Taskut täynnä

  Talvi on täällä taas. Tai on ollut jo vähän aikaa, mutta en ole saanut vain aikaiseksi laittaa siitä kuvia. Alkusyksystä vielä hieman hirvitti, että miten sitä jaksaa kohta innostua uudesta talvesta, kun edellinenkin tuntui vasta loppuneen. Toivoin, että tänä vuonna pysyvä lumi tulisi vasta (!) marraskuussa, ja niin siinä sitten kävikin. Siinä vaiheessa olin jo valmis toivottamaan lumen ja sen tuoman valon tervetulleiksi takaisin.  Ensilumen retki Naltiotunturin huipulle lokakuun puolivälissä. Eväänä oli glögiä ja piparia ja oltiin jo vähän jouluisissa tunnelmissa. Ja tässä on syy sille, miksi kyseisellä retkellä oli sallittua fiilistellä joulua, vaikka elettiin vasta lokakuuta: huipulta näkyi (horisontin kirkastuessa hetkellisesti) itse joulupukin koti Korvatunturi. Lokakuun lopun hiihtoretkeltä. Nämä lumet sulivat vielä pois. Järvet jäätyivät loka-marraskuun vaihteessa Marraskuun alussa kävin katsomassa tunturissa vaihteeksi nousevaa täysikuuta. Uusi hento lumikerros oli s...

  "Muistan sen talven, sillä se toi mukanaan sakeimman lumipyryn mitä olin koskaan nähnyt. Lunta oli satanut läpi yön, ja aamulla heräsin valon ja hiljaisuuden täyttämässä huoneessa. Tuntui, kuin koko maailman olisi vallannut unenomainen rauha. Se oli satumainen päivä, ja sinä päivänä minä tein Lumiukon."                                                       ( Vapaa käännös Lumiukon alusta) Lumiukko-piirretty on olennainen osa monen suomalaisen joulua, ja niin on ollut aina meilläkin. Tämän vuoden piparitaloa suunnitellessamme sisko sitten ehdotti, että mitä jos tehtäisiin kyseisen piirretyn talo ja pihamaa. No tietenkin! Miten emme olleet sitä aikaisemmin keksineet? Mutta eipä tainnut olla kovin moni muukaan, sillä netistä tai somesta ei oikein löytynyt esimerkkikuvia piparisesta Lumiukon talosta. Muutoinkin talosta tuli Go...

Viime vuonna teimme siskon kanssa ensimmäistä kertaa sisustetun piparkakkutalon, ja tänä vuonna jatkoimme samalla linjalla. Tällä kertaa emme tosin jaksaneet koristella taloa myös ulkopuolelta kuten viimeksi. Ja mainittakoon vielä, että talo selvisi liki 700 kilometrin automatkasta kotiin joulua viettämään! Tekstiilit, kattila ja kynttilät ovat Kinuskikissan vaniljamassaa, ikkunat muumitikkaria, pursotukset ja maali pikeeriä, puuro kookoshiutaleita, kuusenkoristeet nonparelleja, leipäorsi suolatikusta, halot ja lahjapaketit toffeeta, tiilet kettukarkkeja ja kaikki loppu sitten piparia. Takassa vielä lepattava led-tuikku ja sohvan luona lukuvalona valonauhan kärki.

Voi miten ihanaa olikaan viettää joulukuuta siellä missä on hanget korkeat nietokset - ja moni muukin joululaulu totista totta. Itse jouluksi suuntasin kuitenkin kotiin etelään. Ihan samanlainen talven ihmemaa ei ollut täällä vastassa, mutta onneksi on sentään lunta, vaikka se melko märkää suojalunta onkin. Näiden jouluisten kuvien myötä toivotan kaikille oikein mukavaa joulua! Ja yritän ehtiä kirjoitella enemmän blogiin joulun jälkeen, paljon olisi taas kertynyt hyviä kuvia varastoon... Tänä vuonna tuli tehtyä ja kuvattua paljon lumiukkoja Siskoni tuli käymään Sallassa joulua edeltävällä viikolla, ja kävimme poropuistossa pitkällä rekiajelulla. Nyt on meillä poroajokortit suoritettuna! Tonttu tunturissa

Tämän vuoden piparitalon teemaksi valikoituivat lapsuudesta tutut ja rakkaat satuhahmot, Viiru ja Pesonen. Tuo kaksikkohan asuu ihanassa punaisessa puutalossa, joka piparista rakennettuna näytti meillä tältä:  Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä tätä piparkakkutaloa pääsee katsomaan myös sisältä.  Käykäämme siis vierailulle Viirun ja Pesosen taloon, jossa (valoja lukuunottamatta) kaikki on syötävää. Aloitetaanpa keittiöstä, jossa pöytä on katettu täyteen herkkuja, ja huonetta valaisee nurkkaan asetettu joulukuusi. Keittiö Matto, pöytäliina, verhot ja astiat on tehty Kinuskikissan vaniljamassasta. Huonekalut, kuusi ja seinät ovat pikeerillä koristeltua piparia ja ikkunalasit ovat muumitikkaria. Toffeepalasta veistetty radio. Kuusen lyhyt valonauha on muistaakseni ostettu Clas Ohlsonilta.  Astukaamme seuraavaksi pimeän käytävän kautta olohuoneeseen, jossa takkatulen loimu tuo valoa ja lämpöä talvi-iltaan.  Käytävään ei jakse...

Lunta, aurinkoa ja pieniä pörröisiä otuksia. Niistä on nämä talviset lomakuvat tehty.  Aatonaaton lumimyräkkä. "Huh mikä keli!" Arvatkaapa mistä suunnasta tuuli? Kuusta hakemassa. Miedän ulkokuusessamme oli aika kivat koristeet ;) Pimeällä ulkokuusen talipalloja kävi mutustelemassa myös metsämyyrä. Kaikkein malttamattomin joulun odottaja taisi meidän perheessämme olla Edith. Se on saanut oman vinkuvan pakettinsa joka joulu, ja sen se kyllä muistaa. Tämän lahjan se kävi etsimässä suihinsa jo joulukuun alkupuolella äidin vaatekomerosta, ja tuli sitten luoksemme oikein iloisena ja häntä heiluen. Myös paketointipuuhia seurattiin silmä tarkkana ikkunan takaa. Sitten aattoiltana kuusen alle ilmestyi Edithin paketti, eikä mennyt kauaa kun se jo oli avattu ja leikit käynnissä. (En oikein ehtinyt siitä hetkestä ottaa hyviä kuvia...) Aurinkokin näyttäytyi. Kukkuu, sanoi aurinko. Ku...