Särkyvä lisko



Minkäs hirmuliskon kallo se tämä oikein on? No eihän se tietenkään mikään hirmulisko ole, vaan kyseinen purukalusto kuuluu ihan tavalliselle vaskitsalle. Tuo raajaton ja vaaraton lisko on tullut tutuksi mökkiseudullamme, mutta koskaan ennen en ollut päässyt sen kalloa katselemaan. Enpä osannut arvata, että vaskitsalla olisi noin hurjat hampaat! 


Nahka yllään vaskitsa ei ole laisinkaan hurjan näköinen.

Hampaitaan vaskitsa käyttää pienten selkärangattomien eläinten saalistukseen, ja löytyy hampaille käyttöä
 myös lisääntymispuuhissa. Vaskitsan nahassa näkyvät arvet ovatkin usein peräisin joko koiraiden välisistä tappeluista tai rajuista lemmenleikeistä. Ihmistä vaskitsa ei kuitenkaan taida purra. Häirittynä se puolustautuu mieluiten tyhjentämällä suolensa sisällön uteliaan ihmisen käsille (tämän olemme lapsina oppineet). Se voi myös katkaista häntänsä kuten sisilisko, mistä juontuu sen tieteellinen nimikin, Anguis fragilis, särkyvä käärme.


Tämä vaskitsa ei ole tainnut koskaan katkaista häntäänsä. Yleensä vaskitsan hännän pää on tylppä, mikä kertoo siitä, että häntä on joskus irronnut.




Myös suomeksi vaskitsa tunnettiin ennen nimellä vaskikäärme, ja moni
 viaton lisko onkin menettänyt henkensä käärmeenvihaajien käsissä. Jalkojen puutos ei kuitenkaan tee vaskitsasta käärmettä. Kun katsoo vaskitsan pikkuruisten suomujen peittämää nahkaa, tasapaksua niskaa ja pään muotoa, näkee kyllä, että se on ihan selvä lisko. Aivan eri maata kuin käärmeet. 

Englanniksi vaskitsasta käytetään nimitystä "hidas mato". Tämän kummallisen otuksen kategorointi on selvästikin ollut ihmisille vaikeaa, joskin on tuossa englantilaisessa nimessäkin edes jotain perää. Vaskitsa lienee luopunut jaloistaan sopeumana maanrajassa, kivien alla ja karikkeessa, elikkä siis matomaisissa ympäristöissä elämiseen. Hidaskin se on, siltä kun puuttuvat sekä jalat että pitoa antavat leveät vatsasuomut, jotka taas tekevät käärmeistä yllättävän vikkeliä otuksia.  


Koirasvaskitsoilla näkee toisinaan kauniita sinisiä pilkkuja selässä.



Myös liikenne on suuri uhka vaskitsoille. Ne ovat yleensä melko piilottelevia olentoja, mutta tulevat mielellään lämmittelemään teille iltaisin. Kömpelö liikkuminen muodostaa huonon yhtälön paitsi käärmeenvihaajien, myös autojen kanssa, ja kuollut vaskitsa onkin surullisen yleinen näky teiden varsilla.

Linné oli ehkä väärässä nimetessään vaskitsan käärmeeksi, mutta fragilis osui nappiin. Vaskitsa on tässä ihmisten maailmassa helposti särkyvä olento, muutenkin kuin hännän katkaisun suhteen.


Vaskitsan kallo
Anguis fragilis




Lähteenä käytetty myös Jarmo Latvan ja Lisse Tarnasen Suomen käärmeet ja liskot -kirjaa (2013)

Kommentit

  1. Vaskitsa on kovin söpön näköinen otus. Minäkään en tiennyt sen hurjista hampaista!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...