Taskut täynnä

"Löysin Palomäeltä kaksihäntäisen sisiliskon. Haluutko tulla kuvaamaan?" No totta kai haluan, vastasin siskoni viestiin. Juoksin äkkiä puolisen kilometriä Palomäelle (paikan lempinimi), ja siellähän lisko vieläkin nautiskeli ilta-auringosta puun rungolla. Sen häntä haaraitui siististi kahdeksi piikiksi lähellä kärkeä, tuoden mieleen pienen lohikäärmeen. Ilmeisesti liskon häntä on vaurioitunut tai hännän katkaisu ei ole mennyt ihan putkeen, jolloin vanhan hännän viereen on alkanut kasvaa toinen hännänpää. Erään toisen teorian mukaan kaksihäntäisillä liskoilla vanha häntä irtoaa kokonaan, ja tilalle kasvavaan uuteen häntään tulee sitten jokin kasvuhäiriö. Mutta oli mekanismi mikä tahansa, ha uska luonnonoikku tämä haarahäntä oli joka tapauksessa.  Seuraa somessa:

Huomasimme kesällä, että äidin uuteen kivikkokukkapenkkiin oli muuttanut asumaan joukko sisiliskoja (ja joku rupikonnakin siellä taisi asustaa, mutta se ei suostunut kuvattavaksi). Liskot ottivat mielellään aurinkoa penkkiä reunustavilla uppotukeilla ja kivillä, ja nälän yllättäessä ne lähtivät kiipeilemään kukkien sekaan, muurahaisia etsien. Se oli niille kaikin puolin oivallinen koti. - Hyvä. Siellä onkin vähän turhan paljon muurahaisia, kommentoi äitini näitä kukkapenkin uusia asukkaita. - Ne ovat hyviä pikku puutarhureita. Sieltä löytyi muurahainen suuhunpantavaksi.  Ah, aurinkoa! Äiti ja lapsi. Liskovauva