Kesän parhaita hetkiä

Olen ollut viime aikoina hieman laiska blogin päivittämisen suhteen, ja paljon mukavia tarinoita ja kuvia onkin jäänyt julkaisematta. Tässä nyt kuitenkin pieni (tai siis melko pitkähän tästä nyt sitten lopulta tuli) kuvakooste kesän parhaimmista hetkistä.

Tämän vuoden kukkaseppeleeseen pääsi ihana maitohorsma, tuo aliarvostettu kaunotar ja hakkuuaukkojen somistaja.

Juhannusyönä teimme siskoni kanssa kiiltomatoretken eräälle metsälammelle.

Kiiltomadoista inspiroituneena tein myöhemmin kesällä valoseppeleen koivunoksista ja pienestä valonauhasta.

Pari yötä vietin kesän aikana teltassa: kehrääjälintua kuullellen ja kuunpimennystä katsellen.

Telttailuun kuuluvat tietenkin myös hyvät eväät.

Tavallinen aamupuurokin muuttuu maailman herkullisimmaksi ateriaksi, kun sen kokkaa ulkona ja kerää päälle tuoreita marjoja.

Eräänä keskikesän aamuna heräsin jo ennen kolmea ja ajoin mönkijällä läheiselle mäelle katsomaan auringonnousua metsässä.

Matkalla auringonnousua katsomaan näin hirviemon ja vasan. Olisipa valoa ollut vielä vähän enemmän, niin olisin saanut zoomatumpia ja tarkempia kuvia.

Eläinäitejä ja -lapsia katselimme myös vahtiessamme lomailevien sukulaisten ylämaankarjaa. Tässä ovat Unikko ja vasikkansa Ohra.

Isä otti alkukesällä kaatamistaan koivuista tuohet talteen, ja kokeilimme ensimmäistä kertaa tuokkosten tekoa. 

Valmis!

Uusi suosikkikuppini marjojen poimimiseen.

Eräänä hellepäivän aamuna heräsin neljän jälkeen kuumuuteen, ja päätin lähteä aikaiselle kävelylle Pablon kanssa, ennen kuin päivä lämpenisi. Pablo joutui lähestulkoon heti ulos astuttuamme nenäkkäin mäyrän kanssa, mutta sain sen onneksi kiskottua kauemmas, ennen kuin kummallekaan osapuolelle sattui mitään. (Tosin luultavasti se olisi ollut Pablo, joka olisi saanut kuonoonsa, vaikka mäyrää suurempi onkin...)

Nyt alkaakin olla kesä ja loma lopuillaan, ja on aika lähteä Vuorenkylästä uusiin maisemiin. Huomenna suuntaan auton kohti Sallaa, jossa olisi tarkoitus viettää ainakin syksy ja talvi. Uusi työ pitää minut varmasti melkoisen kiireisenä varsinkin alkuun, mutta eiköhän tänne blogiinkin ehdi jotain kirjoitella seikkailuista Lapin maisemissa.