Taskut täynnä

En ole varmaankaan koskaan aiemmin nähnyt näin mustaa kyytä. Joka ikinen suomu oli pikimusta, ja silmätkin olivat kuin tummat peilit. Aivan uskomattoman komea käärme minun mielestäni. Komea kuin lohikäärme.. Ei kyllä näkynyt yhtään sahalaitakuviota. Rajaillessani kuvia huomasin, että nuo silmät olivat todellakin kuin peilit. Tässä kuvassa silmässä voi nähdä isäni ja siskoni hahmot. Isä kyyn silmässä. Isäni taitaa olla jonkinlainen käärmeenlumoaja, sillä kyy seurasi häntä katseellaan minne ikinä hän menikin. Minua ja siskoa käärme ei ollut huomaavinakaan. Nämä kuvat on otettu jo useampi viikko sitten, nyt taitavat kyyt jo luikerrella talvipesiinsä horrostamaan. Aluksi ajattelin lopettaa postauksen tähän, mutta ehkä nyt kuitenkin kerron miten tämän mustan kyyn tarina päättyi. Kuten kuvistakin voi nähdä, kohtasimme kyyn siis tiellä. Isä pysäytti auton huomatessaan käärmeen (tulen sellaisesta perheestä jossa on ennemminkin väistel...

Koin viime viikonloppuna todellisen Avara luonto -hetken. Satuin nimittäin osumaan sopivasti paikalle kyyn synnytykseen. Tiedän, että käärme josta tulee ulos lisää pieniä käärmeitä on viimeinen asia, minkä moni ihminen haluaa koskaan nähdä, mutta itse olin aika innoissani kun pääsin todistamaan tätä tapahtumaa.  Lauantaina o li lämmintä ja aurinkoista, joten päätin lähteä lähellä mökkiä sijaitsevalle "Palomäelle" katsomaan ja kuvailemaan ruskaa. Itse asiassa toivoin kyllä näkeväni samalla reissulla myös kyyn, sillä niitä on melko usein tullut vastaan tuon kivikkoisen mäen rinteillä. Jätin siis koirat kotiin ja jaloissa oli tietenkin saappaat, kuten aina kun olen liikkeellä luonnossa. Ensimmäisen kyyn näin melkein heti poistuttuani tieltä. Jes, löysinhän minä täältä käärmeen, riemuitsin jo tuossa vaiheessa. Huipulla tuli vastaan toinen käärme. Se oli suuri ja ruskea ja kiemurteli ylös varvikkoista rinnettä. Otin muutaman askeleen lähemmäs, ja silloin edestäni luiker...

Tuli vastaan hirmuinen ja kavala olento. Hyi miten säikähdinkään! Siinä se tuijotti minua julmilla silmillään, v a rmasti suunnitellen hyökkäystä kimppuuni. Onneksi ehdin kuitenkin turvaan, - kotikolooni kiven alle. Pieni varoituksen sana: tämä kirjoitus sisältää siis käärmeitä, ja vieläpä niitä myrkyllisiä ja vihattuja luikertelijoita eli kyitä. Silti toivoisin kovasti, että myös käärmekammoiset ihmiset  uskaltautuisivat lukemaan tämän, varsinkin jos kyy herättää mielessä kuvan äkäisestä, ihmisiä väijyvästä ja kaikin puolin ilkeästä ja turhasta olennosta. On nimittäin muutama asia, jotka kaikkien pitäisi mielestäni tietää ja ymmärtää kyystä.  Kyy ei ole yleensä yhtä musta kuin maineensa... Myrkkyä ei turhaan tuhlailla Ensiksi haluaisin painottaa, että myrkky on käärmeelle kultaakin kalliimpaa. Se on sen elanto, keino hankkia ruokaa. Sitä ei tuhlata. Kyy syö noin kerran viikossa, ja myrkkyrauhasen täyttyminen kestää viitisen päivää, eli aika kau...