ja eläväistä hurmuria!

Seuraavassa kirjoituksessa päästäänkin sitten tekemiimme retkiin Havannan ulkopuolelle.