Not in Kansas anymore: maalaistyttö kuvaamassa kaupunkiluontoa


Otin kameran mukaan Helsinkiin ja lähdin kuvaamaan vaihteeksi vähän kaupunkiluontoa. Aiemmin olen siis napsinut luontokuvia vain mökillämme Vuorenkylässä, joka on sellainen noin 200:n (?) asukkaan pikkukylä pitkän ja kuoppaisen hiekkatien päässä. Siellä eläimet eivät ole juurikaan tottuneet ihmisiin, ja oravatkin ovat sellaisia metsäoravia, jotka menevät suorastaan kauhusta kankeiksi aina ihmisen kohdatessaan. 

Hieman oli siis kummallista kuvailla Helsingin puolikesyjä oravia ja lintuja, jotka olivat kuin ammattimalleja ja suorastaan rakastivat ihmisiä ja kameraa. Siinä ei todellakaan oltu enää Kansasissa...




Päätin suunnata näin alkajaisiksi oikeaan luontokuvaajien paratiisiin, jossa kuka tahansa voi nykyään olla orava-tai lintukuiskaaja. Kyseessä on tietenkin Seurasaari, jonka hurmaavat oravat ovat tulleet varsin tunnetuiksi Konsta Punkan luontokuvissa. Tänä päivänä Seurasaari onkin hyvin suosittu paikka helsinkiläisten luontokuvaajien keskuudessa. 


Seurasaari

Oravia Seurasaaressa vilisti todellakin vähän joka nurkalla. Kaikki ne eivät olleet kesyjä, mutta osa kiipesi suunnilleen heti syliin kun vähänkin kyykistyi alas. Muutaman kerran olin ottamassa kuvaa siskostani kun orava kipusi polvelleni, vaikkei minulla mitään pähkinöitä ollutkaan kädessäni.

Orava polvella
Seurasaaren kesy orava
Seurasaari
Aikamoinen poseeraus! Huomasi ettei ollut ensimmäinen kerta kun tämä orava näki kameran.


Oravien lisäksi myös tiaiset tulivat mielellään kuvattaviksi (tai siis ruokittaviksi). Siinäkään ei tarvinnut paljoa linnuille kuiskailla, vaan aika pian ne pyrähtivät kädelle kun niille ojensi kämmenen täynnä pähkinöitä.

Seurasaari
Seurasaari
Seurasaari
Siskoni totesi, että sinitiaiset näyttävät vähän Star Warsin Storm- tai Clone troopereilta.

Lintujen ruokintaa Seurasaaressa

Moni muukin näkyi kulkevan Seurasaaressa pähkinäpussin ja kameran kanssa, ja oravat saivatkin niin valtavasti pähkinöitä etteivät jaksaneet kaikkea edes syödä. Kuinkahan suuret pähkinäpiilot saaren maan alla oikein muhiikaan?

Oravien ruokintaa Seurasaaressa
Seurasaari
Kaunotar.


Söpöjen oravien ja pikkulintujen lisäksi annoimme muutaman pähkinän myös variksille, sillä halusimme kokeilla kuinka lähelle ne uskaltaisivat tulla. Itse nimittäin pidän varislintuja hyvin kiehtovina, lähinnä niiden älykkyyden ja synkän komean ulkonäön vuoksi. Varikset olivat kuitenkin epäluuloisempia ja tarkkailivat meitä pienen matkan päästä, selvästi pohtien olisiko se jonkinlainen ansa. Lopulta yksi niistä näytti vain päättävän että "nyt minä sen teen". Se tepasteli nokka pystyssä luokseni, nappasi hellästi pähkinän kädeltäni ja hyppeli tiehensä ylpeänä urheudestaan.

Tällä variksella oli jo talvihousut jalassa.

Lisäksi Seurasaaressa asustaa kuulemma kesyjä metsähiiriä ja kettukin, mutta näihin emme vielä törmänneet. Kiertelimme lähinnä saaren puisto-osassa, jonne oravia on pyritty ohjaamaan ruokintapaikkojen avulla, runsaslukuiset tupsukorvat kun ovat jo aiheuttaneet tuhoja saaren ulkomuseon alueella. 

The creation of adam, squirrel
"Aatamin luominen"

Kuusitiainen


"Minä lupaan ja vannon etten ole saanut tänään vielä yhtään pähkinöitä!"



Villieläinten ympärivuotiseen ruokintaan liittyy tietenkin myös ongelmia. Eläinten ruokavalio voi yksipuolistua, ja niiden luonnolliset elintavat muuttuvat. Maahan joutuvat pähkinät saattavat houkutella paikalle myös rottia. Ja kuten aiemmin mainitsinkin, runsaslukuiset oravat tekevät jo tuhojaan Seurasaaren ulkomuseon alueella.

Onneksi lintujen ja oravien ruokinta ei kuitenkaan tule yhtäkkiä loppumaan Seurasaaressa, niin että nämä valmiiseen ruokapöytään tottuneet eläimet jäisivät heitteille. Ja ovathan kesyt eläimet tietenkin hieno tilaisuus päästä näkemään luontoa lähietäisyydeltä. Ilmeisesti kaikki helsinkiläiset ja turistit osaavat kohdella näitä hyväuskoisia oravia ja lintuja kunnioituksella, kun eläimet ovat säilyttäneet näin hyvin luottamuksensa ihmisiin. 



Vinkare-tubettaja totesi eräässä videossaan Seurasaaren olevan tavallaan "luontokuvaajan huijauskoodi", mikä oli mielestäni hyvin osuvasti sanottu. Luontokuvaaminen tuntui helpommalta kuin koskaan ja hyviä kuvia tulikin aikamoinen joukko. Ensimmäistä kertaa minulla oli myös ongelmana se, että eläimet tulivat liian lähelle kameraa, kun yleensä olen tottunut tuskastelemaan etteivät zoomini tahdo oikein riittää luontokuvauksessa. 

Linssilude.


Kaupunkiluonnon kuvaaminen oli mukavaa vaihtelua, ja tulen varmasti menemään Seurasaareen vielä joskus uudestaankin kameran kanssa. Mutta kyllä tuo "villi" luonto on silti lähempänä sydäntä tällaisella maalaistytöllä. Siellä jokainen kohtaaminen eläimen kanssa tuntuu jotenkin ainutlaatuisemmalta ja aidommalta. Villien eläinten kuvaaminen on tietenkin hyvin haastavaa, mutta sitten jos niistä joskus sattuu hyvän kuvan saamaan, on se paljon palkitsevampaa kuin Seurasaaren ammattimallien kuvaaminen.


Seurasaari
Seurasaari




Seuraa somessa:




https://www.facebook.com/taskuttaynna/?ref=aymt_homepage_panelhttps://fi.pinterest.com/taskutaynna/https://www.instagram.com/anniinie/

Kommentit

  1. Ai että, miten hauskoja kuvia! :) Se tuntuu kyllä jotenkin huolestuttavalta sekä itse eläimen että myös ihmisen kannalta, kun villieläimet tulevat "liian" kesyiksi ruokinnan myötä - vaikka sitten taas toisaalta eläinten havainnoiminen ja kuvaaminen tällaisilla ruokintapaikoilla onkin hauskaa ja tosiaan ihan erilaista kuin ns. villissä luonnossa. Kaikessa on puolensa. Mutta itse en oikeasti uskaltaisi päästää oravaa kiipeilemään päälleni, kun pelkäisin, että se puree tai tunkee esim. takin hihasta sisään vipeltämään. :D

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villieläinten kesyyntymisessä on tosiaan hyvät ja huonot puolensa, mutta jos eläinkuntaa katsotaan hieman laajemmin (esim. karhut, se luontokuvaajien vuoksi aggressiiviseksi muuttunut valkoinen hirvi), niin onhan se kuitenkin aika ongelmallista. Oravat ja pikkulinnut ovat kylläkin siitä vähän harmittomammasta päästä, mutta muuttuvathan niidenkin luonnolliset elintavat niiden kesyyntyessä.

      Poista
  2. Voi miten ihania kuvia ja niin suloisia metsäneläviä! Mukavaa päivää❤️

    VastaaPoista
  3. Onpa ihania kuvia! Puolensa on tosiaan kesyyntyneissä villieläimissä, vaikka vekkuleita kuvattavia ovatkin :) Kiva olisi itsekin päästä tuolla käymään, vaikka enemmän oma juttu ovat nämä villit metsät eläimineen.

    VastaaPoista
  4. Kurret on niin suloisia pörröhäntiä. Hienosti osasivat poseerata pähkinäpalkalla. <3

    VastaaPoista
  5. Olen samaa mieltä siitä että, jos saa hyvän kuvan villistä eläimestä siinä on ihan voittaja olo, helppohan kesyyntyneistä eläimistä on napsia huippuotoksia.
    Hienoja kuvia ja varmaan myös kokemuksena hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei tämä vetänyt vertoja villin luonnon kuvaamiselle (tai kokemiselle), vaikka hyviä kuvia tulikin.

      Poista

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...