Koskikara - hyvänmielenlintu


Jäisen joen tönnäällä seisoo pieni pyylevä lintu. Se niiailee valppaana ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle, aivan kuin jotain hassua jumppaa suorittaen. Sitten se hyppää kylmään virtaan, katoaa pinnan alle ja pulpahtaa pian takaisin toukankotelo nokassaan. Ja juuri kun ajattelet ettei lintu voi tästä enää ihastuttavammaksi muuttua, puhkeaa tuo pieni pallero iloiseen liverrykseen, jota puro vielä solinallaan kauniisti säestää. Koskikaraa katsellessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle.   




Koskikara on monessa suhteessa erityinen ja hieman eriskummallinen lintu. Ensinnäkin, se on varpuslinnuista ainoa joka osaa sukeltaa. Ihan ensinäkemältä ei koskikaraa mestarisukeltajaksi uskoisikaan, sillä eipä sillä ole edes räpylöitä. 


Valkea vilkkuluomi suojaa koskikaran silmiä sukelluksen aikana.

Toiseksi, koskikara on niitä harvoja lintuja, jotka muuttavat Suomeen talveksi. Meillä talvehtivat koskikarat ovat kotoisin pääosin Pohjois-Ruotsista ja -Norjasta, ja vakituisena asukkaana koskikara on Suomessa hyvin harvinainen. Minusta on jotenkin hauskaa ajatella, että tämä on koskikaroille "etelä". Mitäpä sitä suotta kauemmaksi lähteä jos sulia jokia löytyy läheltäkin! 

Koskikara on siis eräänlainen talven piristäjä: suurin osa linnuistamme muuttaa muille maille, mutta saamme sentään jotain mukavaa tilallekin. 

Kuuran ja jään peittämä joki, koskikaran etelänmatka...


Biljardista tuttu "kasipallo"?

Erikoista on myös se, että koskikara laulelee keskellä talveakin, jolloin monet muut linnut pysyvät vaiti. Talvisen laulun tarkoituksena on pitää lajitoverit poissa omalta reviiriltä, eli se on vähän niin kuin vastakohta lintujen kevätlauluille. 




Koskikara on minulle oikeastaan aika uusi -mutta silti hyvin rakas- tuttavuus. Ensimmäisen koskikarani näin vasta vuosi sitten eräällä pienellä joella, ihan lähellä mökkiämme. Olen kävellyt ohi tuosta joesta lukuisia kertoja elämäni aikana, mutta enpä vain ollut koskaan osannut etsiä sieltä koskikaroja. Joki on tosin aika pusikkoinen ja mutkitteleva, joten ei lintujen bongaaminen sieltä mitenkään kovin helppoa ole. Lisäksi koskikarat viihtyvät paremmin kauempana tiestä, enkä ollut koskaan aiemmin käynyt rämpimässä metsikköisessä joen osassa talvella.. 


Kuva viime keväältä.

Koskikara on melko arka lintu, ja olenkin tottunut katselemaan sen touhuja vain kaukaa miljoonan kaislan ja oksan lomasta. Tänä talvena satuin kuitenkin kävelemään joen ohi kovien pakkasten aikaan, ja siinäpä se koskikara sitten istui pienenä pallona jään reunalla, ihan tien vieressä. Jostain syystä se ei lähtenyt karkuun kuten yleensä, vaan alkoi hetken minua tarkkailtuaan pulikoida ja touhuta vedessä. Pääsin kerrankin seuraamaan sen puuhia aitiopaikalta, vain muutaman metrin päästä. Ehkä se oli jo alkanut tottua ihmisiin, tai sitten se ei vain halunnut jättää tuota pientä virtapaikkaa, joka oli lähestulkoon ainoa sula kohta koko joessa. 



Sama ilme ku mulla maanantaiaamuna...









Harmi etten saanut tämän parempia kuvia sukelluksista. Vikkelä lintu!



Auton ajaessa ohi kara kuitenkin säikähti ja lensi viereiseen puuhun, ja minäkin päätin että oli aika lähteä takaisin mökille, etten häiritsisi lintua sen enempää. Ja sitä paitsi, olin jo saanut aimo annoksen hyvää mieltä ja roppakaupalla hyviä kuviakin :)






Seuraa somessa:





https://www.facebook.com/taskuttaynna/?ref=aymt_homepage_panelhttps://fi.pinterest.com/taskutaynna/https://www.instagram.com/anniinie/

Kommentit

  1. Valtavan hienoja kuvia! Koskikara on minunkin lintusuosikkejani.

    VastaaPoista
  2. Jo vain, koskikara on mainio otus! Turussa Halistenkoskella talvehtivat karat vaikuttavat aika pelottomilta. Niiden pakoetäisyys on näyttänyt olevan vain ihan muutama metri. Kaipa niiden sitten täytyy oppia sietämään ihmisiä ja liikennettä, kun seudun hiljaisemmat virtapaikat jäätyvät ja paras koski sijaitsee kaupungissa.

    VastaaPoista
  3. Onpa kauniita kuvia. Minäkin kävin tänään kuvaamassa ja toivoin että näkisin koskikaran, mutta valitettavasti en nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi harmi, toivottavasti sulla on parempi onni ensi kerralla!

      Poista
  4. Ihania kuvia, suloinen on koskikara! Leppoisaa päivää♥

    VastaaPoista

Lähetä kommentti