Taskut täynnä

Kai se pitää taas vähän syyskuvia tänne laittaa, kun kerran ruskan ihmemaassa asuu. Tällä hetkellä Lapissa eletään itse asiassa jo "takasyksyä", kun parin lumisen viikon jälkeen palattiin taas vesisateeseen. Talvea odotellessa. Tuntsan ruskaa (Sauoivanmurista) Matkalla Koukkutunturiin. Tunturin ympärillä oli niin hienoa vanhaa metsää, että matka huipulle kesti hurjan kauan kun piti vähän väliä pysähtyä puita ihastelemaan. Koukkutunturissa. Tänä syksynä tuntui, että melkein jokaisella tunturiretkellä tuli karhunkakat vastaan. Tällä retkellä ne olivat kuvassa näkyvän tunturilammen rannalla. Tällainen avara tunturimaisema olisi kyllä aika idyllinen ja mukava paikka nähdä karhu (sopivan kaukaa). Maailman sievin riekonmarjamatto (Sauoivanmurista)

  Tänä vuonna luontoäiti koristeli Lapin erityisen kauniiksi syksyä varten, levitti suuret punaiset matot mailleen ja verhoili puut kullan ja oranssin sävyihin. Jälleen kerran iloitsin siitä, miten innokas pohjoisen luontoäiti on vaihtamaan kotinsa sisustusta, ja miten lyömätön hänen makunsa on. Olisihan se tylsää, jos täällä aina näyttäisi samalta.  Nyt punaiset matot on jo rullattu varastoon seuraavaa syksyä odottamaan, ja luontoäiti verhoaa hiljalleen maita valkeaan. Mutta tässä siis ensin vähän kuvia syksyn upeista väreistä. Tuntsan Peuratunturin punaisia mattoja Riekonmarjaa Jos Sallaan lähtee ruskaretkelle, kannattaa suunnata Tuntsalle. Sauoiva ruskan keskellä Tuntsajoki Tuntsalla oli paljon myös punaisia ja oransseja koivuja. Yksi pihan kuukkeleista Syksyn ensimmäiset revontulet olivat upeat Siskon kanssa Sauoivanmuristalla (mikä saamenkielestä peräisin oleva nimihirviö!), Tuntsalla. Peuratunturi

Harva kuvailisi myöhäissyksyä kauniiksi vuodenajaksi. Poissa on hehkuva ruska ja pysyvä lumikin antaa vielä odottaa itseään. On vain märkää, kylmää ja ennen kaikkea pimeää. Syksyä synkimmillään.  Mutta onhan loka-marraskuussa paljon hyvääkin: ensimmäiset pakkasaamut, ensilumi - ja jopa tuo kaikensyövä ja pohjaton pimeys, joka saa tähdet kirkkaimmilleen ja opettaa arvostamaan jokaista meille suotua auringonsädettä. Ei varmaan ole mitään kauniimpaa kuin marraskuinen aurinko viikkoja kestäneen hämyisän jakson jälkeen.  Yliopistolla on ollut aika kiireistä nyt syksyllä, joten tänne kirjoitteleminen on valitettavasti jäänyt vähän vähemmälle. Mutta tässä pieni kuvakooste loka-marraskuun kauniista hetkistä - joita onkin ollut loppujen lopuksi aika paljon. Mikä ihana syksy! Melkein kuin maailma olisi kadottanut värinsä. Kuva on otettu keskipäivällä, ja usko tai älä, tämä ei ole mustavalkokuva! Ensikuura Tähtitaivaan ihmettelijät. (Tai oikeastaan Pablo taisi ihm...

Tänä syksynä aurinko on ollut harmillisen vähän esillä, ja tuntuu että kaikki kauniit ilmat ovat lisäksi sattuneet niille päiville jolloin olen istunut lähes koko valoisan ajan sisällä yliopistolla. Sellaiset "auringossa hehkuva ruska"-kuvat jäivät siis tänä vuonna ottamatta, mutta onneksi myös harmaalla kelillä saa ihan kivoja kuvia. Varsinkin jos kumartuu katselemaan syksyn pieniä yksityiskohtia. Tulkoon syksy! Tämä koivu taisi ottaa pienen varaslähdön ruskaan. Liekehtivä metsä. Suon värejä. "Karpaloselfie". Hämmästyttävän kiiltäviä marjoja, etenkin hieman märkinä. Kaks tyttöö meni karpaloon -ja molemmat mahtu.