Tonttuvaellus

 

Pari viikkoa sitten nämä kaksi "tonttua" lähtivät vaeltamaan omiensa pariin. Myyttinen Korvatunturi oli kutsunut meitä luokseen siitä lähtien, kun viime syksynä kävimme katsomassa sitä Naltiotunturin laelta. Se kohosi horisontista terävähuippuisena ja jylhänä kuin vuori, erottuen selvästi muusta maisemasta. Ja kyllähän joulun salaisuuskin kiehtoi. Millainen olikaan tuo salaperäinen tunturi, jonka kerrottiin olevan Joulupukin koti? Tunturi, jonka kaikki tunsivat nimeltä, mutta josta suurin osa suomalaisista ei silti tiennyt paljon mitään?

Kirjoituksen lopusta löytyy muutamia käytännön vinkkejä  ja tarkempaa tietoa niille, jotka myös suunnittelevat Korvatunturin vaellusta.

Korvatunturi ensilumen aikaan. Naltiotunturille näkyvät kaikki kolme korvaa, joista kaksi on Suomen ja yksi Venäjän puolella.

1. Päivä: Kemihaara - Vieriharju (10 km)

Ajelimme siskon kanssa Savukosken pohjoisosiin, jossa Korvatunturi sijaitsee. Joulu on läsnä Joulupukin kotipaikkakunnalla kesälläkin: se näkyy alueen nimistössä, ja tonttuja seisoo tienviittojen ja postilaatikoiden vieressä, jopa metsässä tien varrella. Savukoski ei kuitenkaan ole samanlainen joulumaa kuin napapiirin Santa park. Kaikki on pienempää ja vaatimattomampaa, ja hyvä niin. Rovaniemen teemapuisto on suunnattu ennen kaikkea ulkomaalaisille turisteille: sieltä löytyy valoa ja välskettä, poroja ja eksotiikkaa. Tämä taas on hyvä joulumatkakohde suomalaiseen makuun: rauhaa ja vanhaa suomalaista mystiikkaa, ei mitään rakennettua joulumaata, vaan se oikea sellainen.

Lähestytään määränpäätä

Kemihaarassa söimme eväät ja soitimme rajavartiostoon, että nyt ollaan lähdössä. Korvatunturi sijaitsee Suomen ja Venäjän välisellä rajavyöhykkeellä, joten sinne menemiseen tarvitaan rajavyöhykelupa. Itse luvan olimme hakeneet netistä jo muutamaa viikkoa aiemmin, mutta Kemihaarasta lähdettäessä tulee vielä ilmoittaa tarkka Korvatunturissa vierailun ajankohta (Kemihaaran jälkeen kun ei enää kenttää juurikaan ole).

Ensimmäisenä päivänä kävelimme 10 kilometrin matkan Vieriharjun autiotuvalle. Yön nukuimme uudessa teltassamme, mutta autiotuvan saunan kävimme tietenkin testaamassa. Lämpimät löylyt ja virkistävä pulahdus joessa tuntuivat luksukselta vaelluspäivän päätteeksi. 

Vieriharjun autiotupa

Sauna

Illallinen: rieskapitsaa, jossa täytteenä tomaattipyrettä, savuporoa, Auraa ja savujuustoa. Tuli kyllä aivan tajuttoman hyvää Trangialla, ihan kuin oikean pitserian rapeapohjainen pitsa!

2. Päivä: Vieriharju - Korvatunturinmurusta (10 km)

Heräsimme aamulla jo varhain, sillä halusimme olla seuraavassa määränpäässä ennen puoliltapäivin alkavaa rankempaa sadetta. Kävelimme Rakitsanojan Kammin kautta Korvatunturinmurustalle (murustat ovat tunturikoivikkoa kasvavia mäkiä, eli vähän niin kuin vaaran ja tunturin välimaastoa), jossa ajattelimme viettää seuraavan yön.

Murustan rinnettä kiivetessä Korvatunturi näyttäytyi kulkijoille ensimmäisen kerran, koko alkumatkan se piileskeli metsän takana.  Komealta se näyttikin siitä läheltä katsottuna. Lapsena kuvittelin Korvatunturin ihmiskorvan muotoiseksi, mutta todellisuudessa sillä onkin ketun tai suden korvat. 

Kertoman mukaan nämä suuret korvat kuulevat pienimmätkin pohjoisuulen matkaan kuiskatut toiveet.

Pystytimme leirin murustan rinteeseen, söimme ja nukuimme pienet päiväunet. Iltasella keitimme kaakaot ja yritimme paistaa lettuja Trangialla, mutta siitä ei oikein tullut mitään. 

Lounas: jauhelihakeitto (kuivautuista aineksista)

Illallinen: (kuivattu) poronkäristys ja muussia perunamuussijauheesta

Iltakaakaot

Yritimme käydä nukkumaan, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Ne päiväunet taisivat olla iso virhe. Monta tuntia kieriskeltiin makuupusseissa, ja sitten alkoi tulla jo vilukin. Miten tuntuikin niin kylmältä, mietittiin. Eihän se näin kylmiä öitä luvannut silloin kun pakattiin, ja pohdittiin kummat makuupussit otettaisiin mukaan? 

3. Päivä: Korvatunturinmurusta -Korvatunturi - Vieriharju - Kemihaara (n.30 km)

Keskiyöllä päätettiin luovuttaa ja lähteä jatkamaan matkaa. Ennemmin sitä viettäisi kauniin kesäyön liikkeessä kuin teltassa hereillä hytisten. Ihailtiin kultaisena hehkuvaa keskiyön aurinkoa, keiteltiin aamupuurot ja lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Korvatunturia.

Uneton vaeltaja, keskiyön aurinko (n. klo 1 yöllä, eli kesäaikaan keskiyöllä) ja horisontissa kuulosteleva Korvatunturi.

Aamupalaksi teemaan sopien pikariisipuuroa, glögiteetä ja piparia.

Jouluiseen vaellukseen kuuluu tietenkin myös vierailu Korvatunturinmurustan rauhanpaalulla.

Olemme siskoni kanssa eksyneet aiemminkin Venäjän rajavyöhykkeelle Itä-Lapissa kulkiessamme, mutta tällä kertaa suuntasimme sinne ihan tarkoituksella. Nyt meillä oli myös lupalaput mukana rinkassa, joten saimme kulkea kieltomerkkien ohi. Kylttejä rajavyöhykkeellä riittääkin, että ei kellekkään vaan jää epäselväksi, ettei siitä saa kulkea. 

Matkan varrella suon pitkospuut olivat pienessä kuurassa. Yö oli siis ollut paljon luvattua viileämpi.

Rinnettä noustessa tuli vastaan poroaidan portti. Se oli kohta, jota olin kovasti odottanut, sillä sen jälkeen alkoi porovapaa alue. Siellä pääsi näkemään pienen vilauksen Lapin alkuperäisestä luonnosta, miltä täällä on näyttänyt ennen kuin porojen määrä kasvoi luonnon kantokykyä suuremmaksi. Nykyisin ihastelen aina etelässäkin käydessä jäkälää kasvavia kankaita ja kallioita, täällä kun tosiaan niissä on enää jäljellä myllättyä maata.

Korvatunturissa pääsee näkemään vielä kauniita poronpallerojäkälämattoja, muualta Lapista ne on syöty pois. Monia muitakin Lapin kasveja uhkaa porojen ylilaidunnus.

Olimme ylhäällä Korvatunturissa jo ennen kuutta aamulla. Itse asiassa vierailla ei ole asiaa kuin tunturin "esihuipulle", korkeimmat huiput ovat kiellettyä aluetta. Virallisesti kielto on Venäjän rajan vuoksi, mutta luulen, että oikeasti kiellon takana on itse Joulupukki. Joulun salaisuuden kuuluu säilyä mysteerinä.

Huomaa huipun jäkälät! Voin vain kuvitella miten kauniita Lapin jäkäläisimmät tunturit ovatkaan olleet aikana ennen poronhoidon yleistymistä.

Venäjän raja. 

Saariselän tuntureita

Ja toisella puolella näkyi tuttuja Sallan Tuntsan tuntureita: Värriö ja Sauoiva. Itse asiassa Värriölle lähdin vaeltamaan reilua viikkoa myöhemmin, mutta se onkin sitten eri juttu se.

Naltiotunturi, jolta katselimme Korvatunturia reilut puoli vuotta aiemmin. 

Kirjoitimme terveisemme Joulupukille vieraskirjaan ja lähdimme kulkemaan takaisin. Väsymys alkoi jo painaa unettoman yön jälkeen, ja matkan varrella otimme välillä pieniä päikkäreitä mättäällä, sen makeampia unia olen tuskin koskaan nukkunut. Oli siitä ihmeellinen keli, ettei hyttysiä ollut öitä lukuunottamatta paljon ollenkaan. 

Joulupukin "vierasmaja"

Pidimme lounastauon Rakitsanojalla, ja iltapäivällä saavuimme takaisin Vieriharjulle. Alunperin meidän oli tarkoitus viettää siellä vielä yksi yö, mutta totta puhuen aloimme jo olla aika kyllästyneitä leirielämään. Lisäksi aamuyöstä pitäisi alkaa taas sataa, näin toiset paikalle saapuneet kulkijat meille päivittivät sääennustetta. Söimme illallista, saunoimme väsyneet jalkamme taas vetreiksi ja päätimme vaeltaa vielä illalla takaisin autolle. Autolla nukuimme jokusen tunnin, ja ajelimme sitten takaisin Sallaan. En oikein vieläkään ymmärrä, miten selvisimme tuosta päivästä: ilman yöunia, lyhyillä päikkäreillä lepotauoilla, tunturin valloituksesta ja 30 km kävelystä rinkkojen kanssa (tosin tästä n.10 kilometriä, eli matka reitiltä Korvatunturiin ja takaisin, oli vähän kevyemmällä kantamuksella). Ehkä se oli jonkinlainen joulun ihme.

Vinkkejä korvatunturiin suuntaaville

- Hae rajavyöyhykelupa etukäteen netistä suomi.fi -palvelusta. Lupa kannattaa hakea hyvissä ajoin etukäteen, vaikka ainakin meillä päätös saapui sähköpostiin jo seuraavana päivänä. Luvan voi hakea useamman päivän ajalle (me haimme viidelle päivälle), ja tällä ajanjaksolla on sallittua vierailla Korvatunturissa 24 tunnin aikana. Näin lähtöpäivää voi tarpeen mukaan hieman muuttaa vaikka sääennusteen mukaan. Tarkka Korvatunturivierailun päivä tulee ilmoittaa puhelimitse rajavartiostoon Kemihaarasta lähdettäessä, sillä tämän jälkeen reitillä ei juurikaan ole enää kenttää. Luvan mukana saa tarkemmat ohjeet reitistä, säännöistä sekä kartan Korvatunturin alueelle. 

- Korvatunturiin vievä reitti on pituudeltaan n.25 km suuntaansa, paluu takaisin tapahtuu samaa reittiä pitkin. Polku ja reittimerkit erottuvat ihan hyvin maastosta. Muutama mönkijätien risteys osuu matkan varrelle, eli jonkinlainen kartta on hyvä olla mukana. Pitkospuut ovat paikoitellen hieman huonossa kunnossa, tai sanoisinko huonosti korjattu, mutta reittiä pääsee hyvin kulkemaan kuivin jaloin.

- Muutama kilometri Vieriharjun jälkeen reitti haarautuu kahteen osaan. Oikealle vievä polku kulkee Rakitsanojan kammin kautta, ja tämän polun me valitsimme. Lukemamme perusteella vasemmalle kääntyvä reitti olisi lähinnä talvireitti, eli siellä ei välttämättä ole pitkoksia tai hyviä reittimerkkejä. Ilmeisesti sieltä olisi kuitenkin kaunis näkymä Korvatunturiin suon yli.

- Korvatunturinmurustalle kannattaa ehdottomasti kiivetä matkan varrella, sillä muutoin ei näe Korvatunturin komeaa profiilia. Murusta on hieno yöpymipaikka, mutta veden joutuu kantamaan purosta mäen juurelta.

- Reitin jokien vesi lienee juomakelpoista, mutta me kiehautimme varmuuden vuoksi juomavetemme.

- Korvatunturin vaelluksen huono puoli on se, että reitti on kieltämättä vähän yksitoikkoinen. Alkuosassa on hieman enemmän suota ja erilaista metsää, mutta sitten kuljetaan pitkään koko ajan samalta näyttävää mäntykangasta pitkin. Siskoni kanssa kustuimme sitä ikuisuusmetsäksi, välillä tuntui ettei se ikinä pääty. Kaunista vanhaa metsää se toki on, mutta vähän tylsäksi se kävi kun sitä jatkui kilometrikaupalla. Tonttuopasteet olivat kuitenkin iso plussa, ja eri näköiset tontut toivat piristystä tylsempiinkin reittiosuuksiin.

- Korvatunturin vaelluksen parhaita puolia taas olivat Vieriharjun sauna, rauhalliset polut (meitä tuli vastaan suunnilleen yksi seurue päivässä) sekä tietenkin itse Korvatunturi. Ja kun Korvatunturi ei ole se Suomen suosituin vaelluskohde, niin maasto ei ole pahasti kulunutta. Kaiken kaikkiaan voin siis suositella tätä vaelluskohdetta, ja erityisesti kaikille rauhaa rakastaville jouluihmisille.